Olen vihainen päiväkodin "tädeille".

ts ketään ei jätetä leikin ulkopuolelle ja yksin välkällä. Koulun jälkeen voivat sitten leikkiä kukin kenen kanssa vaan.



Ihan hyvä periaate mun mielestäni. Mun lasten koulu osallistuu KiVa-projektiin ja mm. tänä iltana A-talkissa haastatellaan just tyttäreni luokkaa :-)

että vapaan leikin aikana lapsi saa itse valita puuhansa ja kaverinsa. Siihen hoitajat puuttuvat että kukaan ei jää tahtomattaan yksin. Lasten pitää myös oppia se, että joskus jotkut haluavat leikkiä esim. kaksin, eikä siihen silloin sovi väkisin mennä mukaan.

Jos Maija haluaa nyt leikkiä vain Pekan kanssa, ehkä minä leikin sitten Liisan kanssa...

Ei sekään hyvää kasvatusta ole, että annetaan yhden lapsen sotkea leikit kerta toisensa jälkeen ja muiden pitää vaan sietää.

Mutta kyllä se on silti ryhmään otettava mukaan. Tätien homma on sitten vahtia haukkana, ettei se yksi pääse pilaamaan leikkejä, ja näin homma alkaa sujumaan.

Mutta kyllä sille leikkien pilaajallekin on annettava mahdollisuus. Järkkyä, että monien äitien mielestä on ihan oikein, että eristetään ulkopuolelle. Kun annetaan mahdollisuus palata, ja tädit vahtii, että leikit sujuu, niin kukaan ei kärsi.

Eri asia sitten, jos tädit ei viitsi tehdä hommiaan.

Periaatteessa musta se on törkeää, ja puuttuisin siihen itse vanhempana. Varsinkin jos se on tyttöjen tyyppikiusaamista eli eristämistä.



Mutta mutta... lapseni (3-5 v) ryhmässä on yksi poika, joka on ihan mahdoton. Jos ei soita suutaan niin törkeästi, että ihmettelen mistä on oppinut edes puhumaan niin, niin tönii, lyö ym. Tai rikkoo leikit. Ei kukaan häntä halua leikkiinsä vapaaehtoisesti. Tädit kyllä laittavat hänet väkisin leikkiin, ja niinä päivinä kun oman lapseni on ollut pakko leikkiä tämän lapsen kanssa, häntä harmittaa niin, että sen näkee jo sanomatta. Ja tuskin kukaan muukaan ottaa hänet avosylin leikkiään hajottamaan, joten tuleeko siitä hyviä kokemuksia. Ulkona tämä riiviö pyörii ympäriinsä vuoronperään itse kutakin häiritsemässä.



Mutta periaatteessa ok siedätyshoitoa ihmisille, joita on ehkä pakko sietää, vaikkei tykkääkään. Vaikka epäilenkin, kuinka moni aikuinen sietäisi työpaikallaan tyyppiä, joka kävisi sekoittamassa työpaperit piruuttaan ja haukkuisi pystyyn ja siinä sivussa huitaisisi nyrkillä...

Mutta juuri siinä tilanteessa, kun joku sotkee leikkiä niin, ettei se enää suju, on ihan oikein, että tämä lapsi ohjataan välillä muihin puuhiin kunnes osaa ottaa muita huomioon.

Ei sekään hyvää kasvatusta ole, että annetaan yhden lapsen sotkea leikit kerta toisensa jälkeen ja muiden pitää vaan sietää.

Mutta kyllä se on silti ryhmään otettava mukaan. Tätien homma on sitten vahtia haukkana, ettei se yksi pääse pilaamaan leikkejä, ja näin homma alkaa sujumaan. Mutta kyllä sille leikkien pilaajallekin on annettava mahdollisuus. Järkkyä, että monien äitien mielestä on ihan oikein, että eristetään ulkopuolelle. Kun annetaan mahdollisuus palata, ja tädit vahtii, että leikit sujuu, niin kukaan ei kärsi. Eri asia sitten, jos tädit ei viitsi tehdä hommiaan.

jos yhden vuoksi pitää koko ajan olla leikissä varuillaan, ettei mikään vaan mene niin, että tämä yksi menettää hermonsa.

Ei voi vaatia, että ihan koko ajan ja ihan kaikkiin leikkeihin pitää ottaa sellainen, joka ei pysty toimimaan toisten kanssa.

se lapsi joka jätetään leikkien ulkopuolelle olisi jotenkin häirikkö.



Mielestäni näin ei useinkaan ole, vaan kun kyseessä on aika tyypillinen kiusaamisen muoto niin se "vikä" siitä kiusatusta haetaan vaikka hänen korvien asennosta. Ja tätä ruokkii päiväkodin henkilökunnan asenne jos ei pidetä huolta siitä että kaikki leikkivät kaikkien kanssa ja että kaikki otetaan leikkiin mukaan.

että sen yhden pitää saada sotkea toisten leikit kerta toisensa jälkeen.

Mutta juuri siinä tilanteessa, kun joku sotkee leikkiä niin, ettei se enää suju, on ihan oikein, että tämä lapsi ohjataan välillä muihin puuhiin kunnes osaa ottaa muita huomioon.

Ei sekään hyvää kasvatusta ole, että annetaan yhden lapsen sotkea leikit kerta toisensa jälkeen ja muiden pitää vaan sietää.

Mutta kyllä se on silti ryhmään otettava mukaan. Tätien homma on sitten vahtia haukkana, ettei se yksi pääse pilaamaan leikkejä, ja näin homma alkaa sujumaan. Mutta kyllä sille leikkien pilaajallekin on annettava mahdollisuus. Järkkyä, että monien äitien mielestä on ihan oikein, että eristetään ulkopuolelle. Kun annetaan mahdollisuus palata, ja tädit vahtii, että leikit sujuu, niin kukaan ei kärsi. Eri asia sitten, jos tädit ei viitsi tehdä hommiaan.

kaikkien kanssa on tultava toimeen. Leikki on lapsen työtä,varsinkin päiväkodin leikki. Päivähoidossa pedagoginen kasvatusvastuu kattaa koko päivän. äivähoidossa on ammatti-ihmisiä joiden tulee tarkkailla leikkiä ja ohjata sekä syrjittyä että syrijöitä löytämään niitä keinoja ja ratkaisuja jolla yhteispeli toimii.

Ap ota asia esille nyt koulussa, koskaan ei ole liian myöhäistä korjata aijemmin tehyjä virheitä.

Unettoman yön jälkeen päätin ottaa asian tiukkaan neuvotteluun koulussa, kaduttaa todella että päiväkotiaikana luotin muutaman "ammattilaisen" näkemykseen siitä että kaikkien kanssa ei tarvitsisi leikkiä.



Nyt en anna periksi vaikka saisin itse hankalan ihmisen maineen. Opettaja ei tunnu asialle tekevän yhtään mitään, ei tosin ole tehnyt muillekaan luokassa ilmenneille - vielä vakavammille - kiusaamistapauksille.



Koulu on mukana kiva koulu -projektissa, nyt sitten nähdään miten homma oikein toimii. Puhun vielä kerran opettajan kanssa ja sitten painelen rehtorin puheille.

Meidän pk:ssa tai ainakaan meidän tytön ryhmässä kukaan ei ole koskaan yksin. Joskus tytön "ydinkaverit" on poissa ja aina on sitten jonkun muun porukan jatkona, eikä tosiaan kukaan sano, ettei saa tulla mukaan leikkiin. Hoitajat pitävät siitä huolen ja ovat luoneet hengen, jossa jokainen hyväksytään mukaan tarvittaessa. Ekana hoitopäivänä syksyllä löysi jo kaverin, kun hoitajat ohjasivat toisen yksinäisen juttelemaan meidän lapselle.

olisi ollut AP:n lapsen käytös, niin eikö silloinkin olisi ollut syytä ottaa yhteyttää vanhempiin ja selvitellä asiaa?



Olen kyllä sitä mieltä, että ovat tehneet todella törkeästi siellä päiväkodissa.



AP, Hesarissa on ollut viimeaikoina paljon yleisönosastokirjoittelua koulukiusaamisesta. Erään äidin kirjoitus oli mielestäni todella hyvä esimerkki siitä, että koulukiusaamiseen VOI lopettaa, jos koulu oikeasti haluaa.



Kys. äidin tytärtä oli kiusattu aika kauan, ja kiusauksen tavat vain kovenivat. Äiti otti yhteyttä kouluun, jossa vastaukseksi ei tullutkaan latteuksia siitä, miten vaikeaa näihin asioihin on puuttua, vaan hänelle kerrottiin, että koululla on kiusauksen suhteen nollatoleranssi. Kiusaajat kutsuttiin puhutteluun, jonka jälkeen heidän piti soittaa itse vanhemmileen, ja kertoa, että ovat osallistuneet kiusaamiseen. Sitten vanhemmat kutsuttiin koululle keskusteluihin. Olivat kuulemma aluksi vihaisia, mutta opettaja selitti, että jos heidän lapsiaan olisi kiusattu, olisi koulu menetellyt samalla tavalla. Tilanne selvitettiin, ja kiusaajien ja kiusatun välille luotiin säännöt, mm. heidän pitää tervehtiä toisiaan koulussa.



Minusta tuo oli oiva esimerkki siitä, miten kiusaukseen voidaan oikeasti puuttua, jos koulu HALUAA.

Kun kysyn 2-vuotiaalta että mikä painaa mieltä, toistaa muiden sanoja: "ei saa tulla leikkiin mukaan! älä sotke meidän leikkejä!!" :(( Syksyllä oli keskustelu oman hoitajan kanssa ja hän otti asian esiin niin että tuo 2-vuotias(!) olisi syyllinen siihen että muut eivät leiki hänen kanssaan. Ymmärrän kyllä että vilkas, utelias ja riehakaskin poika ei ole aina toivottua leikkiseuraa mutta sitä en käsitä että noin pientä "ei tarvitse" ottaa leikkiin mukaan..!

leikkien ulkopuolelle. Toki päikyn tätien pitää tarkkailla leikkiä ja puuttua häiritsevään käytökseen, mutta KYLLÄ häirikölläkin on oikeus leikkiä muiden kanssa. Muuten ei koskaan opi toimimaan ryhmässä.

miksi hänet TÄYTYY ottaa mukaan? Eikö se ole kamalan epäreilua muita kohtaan, jotka saavat keskenään hyvän leikin aikaiseksi. Sitten on pakko ottaa mukaan joku, joka tönii/rikkoo/pilaa leikin.

Tottakai ymmärrän, että ideaalitapauksessa kaikki ovat ystäviä keskenään. Mutta tuollaisessa tapauksessa tämän yhden on opittava, että ryhmässä on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Eikä niin, että vaikka olet kuinka tuhma, niin pääset mukaan leikkiin.

Toinen juttu on sitten se, miten tuollainen tilanne ratkaistaan. Siihen ei ole minulla ammattitaitoa.

t: äiti, jonka lapsi kärsii pomottavasta ja häiritsevästä "kaverista", joka on pakko ottaa aina mukaan

Tyttärelläni (5v) on kaveri (6v) jonka kanssa ovat olleet samoissa hoitopaikoissa reilu pari vuotta. Alkuun isompi tyttö pomotti, kiusasi, sotki leikkejä jne. ehkäpä huomionhakuisuuttaan mutta kun juttelin pk:n aikuisten kanssa niin tähän alettiin kiinnittää huomiota. Nyt tyttäreni leikkii kyseisen tytön kanssa useinkin, on itse oppinut pitämään puoliaan ja toinen tyttö on rauhoittunut. Ja alkuun tilanne oli ihan kaaos (olivat kyllä vielä pieniä, mutta aikaisella puuttumisella saatiin homma kuosiin), tästä olisi hyvinkin saattanut tulla jatkossa koulukiusaustapaus jos ei olisi puututtu.

Totuushan on että kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen.

mikä totuus tälläinen on?!? kyllä mun mielestä juuri pitäisi opettaa, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. kaikkien kanssa ei tarvi olla parhaita kavereita...

niitä kiusaajia ja ahdistuneita koululaisia tulee, kun näin moni on valmis jo päiväkoti-iässä syrjimään muiden lapsia. Alle kouluikäinen on vielä ihan pieni ja harjoittelee vasta sosiaalisuuden alkeita. Jotkut oppivat ne itsekeen, mutta monet tarvitsevat tukea ja vähän enemmän harjoitusta ja ohjausta. Jos päiväkoti laistaa kasvatusvastuustaan, se kertautuu taatusti sitten koulussa.



Olipa syrjimisen syy mikä hyvänsä, se ei ole hyväksi kummallekaan osapuolelle. Syrjitty kärsii, ahdistuu eikä pääse opettelemaan sosiaalisia taitoja. Syrjijät taas oppivat aivan väärän mallin ratkoa ryhmän ongelmia. Koulussa lapset ovat paljon enemmän omillaan kuin päiväkodissa; jos siellä ei olla opittu neuvottelemaan ja pyrkimään tarvittaessa aikuisen avulla sopuisaan leikkiin kaikkien kanssa, lapset kehittävät keskenään entistä julmempia eristämis- ja suositummuusjärjestelmiä.

olisi ollut AP:n lapsen käytös, niin eikö silloinkin olisi ollut syytä ottaa yhteyttää vanhempiin ja selvitellä asiaa?

Olen kyllä sitä mieltä, että ovat tehneet todella törkeästi siellä päiväkodissa.

AP, Hesarissa on ollut viimeaikoina paljon yleisönosastokirjoittelua koulukiusaamisesta. Erään äidin kirjoitus oli mielestäni todella hyvä esimerkki siitä, että koulukiusaamiseen VOI lopettaa, jos koulu oikeasti haluaa.

Kys. äidin tytärtä oli kiusattu aika kauan, ja kiusauksen tavat vain kovenivat. Äiti otti yhteyttä kouluun, jossa vastaukseksi ei tullutkaan latteuksia siitä, miten vaikeaa näihin asioihin on puuttua, vaan hänelle kerrottiin, että koululla on kiusauksen suhteen nollatoleranssi. Kiusaajat kutsuttiin puhutteluun, jonka jälkeen heidän piti soittaa itse vanhemmileen, ja kertoa, että ovat osallistuneet kiusaamiseen. Sitten vanhemmat kutsuttiin koululle keskusteluihin. Olivat kuulemma aluksi vihaisia, mutta opettaja selitti, että jos heidän lapsiaan olisi kiusattu, olisi koulu menetellyt samalla tavalla. Tilanne selvitettiin, ja kiusaajien ja kiusatun välille luotiin säännöt, mm. heidän pitää tervehtiä toisiaan koulussa.

Minusta tuo oli oiva esimerkki siitä, miten kiusaukseen voidaan oikeasti puuttua, jos koulu HALUAA.

että kiusaajille oli sanottu, että jos he jatkavat kiusaamista, he joutuvat vaihtamaan koulua.

että päiväkodissa ei tunnu olevan kiinnostusta/kompetenssia käsitellä oikein tilanteita joissa lasta kiusataan tai jätetään leikkien ulkopuolelle. Tyttäreni arviointikeskustelussa minulle sanottiin että hän huomioi hyvin toiset eikä kuulu niihin jotka kiusaavat, tämä nähtiin heidän kannaltaan negatiivisena asiana, ikäänkuin tyttäressäni olisi ollut jotain vikaa. Huvittavaa oli että tämä ope ei pystynyt olevan kehaisematta, että hänellä on "useita tutkintoja", mutta silti jäi tunne että hän näki normaalina sen että kiusaamista esiintyi siellä jokapäiväisenä asiana ilman että se koettiin ongelmalliseksi. Näin Vantaalla ns "hienon" alueen päikkärissä.

Tietenkin kaikkien kanssa pitää leikkiä päiväkodissa. Tärkeimpiä kehityshaasteita on oppia tulemaan KAIKKIEN kanssa toimeen.

Konflikteja tulee, kun joku törttöilee ja niin kaikki oppivat käsittelemään ristiriitoja, luomaan YHTEISIÄ pelisääntöjä.

Kun yksi eristetään, kukaan ei opi mitään, paitsi ajattelemaan, että me ollaan normaaleja, tuo on epänormaali. Ja sellaiseksi jääkin, jos ei saa harjoitella.

Lapsen pitää nimenomaan oppia SOSIAALISIA taitoja. Ja niitä harjoitellaan vapaassa leikissä, aikuisen tuella. Saksilla leikkaaminen on aika vähäpätöinen taito sen rinnalla, joten vapaa leikki pk:ssa ei tietenkään ole mitää vapaa-aikaa.