Miten pärjää sellaisen miespuolisen ystävän kanssa, jonka kanssa kipinöi koko ajan?

miehen kaverin kanssa ja mikäs sen ihanampaa kuin flirttailla heidän kanssaan ja fantasioida heistä myöhemmin. Flirtti on elämän suola ja sokeri.



Ja moralisoijille tiedoksi, että meillä on mieheni kanssa hyvä suhde enkä ole koskaan pettänyt häntä enkä tule pettämäänkään ja hyväksyn filrttailun häneltä myös (vaikkei tunnu siihen samalla tavalla olevankaan mieltynyt).

Minulla "kipinöi" miespuolisen työkaverin kanssa ja kyllähän se elämää piristää, vaikka välillä on jopa hankala keskittyä työntekoon. Ja me tanssittiin ja halailtiin pikkujouluissa, ja olisin mennyt pidemällekin, ellen olisi naimisissa ihanan miehen kanssa. Mut pitää kaidalla tiellä pettämisen suhteen se, että uskon "kipinöinnin" loppuvan heti, jos menisin työkaverini kanssa sänkyyn.

kun ajattelen, miten haluaisin itseäni kohdeltavan. Miehellänikin näyttää kipinöivän erään työkaverinsa kanssa, ja minusta se on ihan ok, kunhan he eivät edistä asioita mitenkään. Tätä siis toivon heiltä ja samalla tavalla minun on toimittava itsekin.



ap

mutta mun mielestä kannattaisi vältellä ja olla mahdollisimman vähän tekemisissä jos se oma parisuhde merkitsee yhtään mitään. Jos ei sitä kipinää olis niin ei se olis susta niin kiehtova ystävyyssuhde ollenkaan. Blaah, asialliset välit, boring...Jolloin ei kannattaisi musta leikkiä tulella tarkoituksellisesti ruokkimalla sitä kaipuuta aidan väärälle puolelle. Ennemmin tai myöhemmin päästätte sen menemään liian pitkälle ja sitten johonkuhun sattuu.

Ja käsittämättömintä tilanteessa on se, että itse olen piirun verran alle 30v. ja pomoni 60v, ja tietty molemmat naimisissa.

parisuhteen voi heittää ajatuksenakin pois kokonaan!! Jos kaikilla osapuolilla "KIPINÖI" niin on oikeasti lapsellista pidättäytyä vain jonkun alttarilla tehdyn (-tai missä lie) typerän lupauksen vuoksi.



Mua V***ttaa jostain syystä kok s***nan touhu



Nauttikaa nyt herraisä tästä elämästä ja antakaa palaa. Mutta olkaa rehellisä kumppaneillenne sitten, valheessa elämistä en hyväksy. Keskustelulla kaikki selviää.

Minulla "kipinöi" miespuolisen työkaverin kanssa ja kyllähän se elämää piristää, vaikka välillä on jopa hankala keskittyä työntekoon. Ja me tanssittiin ja halailtiin pikkujouluissa, ja olisin mennyt pidemällekin, ellen olisi naimisissa ihanan miehen kanssa. Mut pitää kaidalla tiellä pettämisen suhteen se, että uskon "kipinöinnin" loppuvan heti, jos menisin työkaverini kanssa sänkyyn.

Minusta jutut, jotka sallii puolisolleen, ja joiden tietää olevan puolisolle ok ovat ok.

Tottakai voi olla asianosaisen itsensä mielestä hauskaa, jos on kipinöintejä joka suunnalla, mutta onko se oikein puolisoa kohtaan, se on eri asia. Saa olla aika vapaamielinen ja toinen jalka ovenraossa -tyyppinen puoliso, että pitää siitä, että omalla vaimolla/miehellä on kovasti vipinää jollain suunnalla, mutta tosi kiltisti ja armollisesti kuitenkin pitää housut jalassaan!

eläkää mahdollisimman pidättäytyväisesti --->>miksi maailman vanhin ammatti ei koskaan tule häviämään maailmasta?

ei kannattaisi musta leikkiä tulella tarkoituksellisesti ruokkimalla sitä kaipuuta aidan väärälle puolelle. Ennemmin tai myöhemmin päästätte sen menemään liian pitkälle ja sitten johonkuhun sattuu.

Tässähän puhutaan ihastuksesta termillä "mulla kipinöi".

Todellakin, oman suhteen ulkopuolisen ihastuksen hehkuttelu ei ole viisasta. Nim. been there, ja jossain vaiheessa oli oma suhde sitten lähes karilla. Koska ei sitä vain jaksa tietyssä vaiheessa kotona olevaa tylsää tyyppiä, jonka kanssa seksikään ei enää kiinnosta, kun ihastuksen on päästänyt tarpeeksi pitkälle.

Tyhmää, tyhmää. Ja näistähän ne pettämistarinat alkaa. Ja erotarinat. Ja huoltajuuskiistat. Ja ongelmat.

Tuo johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että kaadutte sänkyyn ja revitte vaatteet toistenne päältä.



Itselläni oli vuosia sitten vastaava tilanne ja noinhan siinä lopulta kävi. Lopussa tuntui, että pelkkä käsien koskettaminen vahingossa toisiinsa sai jalat veteläksi. Kesti kuitenkin vuosia ennen kuin tuohon pisteeseen ajauduimme.



Meillä on edelleen suhde, jossa toisaalta käymme kahvilla ja tapaamme (ehkä 3 kertaa vuodessa) ihan vaan hyvää päivää kirvesvartta merkerissä. Mutta jos tilaisuus tulee, huonosti siinä käy. Esim. jos satumme baariin samaan aikaan niin voi kauhea.

eläkää mahdollisimman pidättäytyväisesti --->>miksi maailman vanhin ammatti ei koskaan tule häviämään maailmasta?

Jos haluaa pysyvää parisuhdetta, kipinöinnin vaaliminen joka suuntaan taitaa olla aika typerää.

Jos haluaa seksiä ja elää omien halujensa mukaan, vaihtaa kumppania jatkuvasti jne. niin siinä on oma valinta!

Molempia ei voi saada.

Mutta tässä tulee mukaan myös se pikku juttu, että usein tällä palstalla kirjoittavilla on lapsia. Valitettavasti silloin, kun on lapsia, ei voi enää ajatella vain omia halujaan, koska on huomioitava niitä pieniäkin ja heidän elämäänsä. Ellei sitten ole ihan tunnevammainen ja järjenköyhä.

jotain pyyleviä täti-ihmisiä, joilla ei taatusti ole koskana kipinöinyt yhtään kenenkään kanssa.



Olen 35-vuotias hoikka nainen ja koko aikuisikäni flirtti on ollut osa elämääni ja KOSKAAN en ole pettänyt yhtäkään seurustelukumppaniani enkä aviomiestäni. Flirttailu kuuluu monissa kulttuureissa ihan normaaliin elämänmenoon. Eiköhän niitä pettämisiäkin olisi vähemmän, jos piristäisi eloansa pienellä flirtillä sen sijaan, että vetää perseet ja menee sänkyyn naapurin Irman kanssa.

kuin vakava ihastus. Sellainen suhde jossa haluaa kovasti viettää kauheasti aikaa jonkun kanssa jonka kanssa kipinöi ja kutittaisi päästä sänkyyn koko ajan ja jos tämä toinen vahingossa hipaisee niin taju meinaa mennä ja jos erehtyy halaamaan niin on ekstaasissa vielä viikon päästäkin on mennyt musta vähän pienestä flirtistä pidemmälle.

Ei siinä tietysti mitään pahaa jos molemmat ovat vapaita tai jos heidän kumppaninsa suhtautuvat tälläiseen ihastukseen vapaamielisesti mutta jos tarkoitus on pysytellä sitoutuneena ja hyvässä suhteessa johonkuhun toiseen joka ei ole niin vapaamielinen tämmöinen on harvoin eduksi.

Kokeilimme joskus olla pari, ei toiminut hengästyttävästä kemiasta huolimatta. Nyt kavereita, molemmat naimisissa ja nauramme kipinöille, joita siis edelleen on.

Olen minä sellaistakin joskus elämässäni kokenut, joten tiedän eron. Tämä on ystävyyttä, jossa on myös kipinää.



Joku väitti, ettei ystävä kiinnostaisi minua enää, ellei kipinää olisi. Olen todella eri mieltä. Kyllähän myös naispuoliset ystäväni kiinnostavat minua ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan, vaikka säpinää ei TODELLAKAAN ole. Näissä ystävyyssuhteissa on jotain erityistä, jotain tärkeää. Ja ihan sama juttu on suhteessa tähän miespuoliseen ystävään. Pystyn nimeämäänkin ne erityiset asiat, joita koen saavani ystävyydeltämme, eikä niissä sinänsä ole mitään seksuaalista.



Kaipa olisi ihan hyvä, jos osaisin vain nauttia kipinästä. Mutta ei se ole ihan niin helppoa. Olisi paljon yksinkertaisempaa olla ystävä sellaisen miehen kanssa, josta ei voisi kuvitellakaan mitään enempää. :)



ap