Kaipaavatko pienten ikäerojen sisarukset vähemmän kavereita?

omia kavereita koulussa ja harrastuksissa, mutta ei muuten. Yritän välillä kannustaa leikkimään muidenkin kanssa, mutta ei ole kiinostunut. Joskus

kutsutaan kavereita koulusta tai harrastuksista meille kotiinkin leikkimään.

ja hyvin viihtyvät yhdessä. Heillä on kavereita, mutta eivät tosiaan ole koko ajan vaatimassa kylään tai kavereita meille. Vanhempi viihtyisi niin hyvin kuopuksen seurassa, että joskus ihan patistan häntä omanikäisen kaverin luo. Ihan vaan sen takia, että lapset oppisivat toimimaan myös muiden kuin perheenjäsenten kanssa.

Toki meillä käy molempien kavereita viikottain ja pojat käyvät kavereilla mutta ei ihan sellaista "kaveriluuta" -meininkiä kuin muilla, joilla ei samanikäisiä sisaruksia kotona.

Meillä 3 lasta. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero 1v9kk ja keskimmäisen ja nuorimmaisen 1v5kk. Eivät juuri muita kaipaile vapaa-ajalla.

Esikoisella on koulussa kavereita, kerhossa on nuoremmilla kavereita, mutta kotiin eivät ketään mangu eivätkä kysele.



En suoraan sanottuna ole yhtään pahoillani kun kyseessä on 7v, 5v ja 4v lapset, eli eivät kovin isoja vielä.



Esikoisen koulukavereilla on monilla 3-4-vuoden ikäeroja sisaruksiin ja eivät viihdy kotosalla perheen kanssa yhtään. Aina pitäisi olla joku kaveri kylässä tai itse jollain kylässä. Heillä vanhemmat ihmettelevät eikö meidän lapset kaipaa jatkuvasti seuraa. Kyläluuta-ilmiötä ei ainakaan vielä ole.

että lapset viihtyvät kotona. En kestä niitä kyläluutia. Kylä-luuta on muuten ihan suomalainen ilmiö,muualla euroopassa sitä ei tapaa ainakaan siinä mittakaavassa kuin täällä. Siitä huolimatta lapset siellä ovat paljon sosiaalisempia kuin meillä.

Täällä on tämä varhaisen itsenäistämisen kulttuuri, että menköö ja tulkoo miten tahtoo:(

Itsekään en kestä kyläluutia, meilläpäin on ainakin yksi tosi luuta. Ei viihdy milloinkaan kotonaan.

että lapset viihtyvät kotona. En kestä niitä kyläluutia. Kylä-luuta on muuten ihan suomalainen ilmiö,muualla euroopassa sitä ei tapaa ainakaan siinä mittakaavassa kuin täällä. Siitä huolimatta lapset siellä ovat paljon sosiaalisempia kuin meillä.

miksi kaksosten äiti aina vinkuu, että lapsensa leikkivät päiväkodissa vain keskenään. Olisi tyytyväinen.

miksi kaksosten äiti aina vinkuu, että lapsensa leikkivät päiväkodissa vain keskenään. Olisi tyytyväinen.

Itse olen 5 lapsisesta perheestä, olemma tulleet 10 vuoden sisään ja ainakin pienenä sisarukset oli parhaita kavereita ja näin aikuisenakin. Ehkä koulussa ja teininä sitten aloin viettämään enemmän aikaa ihan "oikeiden" kavereiden kanssa, mutta jotenkin nekin suhteet on jäänyt. Mutta sisarusten kanssa ollaan tosi läheisiä.

Siirrettiin lapset samaan ryhmään ja minäkin näen vaivaa siitä että lapset olisi liikaa keskenään.



Meillä ikäeroa on 14 kk ja isommalla on taipumus auttaa pienempää ja pienempi herkästi käyttää tätä hyväkseen ja monessa pääsee helpommalla.

Onneksi tarhassa kuulemma ovat löytäneet omia juttujakin!



Siis osaa ja tekee yksinkin mutta kuitenkin. Pitää olla muutakin kuin se sisarrus.

Ymmärrän hyvin sitä kaksosten äitiä -ei se kato riitä että lapset vaan sujuvasti leikkii keskenään.



4

Sujuvasti leikkivät keskenään. Jokaisella on omia kavereita mutta eivät jatkuvasti kaipaa heitä.

eivätkä silti kaipaa muita kavereita. Hyvin leikkivät yhdessä.

kuin että kyllä perhe ja sisarukset on, tässäkin suhteessa suuri rikkaus! Meidän 7- ja 8 vuotiaat on ihan parhaita kavereita. Omiakin kavereita on, mutta koulun jälkeen ovat mielellään omissa leikeissään eivätkä hinkua muille kylään. Lomilla menee pitkiäkin aikoja sujuvasti, että tarvisisi leikkikavereita lähteä etsimään.



Saan pian 3.nen lapsosen, pitääköhän sillekin tehdä vielä kaveri =O

Meillä on yksi lapsi ja minä taas olen todella kiintynyt meidän ihaniin kyläluutiin, vaikka lapsemme kyllä viihtyy kotona kolmisinkin.

meidän perhe ja muut olkoon muualla kuulostaa surulliselta. Kyllä rakkaita, läheisiä ja pitkiä ihmissuhteita voi tulla perheen ulkopuoleltakin. Tämä lähinnä kommenttina tuohon kyläluutien inhoamiseen.

Mutta miksi sitä pitäisi vaikka mistä kivenkolosta väkisin haeskella jos lapset viihtyvät keskenäänkin. Isompina koululaisina kun pääsevät liikkumaan yksin kauempanakin, tilanne muuttuu ainakin osittain.

Voi tulla ihmissuhteita perheen ulkopuolelta, tottakai. Mutta on huolestuttavaa ettei 5-7-vuotias viihdy juuri lainkaan kotosalla. Että kaikki läheisyys ja yhdessä tekemisen meininki täytyy löytyä jostain kyliltä.

meidän perhe ja muut olkoon muualla kuulostaa surulliselta. Kyllä rakkaita, läheisiä ja pitkiä ihmissuhteita voi tulla perheen ulkopuoleltakin. Tämä lähinnä kommenttina tuohon kyläluutien inhoamiseen.

Oman perheen kesken säännöistä on helpompi sopia ja ne ovat kaikilla lapsilla samat. Etenkin jos kaverin on rajaton lapsi, on oman suht vaikea ymmärtää miksi toinen saa tehdä mitä vain ja kulkea missä vain. Ja itse ei saa. Ihan noin esimerkkinä.

meidän perhe ja muut olkoon muualla kuulostaa surulliselta. Kyllä rakkaita, läheisiä ja pitkiä ihmissuhteita voi tulla perheen ulkopuoleltakin. Tämä lähinnä kommenttina tuohon kyläluutien inhoamiseen.

Meillä tosin lapset vasta 4v ja 2,5v mutta eivät kaipaa muita kavereita, toisiaan kyllä (esim. pienempi päiväunilla, isompi kovasti odottaa, milloin herää). 4-vuotias käy kerhossa ja sieltä olen saanut palautetta, että leikkii mielellään kaikkien kanssa, ei siis ole parasta kaveria. Niinä päivinä kun ei ole kerhoa, ei kaipaa muuta leikkiseuraa.

mutta isompana kaipaa tosissaan kavereita perheen ulkopuolelta. Teinit saattaa kapinoida kovastikin toisiansa, kun halutaan olla itsenäisiä perheestä. Näin meillä, mutta tiivis perhe aina oltu.



Kaverit luovat sosiaalista ilmapiiriä, jossa lapsi joutuu oppimaan muidenkin sääntöjä kuin äidin ja isän säännöt, eli kyllä niiden kavereiden kanssa olisi hyvä olla jo pienestä pitäen.

Mutta kolmevuotiaana on alkanut haluamaan mennä kavereita moikkaan.



Molemmat samanlaisia, vaikka viihtyy hyvin keskenäänkin.