Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Entiset koulukiusaajat kertokaapa syy kiusaamiselle!

Vierailija
30.12.2009 |

Entinen koulukiusattu haluaisi tietää entisten koulukiusaajien "oikeita syitä" koulukiusaamiselle. Mikä sai kiusaamaan? Oliko syy kodissa? Oliko kiusatussa jokin piirre? Miten kiusasit? Kuinka kauan kiusasit? Oletko koskaan miettinyt, mitä kiusaamisesta seurasi kiusatulle?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tiedän ainakin kaksi tapausta, jossa koulukiusaajan perheessä oli mielenterveysongelmia, toisella vanhemmalla sekä sisaruksilla. Useinhan tuollaisissa perheissä ei ole kaikki kunnossa, on henkistä väkivaltaa tms, perheenjäsenistä herkin oireilee yleensä mielenterveysongelmilla.

Vierailija
2/6 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainakin meidän luokan pahin kiusaaja peruskoulussa kärsi ilmeisen ongelmallisista kotioloista. Perheessä oli esim. pahasti häpeilty ja peitelty kehitysvammainen, joten ilmeisesti vanhemmatkaan eivät olleet ihan tasapainoisimmasta päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

syrjitty ja kiusattu ajoi minut yllättävän sosiaalisen nousun tiimellyksessä kiusaamaan. Minulla oli siis klassisesti hyvin paha olo ja toisalta, kun huomasin, että kiusaamalla sainkin yllättäin enemmän kavereita, kuin olemalla kiusaamatta, niin siitä se lähti. Silti minua itseänikin edelleen kiusattiin. Koko peruskoulu oli yhtä helvettiä. Lukiossa helpotti, minua ei kiusattu, enkä itsekään kokenut "tarvetta" kiusaamiseen.



Olen vasta nyt alkanut pohtia, että olisiko osasyynä ollut hieman huono äiti-tytär-suhde. Mutta en ole päässyt pohdinnassa vielä kovin pitkälle :) Muuten meillä oli normaali perhe, ei juomista, ei väkivaltaa, ei mt-ongelmia. Lamasta kärsimme pahasti taloudellisesti, mutta en usko sen vaikuttaneen pahemmin kiusaamiseeni. Vaikka siihen se kyllä vaikutti, että minua kiusattiin enemmän, että välillisestihän se vaikutti tietysti.



Ja juu, arvaa kuinka monta yötä valvoin jo silloin, kun mietin, miltä kiusatuista tuntui. En ole katkera kiusaajilleni, koska toivuin kaikesta kuitenkin verrattain nopeasti, kiitos ihanien lukiovuosien, mutta häpeän kyllä sitä, etten itse pystynyt olemaan isompi ihminen. Enkä riittävän hyvin pystynyt asettumaan kiusattujeni kenkiin, vaikka olimme, ironista kyllä, aivan samassa asemassa. En voi muuta kuin toivoa, että heidän elämänsä sujui paremmin meidän erottuamme.

Vierailija
4/6 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

passiivisena sivustaseuraajana. En siis puolustanut kiusattua vaan katselin vain. Yksittäistä syytä ei ole. Jos jotain syytä halutaan hakea, niin suurimpana syynä sanoisin sen, että koulussa ei mielestäni koskaan puhuttu siitä ettei saa kiusata. Asiaan ei koskaan puututtu. Olimme kuitenkin sen verran fiksua porukkaa, että varmasti olisi tehonnut jos opettajat olisivat kerrankin tiukasti puuttuneet asiaan ja olisi keskusteltu vakavasti luokan kanssa. Varmasti kaikki olisivat säikähtäneet ja lopettaneet. Yhtä tyttöä kiusattiin siitä että hänellä oli finnejä ja vaatteet eivät olleet niin muodikkaita kuin muilla. Kiusaaminen ei ollut kuitenkaan mitään hurjan vakavaa.

Vierailija
5/6 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Osallistuin kiusaamiseen passiivisena sivustaseuraajana. En siis puolustanut kiusattua vaan katselin vain.Yhtä tyttöä kiusattiin siitä että hänellä oli finnejä ja vaatteet eivät olleet niin muodikkaita kuin muilla. Kiusaaminen ei ollut kuitenkaan mitään hurjan vakavaa."



Oletko koskaan miettinyt, mitä seurauksia kiusaamisella on mahdollisesti ollut? Itse en laske "pasiivisia sivustaseuraajia" kiusajiin elleivät he siihen osallistu kannustamalla/nauramalla tms. tavalla. Millä perusteella määrittelet, ettei kiusaaminen ollut hurjan vakavaa? Onko seuraksilla merkitystä? Vai sillä ettei se ollut fyysistä?

Vierailija
6/6 |
30.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Osallistuin kiusaamiseen passiivisena sivustaseuraajana. En siis puolustanut kiusattua vaan katselin vain.Yhtä tyttöä kiusattiin siitä että hänellä oli finnejä ja vaatteet eivät olleet niin muodikkaita kuin muilla. Kiusaaminen ei ollut kuitenkaan mitään hurjan vakavaa." Oletko koskaan miettinyt, mitä seurauksia kiusaamisella on mahdollisesti ollut? Itse en laske "pasiivisia sivustaseuraajia" kiusajiin elleivät he siihen osallistu kannustamalla/nauramalla tms. tavalla. Millä perusteella määrittelet, ettei kiusaaminen ollut hurjan vakavaa? Onko seuraksilla merkitystä? Vai sillä ettei se ollut fyysistä?

myös itseäni joskus kiusattiin ja tiedän että se oli epämiellyttävää. En osaa sanoa millaiset jäljet kiusaaminen jätti kiusattuun, mutta ainakin ihan hyvään ammattiin hän valmistui ja on elämässään ulkoisesti pärjännyt ihan normaalisti. Hänellä on edelleen kouluaikainen ystävä. Tuolla "kiusaaminen ei ollut hurjan vakavaa" tarkoitan mm. sitä, että se ei tosiaankaan ollut fyysistä. Kiusattu oli mukana kaveripiirissä ja hänellä oli läheinen ystävä luokalla. Yksin häntä ei jätetty. Se oli kuitenkin selkeästi kiusaamista, tuomittavaa sellaista, mutta paljon pahempia ja raaempiakin tapauksia varmasti on lähes joka koulussa. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä kuusi