Lue keskustelun säännöt.
Jännittää, olen raskaana! Ikäeroksi 2,5v ja vaativa esikoinen
09.01.2010 |
Meillä ollut vaativa esikoinen, ei nuku vieläkään hyvin jne. Pelottaa miten jaksaa raskauden ja toisen lapsen, ja juuri esikoiselle alkamassa uhmat ja ruokailut yms itkua. Eka raskaus oli rankka pahoinvointeineen, miten jaksaa toisen kun taapero hoidettava? Kumminkin ajattelimme, että yritetään, ettei tulisi kovin pitkää ikäeroa. Nyt sekä ilostuttaa että pelottaa. Vinkkejä, miten jaksaa ja mitä ottaa huomioon? Luin jostain, että 2,5v olisi pahin mahdollinen ikäeroa, apua niinkö? Meillä varsin temperamenttinen esikoinen. Toisaalta, ainakin tämän raskauden saan olla kotona kun olen vielä hoitovapaalla.
Kommentit (16)
Hankalaa esimerkiksi alkuajan koliikit ja atooppiset ihottumat, jatkuvat yöheräilyt joita koitettu auttaa neuvolankin kautta mutta lopulta todettu että jotkut vaan nukkuvat monta vuotta huonosti, allergiatestit tehty (negaa), lapsi ollut aina erittäin huono syömään ja täytynyt antaa ravintolisiä - monenlaista siis ollut. Ja hyvin temperamenttinen pieni. Mutta todella valloittava ja rakas tottakai. Siltikin varmasti luonnollista miettiä, toistuuko nämä kaikki uudestaan. Niin hyvin kuin ekan kanssa yritti tulevaan suhtautua ja ajatella miten vauva muuttaa, ei loputonta väsymystä ja kovaa itkua vaan osannut ajatella. Nyt pyrin sitten ennakoimaan kaiken ja odottamaan pahinta, olisi positiivinen yllätys jos tulisikin sujuvampi alku..mutta tässä tietysti nyt se esikoinen myös mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri asia kuin 2,5v. Älä turhaan huoli, kehitys on valtava siinä ajassa, 2,5v on jo "ISO" tyttö/poika verrattuna 1v8kk ikäiseen.
Meilläkin odotellaan toista, ikäeroksi tulee 3v. ja meillä myös edelleen huonosti nukkuva esikoinen..
En jaksa stressata, eiköhän sitä jaksa vielä muutaman vuoden valvoskella ;)
Mutta kas kummaa, toka onkin ollut ihan rauhallinen vauva. Älä hermoile turhaan, kun et mitään voi asialle kuitenkaan enää tehdä. Menee miten menee. :)
sinnehän ne kaikki muutkin taaperot menee virikehoitoon, että äiti pääsisi vauvan kanssa helpommalla.
Alkamassa ruokailut ym?
2,5 v osaa jo puhua, pukea, syödä itse. Mutta älä pidä liian isona, anna myös aikaa ja hellyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen 1v8kk ja kaikki aikamoista opettelua (kuten kuuluukin) nyt. Pahinta, ettei vieläkään nuku läheskään levollisesti, herättää useamman kerran yössä.
kun tiedät jo nyt,ettei hyvin käy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa outo kommentti. Jos miettii hankaluuksia (ei niitä iloisia asioita niin tarvi kysellä..) että osaa varautua, miettiä että osaisi toimia hyvin jne niin heti teilataan? Minusta yllätys saattaa olla pahempi sellaisille, jotka eivät osaa ajatella mahdollisia hankaluuksia, katsovat vaaleanpunaisten lasien läpi.
Esikoinen 1v8kk ja kaikki aikamoista opettelua (kuten kuuluukin) nyt. Pahinta, ettei vieläkään nuku läheskään levollisesti, herättää useamman kerran yössä.
Toimiiko parisuhde, saatko omaa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain 4 vuoden kieppeillä ovat meillä yöt rauhoittuneet. Meillä on ikäeroa sisaruksilla juuri tuo 2,5 vuotta ja hyvin meni. Esikoinen saatiin juuri päiväkuivaksi, söi itse jne. Ainoastaan päiväunien lopetus tuli siinä 3-vuotispäivän tienoilla ja se tuotti hieman hankaluuksia, kun yritin saada nukkumaan ja vauva huuteli sitten kanssa yhtä aikaa.
Pelkäsin itsekin, mikä on tilanne vauvan synnyttyä. Tämä kuopus osottautui taas rauhalliseksi tapaukseksi, joten asiat ovat menneet helpommin kuin etukäteen ajattelin. Ehkä se myös auttoi soputumista, kun etukäteen varauduin pahempaankin tilanteeseen. Esikoinen on uhmakas ja mustasukkainen, mutta välillä on taas oikein mukavaakin. Tsemppiä, hyvin kaikki menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti nukkuva lapsi ei ole automaattisesti vaativa.
ettei ole tottunut odottamaan yhtään vaan kaikki tapahtuu naps naps kun muksu haluaa.
Monestikin se vaativuus on vanhempien itsensä aikaansaamaa. Mieti nyt miten voisit toimia toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli maailman ihanin ja helpoin lapsi. Aivan täydellinen, sopeutuva ja kiltti.
Nuorimmaisen odotus oli ihan helvettiä, oksensin ja valvoin melkein koko odotuksen ajan. Kun vauva lopulta syntyi ennenaikaisesti, olin jo aivan puhki.
Vauva oli todella vaativa tapaus, ihan kaikin puolin. Esikoinen otti vauvan todella upeasti vastaan. Välillä säälitti, koska tämä vauva vei lähes kaiken huomioni vaativine tarpeineen. Siinä kärsi esikoinen, aviomies ja oma hyvänvointi.
Siinä vaiheessa, kun vauva lähti liikkeelle (n.6kk) oli todella paha vaihe esikoisen puolelta. Esikoinen löi ja teki vaikka mitä pahuutta vauvalle. Mitkään keinot eivät tähän auttaneet. Oli todella vaikea vaihe.
Mutta aika siihenkin auttoi.
Lapset ovat nyt n.2v ja 4v ja maailman parhaimmat kaverukset. Välillä kinastellaan, mutta paljon halitaan ja touhutaan yhdessä. Ovat todella läheisiä toisilleen.
Eli yhteenvetona. Alku oli todella vaikeaa, mutta nyt olen todella iloinen tästä ikäerosta ja kahdesta pienestä kultakimpaleestani :)
Monestikin se vaativuus on vanhempien itsensä aikaansaamaa. Mieti nyt miten voisit toimia toisin.
Kyllä se vaativuus useimmiten kumpuaa nimenomaan tietynlaisesta temperamentista tai neurologisista ongelmista. Hyvin harvinaista on se, että helposta lapsesta olisi kasvattamalla saatu luotua oikeasti vaativa.
Otat vain esikoisen mukaan vauvanhoitoon ja annat paljon huomiota - ja muuten annat mennä omalla painollaan, niin hyvin se menee. Meillä ihan sama kuvio, ja välillä on rasittavia päiviä, mutta usein myös mukavia. Sisarukset ovat jo nyt (vauva 4 kk) selvästi tärkeitä toisilleen; vauvakin kikattelee isosiskolle, ja sisko tykkää hoivata ja pussailla vauvaa. Onnea! (2,5-vuotias on muuten ihan eri asia kuin 1v8kk. Et voi tietää, onko esikoisesi silloin vielä hankala.)