Onneksi minulla oli aikaansa nähden erikoisen hyväksyvät vanhemmat.

Muut naapurit laittoivat ovet lukkoon, ettei naapurin kehitysvammainen tyttö pääsisi kylään. Meillä oli ovet auki ja äiti oikeen kehotti leikkimään tämän lapsen kanssa. Samoin meille sai tulla kehitysvammainen mies, jonka moni koki hieman rasittavaksi ainaisine kyselyineen. Äiti sanoi, että täytyy näiden ihmisten saada kulkea ja oli iloinen kun kerroin että kyllä keh.vam. tytön kanssa pystyi leikkimään vallan hyvin. Meillä korostettiin, että kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä ja meille ei kuulu vaikka kuulopuheiden mukaan eräskin miespari oli muutakin kuin kavereita keskenään. Siihen maailmanaikaan oli vielä paljon ennakkoluuloja ihmisillä monista asioista. Ikävää, että tilanne ei ole paljonkaan muuttunut tähän päivään mennessä.