Olen vihainen päiväkodin "tädeille".

Kun kysyn 2-vuotiaalta että mikä painaa mieltä, toistaa muiden sanoja: "ei saa tulla leikkiin mukaan! älä sotke meidän leikkejä!!" :(( Syksyllä oli keskustelu oman hoitajan kanssa ja hän otti asian esiin niin että tuo 2-vuotias(!) olisi syyllinen siihen että muut eivät leiki hänen kanssaan. Ymmärrän kyllä että vilkas, utelias ja riehakaskin poika ei ole aina toivottua leikkiseuraa mutta sitä en käsitä että noin pientä "ei tarvitse" ottaa leikkiin mukaan..!

rakentavat jotain isoa palapeliä tai hienoa hiekkalinnaa niin meinaatko, että 2-vuotiaasi voi tulla siihen sössimään lapionsa kanssa.

Ei sekään hyvää kasvatusta ole, että annetaan yhden lapsen sotkea leikit kerta toisensa jälkeen ja muiden pitää vaan sietää.

Mutta kyllä se on silti ryhmään otettava mukaan. Tätien homma on sitten vahtia haukkana, ettei se yksi pääse pilaamaan leikkejä, ja näin homma alkaa sujumaan. Mutta kyllä sille leikkien pilaajallekin on annettava mahdollisuus. Järkkyä, että monien äitien mielestä on ihan oikein, että eristetään ulkopuolelle. Kun annetaan mahdollisuus palata, ja tädit vahtii, että leikit sujuu, niin kukaan ei kärsi. Eri asia sitten, jos tädit ei viitsi tehdä hommiaan.

luuletko oikeasti että päiväkodissa on niin paljon henkilökuntaa, että yksi voidaan irrottaa pelkästään yhtä lasta vahtimaan. Ei voi olla, että yhden häirikön takia uhraataan muiden lasten oikeus leikkiä ja olla rauhassa omalla "työpaikallan" muillakin lapsilla on oikeuksia ei vaan häiriköillä ja se ei ole mitään kiusaamista.

Anna nyt ihmeessä palautetta päiväkotiinkin.



Naurettavia nuo "kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen" ja muut kommentit, jotka syyllistävät lastasi. Haloo! Ei aina ole vika kiusatussa, vaan kiusaajissa (ja kiusaajien vanhemmissa).

Kun on samat naamat aina on hankala saada uusia ystäviä. Ensi vuonna varmista, että ryhmässä on paljon uusia lapsia. Voiko lapsi vaihtaa nyt luokkaa?



Itse kärsin 9 vuotta samasta luokasta. Niiltä ajoilta jäi kolme hyvää ystävää. Muita en halua tavata vielä 25 vuoden jälkeenkään.

Aika moni tuntuu ajattelevan, että kiusaajia ovat ne, jotka jättävät ulkopuolelle. Mutta mitä jos homma onkin niin päin, että päiväkodissa on yksi kiusaaja, ja muut lapset eivät tämän takia halua leikkiä sen yhden kanssa, koska hän nimittelee, repii hiuksista ja vaatteista, rikkoo leikit, huutaa ja pomottaa.



Kyse ei välttämättä ole siitä, että lasten annettaisiin vapaasti klikkiytyä, vaan siitä, ettei lapsia saa pakottaa leikkimään kiusaajien kanssa tai epämiellyttävän rajusti leikkivien kanssa. Kyse ei ole siitä, että lasten annettaisiin todeta, että tolla ei ole kiva luonne, vaan siitä, että joku ei osaa käyttäytyä. Ei tietenkään ole hyvä periaate sanoa lapsille, että "kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä" ja jättää sitten lapsia keskenään, mutta yhtä huono idea on pakottaa lapset leikkimään inhottavasti käyttäytyvien kanssa. Häirikkö pitää saada muuttamaan käyttäytymismallejaan, eikö heristellä rauhallista leikkiä kaipaaville sormea syrjintä keppihevosenaan. Päiväkodin työntekijöiden vastuu ja ammattitaito tietty korostuu lasten sosiaalisten suhteiden oikeanlaisessa kontrolloinnissa, mutta niin sen pitää mennäkin. Päiväkoti-ikäiset ovat vielä pieniä ja osa ei hallitse sopivaa käytöstä.



Ja tuo työelämään vertaaminen on naurettavaa. Nämä ovat lapsia, jotka ovat päiväkodissa, eivät aikuisia työpaikalla. Vai väittääkö joku tosissaan, että jos työkaveri

* löisi sinua mapilla

* repisi sinua hiuksista

* kutsuisi lehmäksi ja huoraksi (aikuisten tyhmä ja kakkapää)

* haluaisi mukaan ryhmätyöhön, jossa tehdään kirjallista raporttia, mutta päättäisikin, että raportit on tyhmiä, tuhoaisi aikaansaannokset ja käskisi kaikkien ruveta mapittamaan, koska hän ei halua kirjoittaa

* haluaisi päättää aina kaiken ja huutaisi kurkku suorana, jos muut eivät tee juuri niin kuin hän sanoo,



velvollisuutesi olisi valittamatta tehdä hänen kanssaan töitä? Tilanne oikeastaan ei edes ole vertailukelpoinen, koska vastaavasta epäsosiaalisesta käytöksestä saisi potkut, eikä aikuinen joudu sellaista sietämään. Päiväkodissa on kuitenkin pikkutyranneja (ja toisinaan myös satunnaisia pienempiä käytöshäiriöitä ja riitoja), joita ei pistetä pihalle tuollaisesta. Miksi heidän kanssaan pitäisi leikkiä?



On eri asia sanoa, ettei kaikkien kanssa tarvitse leikkiä kuin sallia kiusaaminen tai perusteeton syrjintä.

En myöskään ihan ymmärrä sitä, että isommat pitäisi aina pakottaa ottaa pienemmät mukaan leikkeihin tai laittaa aina väkisin sellaisia lapsia yhteisiin juttihin, jotka eivät tee asioita samalla tavalla.

Mitään kategorisia jakoja tai kielto-oikeuksia ei tietenkään saa antaa, ja se kieltäminen pitää tehdä oikein ("me tehdään nyt palapeliä, mutta leikitään sun kanssa seuraavalla kerralla" jne).

Osa lapsista on kuitenkin päiväkodissa pitkiäkin aikoja ja olisi kohtuuttoman raskasta ja stressaavaa vaatia, että he tekisivät aina muiden ehdolla, eivätkä koskaan saisi rakentaa isoa hiekkalinnaa rauhassa ilman pientä lapiolla hosujaa; remuta keskenään ilman, että tarvitsisa ottaa mukaan se yksi joka ei tykkää kovaäänisistä leikeistä tai aloittaa aina lautapeli uudestaan alusta, että se mattimyöhäinenkin pääsisi mukaan.



Lasten pitää oppia tulemaan toimeen toistensa kanssa, eikä siinä voi toimia ehdottomuuksilla, vaan joustaa pitää suuntaan ja toiseen. Reiluus, tasapuolisuus ja huomioon ottaminen on eri asia kuin se, että aina pitäisi ottaa kaikki mukaan.

se lapsi joka jätetään leikkien ulkopuolelle olisi jotenkin häirikkö. Mielestäni näin ei useinkaan ole, vaan kun kyseessä on aika tyypillinen kiusaamisen muoto niin se "vikä" siitä kiusatusta haetaan vaikka hänen korvien asennosta. Ja tätä ruokkii päiväkodin henkilökunnan asenne jos ei pidetä huolta siitä että kaikki leikkivät kaikkien kanssa ja että kaikki otetaan leikkiin mukaan.

lapsi jätetään pk:ssa leikkien ulkopuolelle, niin se ei tietenkään ole hyväksyttävää. Ei missään nimessä. Tuommoiset me halutaan leikkiä vaan kahdestaan eivät sovi päiväkotiin.

Mutta jos lapsi hakka, tönii, sotkee toistuvasti muiden leikit hän on kiusaaja ja sitä ei myöskään pidä sallia. Voi antaa toisen mahdollisuuden tulla muitten mukaan ja vielä vaikka kolmannenkin mutta loputtomasti ei voi vaatia. Muillakin lapsilla on oikeuksia eikä vain kiusaajilla.

Ota nyt edes koulussa asia esille!

Ehkäpä oma lapsesi on niin ikävää seuraa että olisi ollut niitten toisten lasten kiusaamista pakottaa ottamaan mukaan leikkiin.

Totuushan on että kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen.

mietihän nyt vaikka työpaikkaasikin. Pitää oppia sietämään ja pitämään mölyt mahassa.

Tuskin ovat tajunneet että koulukiusaajia toimillaan kasvattavat.

Minun lapseni päikyssä hoitajat antavat ensisijaisesti lasten itse ratkoa riitatilanteet, mutta kuulostelevat taustalla ja puuttuvat tarvittaessa. Periaatteena on myös että ketään ei jätetä yksin leikkien ulkopuolelle.

Hyvin on toiminut näin ja jos kuulisin vastaavasta, oli lapseni kummalla puolen tahansa, puuttuisin tilanteeseen. Puutuinkin kun lapseni oli vasta 3v, eikä ymmärtänyt itse miksi hänen vuotta vanhemmat hoitokaverit jättivät toisen 3v lapsen leikkiensä ulkopuolelle ja muutoinkin syrjivät. Lapseni meni mukaan isompien tyttöjen jengiin hetkellisesti, mutta onneksi avasi itse suunsa ja myös hoitotäti kertoi tilanteesta. Ei itse ymmärtänyt aiheuttavansa toiselle pahaa mieltä.

Hiukan eri tilanne noin pienellä, mutta jos tilanteeseen ei oltaisi menty väliin, olisi se varmasti jatkunut.

3-4v lapset eivät vielä ymmärrä täysin tuollaisten tekojen seurauksia ja siksi aikuisten väliintulo on ihan välttämätöntä.

En tiedä kuinka noiden silloin isompien tyttöjen käytös muuttui jatkossa, sillä vaihdoimme muutaman kuukauden päästä hoitopaikkaa mutta ainakin oman lapseni kohdalla muutos on ollut radikaali. Oppi tilanteesta empatiaa ja uudessa hoitopaikassakin on kehuttu että leikkii ihan kaikkien kanssa ja puolustaa heikompiaan välittömästi, jos muut edes yrittävät sorsia jotain toista lasta.

Lapseni päiväkodissa oli periaatteena että "leikkiin ei ole pakko ottaa mukaan". Tämä johti siihen, että oma lapseni jätettiin leikkien ulkopuolelle kun lapset saivat "tädeiltä" sille hyväksynnän.

Sama päiväkoti- ja eskariryhmä meni sitten kouluun samalle luokalle - ja sama meno jatkuu yhä edelleen.

Olen aika vihainen, eniten itselleni. Olisi pitänyt selvittää tuo asia päiväkodin johtajan kanssa jo silloin aikoinaan.

Oman lapseni ryhmässä on poika, jolla on voimakas "hajottamisvietti". Tuhoaa legorakennelmat, majat ym. Onko ihme, että häntä ei haluta ainakaan mihinkään rakenteluleikkeihin mukaan.

Sitten on myös eräs pomottajatyttö, joka määrää koko ajan leikeissä mitä milloinkin pitää tapahtua. Ei häntäkään aina haluta mukaan.

Toki tällaisissa tapauksissa pitää hoitajien ottaa ohjat käteensä ja yrittää saada käytöstä muuttumaan.

Ehkäpä oma lapsesi on niin ikävää seuraa että olisi ollut niitten toisten lasten kiusaamista pakottaa ottamaan mukaan leikkiin. Totuushan on että kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen.

miksi hänet TÄYTYY ottaa mukaan? Eikö se ole kamalan epäreilua muita kohtaan, jotka saavat keskenään hyvän leikin aikaiseksi. Sitten on pakko ottaa mukaan joku, joka tönii/rikkoo/pilaa leikin.



Tottakai ymmärrän, että ideaalitapauksessa kaikki ovat ystäviä keskenään. Mutta tuollaisessa tapauksessa tämän yhden on opittava, että ryhmässä on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Eikä niin, että vaikka olet kuinka tuhma, niin pääset mukaan leikkiin.



Toinen juttu on sitten se, miten tuollainen tilanne ratkaistaan. Siihen ei ole minulla ammattitaitoa.



t: äiti, jonka lapsi kärsii pomottavasta ja häiritsevästä "kaverista", joka on pakko ottaa aina mukaan

Miten toimit, kun työssä tiimiisi tulee ihminen, jonka kanssa et haluakaan "leikkiä"? Oikeassa elämässä kun joutuu joka tapauksessa toimimaan kaikkien ihmisten kanssa. Oletpa aika yksinkertainen.

leikkien ulkopuolelle. Toki päikyn tätien pitää tarkkailla leikkiä ja puuttua häiritsevään käytökseen, mutta KYLLÄ häirikölläkin on oikeus leikkiä muiden kanssa. Muuten ei koskaan opi toimimaan ryhmässä.

miksi hänet TÄYTYY ottaa mukaan? Eikö se ole kamalan epäreilua muita kohtaan, jotka saavat keskenään hyvän leikin aikaiseksi. Sitten on pakko ottaa mukaan joku, joka tönii/rikkoo/pilaa leikin.

Tottakai ymmärrän, että ideaalitapauksessa kaikki ovat ystäviä keskenään. Mutta tuollaisessa tapauksessa tämän yhden on opittava, että ryhmässä on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Eikä niin, että vaikka olet kuinka tuhma, niin pääset mukaan leikkiin.

Toinen juttu on sitten se, miten tuollainen tilanne ratkaistaan. Siihen ei ole minulla ammattitaitoa.

t: äiti, jonka lapsi kärsii pomottavasta ja häiritsevästä "kaverista", joka on pakko ottaa aina mukaan

Vapaa leikki on päiväkodissa lasten vapaa-aikaa. Ohjatut jutut on sitä "työtä".

Ei sekään hyvää kasvatusta ole, että annetaan yhden lapsen sotkea leikit kerta toisensa jälkeen ja muiden pitää vaan sietää.

Miten toimit, kun työssä tiimiisi tulee ihminen, jonka kanssa et haluakaan "leikkiä"? Oikeassa elämässä kun joutuu joka tapauksessa toimimaan kaikkien ihmisten kanssa. Oletpa aika yksinkertainen.

Päiväkodissa mennään päiväkodin ehdoilla, kotona on sitten vapaa-aikaa eikä siellä tarvitse leikkiä kaikkien kanssa jos ei (vanhemmat) halua.



Minä vastuullisena aikuisena haluan että lapseni leikkii kaikkien kanssa eikä jätä ketään ulkopuolelle.

ei ole lasten vapaa-aikaa se vapaaleikki pk:ssa. Kyllä se sinunkin lapsesi viettää vapaa-aikansa kotona, ei päiväkodissa. Miten kukaan äiti voi edes ajatella noin? Samalla logiikallahan lapsi voisi olla pk:ssa vaikka 18 tuntia, kun ei sille sitä varsinaista hoitoaikaa kerry kun kolme tuntia.



Elämässä vaan tarvitsee tulla toimeen kaikkien kanssa. Sitä niiden lapsien tulisi koulussa ja päiväkodissa oppia, varsinkin, kun sitä ei monessakaan kodissa näytetä opetettavan.

siinä mielessä, että lapset saavat itse valita leikkinsä ja leikkikaverinsa.

Ei töissä tietenkään voi työkavereita valita mutta päiväkodissa kaverit saa valita.

todellakin päiväkodissa pitää leikkiä yhdessä toisten kanssa, eikä ketään saa syrjiä ja jättää leikin ulkopuolelle. Tuon ikäisinähän sitä opetellaan toisten kanssa yhdessäoloa ja toisten huomioonottamista sekä vastavuoroisuutta. Ja todellakin koulu- ja työelämässä kaikkien kanssa on voitava työskennellä/opiskella ja esim koulumatkat kuuluvat minusta tähän samaan kastiin, eli ei silloinkaan ketään jätetä yksin kulkemaan, jos lapsilla yhteinen koulumatka. Omalla vapaa-ajalla koulujen, päiväkotien, töiden ulkopuolella voi sitten vapaasti valita kenen kanssa haluaa aikaa viettää. Kaikista ei tarvi pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.