Lue keskustelun säännöt.
Alkava arki ahdistaa niin että olen aivan hirviö ja itken
09.01.2010 |
Aloitan uudessä työpaikassa ma, aloitan myös opiskelut loppukuusta, ts täydennän omaa koulutustani.
Tämä uusi työpaikka ja lähinnä työmatkat ahdistaa ihan hirveästi vaikka tiedän että monilla menee 1-2h päivässä/suunta.
Minä lähden aamuvuoroon kotoa 05.45 ja kotona olen vuorosta riippuen klo 15-18.
Nuo 17 jälk kotona olemiset hirvittää, enhän ehdi omien lasteni kanssa olemaan paljoakaan kun käyvät yöunille klo19-19.30
En rupea heidän yöunensa määrää lyhentämään, heräävät kuitenkin aamuisin jo klo 06-06.30 ja 2-luokkalainen sekä eskarilainen kyseessä.
Työmatka on sitä että kävelen bussille 400m, körötän ½h-40min bussilla ja kävelen 1,5km.
Työpäivän päälle varsinkin tuo tuntuu vaikealta vaikka yritän ajatella että eipähän paljoa muuta kuntoilua sitten tarvitsekaan kun pelkkää käevelyä tulee n.4km/pvässä.
Jos vain suinkin voisin niin tekisin 6h päivää, mutta enpä voi kun aloitan vasta tuolla, ei edes vakipaikka kyseessä ja opiskelutkin alkaa.
Ne on nyt hoidettava alta pois kun tuo pomo on supea asialle ja vakinaistaisi sitten paikkani jos sen haluan.
Ahdistaa, ahdistaa ihan helvetisti:´´(
Kommentit (7)
järjestää arkea toimivammaksi tai vähemmän stressaavaksi? Mikä PAKKO sinun on ryhtyä tuollaiseen? Lapsenne ovat vielä pieniä, etkä sinäkään tunnu olevan vielä valmis tuollaiseen rumbaan.
Mitä tapahtuisi, jos heittäisit nyt hanskat naulaan?
- jättäisikö mies?
- kuolisitteko nälkään?
- menisikö talo alta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen paljon poissa kotoa työn takia. Siis ihan päivätolkulla putkeen. Mulla on tosi vähän aikaa kodille ja lapsille. Tilanne ahdistaa toisinaan paljonkin.
Mutta eiköhän jossain vaiheessa helpota. Ei tätä loputtomiin jaksa.. Ja nyt olen jo päättänyt osan töistä karsia pois.
äiti vie virikehoitoon lapsen päiväkotiin vaikka olisi itse kotona.
Sulla on sentään sydäntä ja ajattelet lapsiasi ja yhteistä aikaanne.
Itse kunnioitan ihmisiä, jotka jaksavat. Itse en siihen kunnolla pystynyt ja tein elämästäni surkean.
Toteutan, kyllä unelmiani, mutta pidemmällä aikataululla.
Edellinen työpaikka meni alta, se oli joko tämä työpaikka johon oli kymmeniä hakijoita ja minä siis sain sen, tai sitten työttömyyskortisto.
Ja kortisto ei tod ollut vaihtoehto, olin viimevuonna 4kk työtön ja ja sitä ennenkin useina peräkkäisinä vuosina 2-3kk joten ei ei ja ei.
Tuo koulutuksen täydentämisasia tuli ikäänkuin nurkan takaa ja yllärinä, mutta toki ymmärrän sen että se on hyvä hoitaa pois ja nyt kai se on 1000 taalan paikka kun kerta työnantajakin sitä puoltaa ja on valmis siihen että työntekijänsä, minun, aikaa menee myös siihen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useammankin äidin jotka toimivat noin.
1-2 lasta pkssa ja 0-2v lapsen kanssa kotona.
En varmaan jatkossa siedä heiltä pienintäkään kannanottoa vaikkapa siihen minkä pituisia päiviä meidän perheessämme on.
Aina olen kuitenkin pitänyt siitä huolen ettei esim pk-päivät ole kummallakaan koskaan ylittäneet 8h pituutta ja jos olen itse kotona niin hekin ovat.
Enkä hae tuolla mitään "glooriaa" tms vaan se on aina ollut ns perusjuttu ja itsestäänselvyys minulle.
Ap
Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole maailman pisin aika? Lapsilla on isä, joka on lähellä ja kotona tarvittaessa?
Kyllä te siitä selviätte! Minäkin sain kesken opintojen kaksi lasta ja koulupäivään meni matkustamiseen aina 2h/suunta. Koulpäivä oli usein 6-8h ja kotona tehtävät työt päälle. Sijoitat nyt kaiken jäävän aikasi lapsiisi ja tinkaat muusta. Pian opintojesi täydentäminen on ohi ja sitten ei tarvitse enää vastaavasti huolehtia. Ja olethan sitten pätevämpikin!