Voi kun voisi huutaa tän pahanolon pois ;(
Elämä tuntuu olevan täysin ohi. Teen niin tai näin niin joku kärsii. Pakko ajatella lapsia ja kärsiä itse, mutta mitä siitäkin seuraa!
Kukaan ei tiedä tästä tuskasta joka sisälläni pyörii, enkä uskalla siitä kenellekään puhua. Joskus tekisi mieli vaan nostaa kytkintä ja painua helvetin kauaksi täältä, mutta en voi lasten takia.
ARHHGGGGGGGG!
Kommentit (4)
pelkään, että mitä tapahtuu kun tää pommi räjähtää? Kaiken pidän sisälläni kun ei ole ketään kenelle puhua. Mies ei tajua, vanhemmat vaan sanoo, että koita kestää, kyllä se menee ohi tai sellaista se nyt vaan välillä on....joopa joo välillä....minulla ainaista.
Teet niin tai näin, aina kiipeät perse edellä puuhun. Annan kaikkeni muiden takia mutta mitä saan? Paskaa käteen ja narinaa ja valitusta.
Alkaa kohta riittämään....
Eikä tää mene ohi koska olen odottanut sitä jo turhaan yli 5 vuotta. Pahenee vaan päivä päivältä. Äsken otin yhteen ukon kanssa, onneksi lapset eivät olleet kotona.
Tästä pahasta olosta saa leiman otsaan "BITCH". Vaikka oikeasti en pyydä paljoa, mutta sekin vähä on liikaa.
Kokeilkaa. Tai mene yksilöterapiaan.
Mikä muu voisi auttaa. Lääkitys?
Hakeudu pariterapiaan tai sitten kaupungin psykiatrille terveyskeskuksen kautta.