Te jotka olette joutuneet opettamaan lapsenne omaan sänkyyn! Miten?

omaan jatkettavaan sänkyyn, ei silitelty tms. jätettiin ovi auki ja kolisteltiin muualla kämpässä normaalisti, että tiesi meidän olevan läsnä. En kyllä noin pienen siirrosta tiedä, tassuttelu varmaan.



Toinen nukkuikin sitten aina omassa sängyssään, mutta on muutenkin parempi nukkuja kuin eka.

On jo 8 vuotta siitä.. että muistankohan lainkaan. Mielestäni laitoin lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan ja that's it. En tainnut lainkaan nukuttaa viereeni juuri noista syistä.



Onnistuuko niin, että laitat vauvan unisena omaan sänkyynsä, ja jos herää, niin lauleskelet hänet takaisin uneen samalla silittäen. Jatkat tätä niiin vauva tajuaa että täällähän minun kuuluukin nukkua.



En kyllä muuta osaa neuvoa.

omassa pinniksessään meidän sängyn vieressä.



Ajateltiin että ongelmia tulee kun laitettiin 14kk ikäisenä omaan huoneeseen ja jatkettavaaan sänkyyn, mutta jäi aina hyvin sinne nukkumaan kun ovi oli auki ja näki meitä siellä kävelemässä.

Ekaan vuoteen ei tullut itse pois sängystään ollenkaan :)

Eikä mitään muuta ollut kuin perusiltajutut, ei mitään hellittelyjä. Lapsi saa helposti otteen ja tietää miten saa tahtomansa.

ajattelin ennen omaa lasta, että se on niin helppoa kunhan laittaa vain nukkumaan. Mutta nyt kyllä huomasin liian myöhään tän omaan sänkyyn nukuttamisen ja vauva on jo tottunut siihen että nukkuu vieressä :-/

Päiväunet onnistuu niinkin että laitan lapsen sänkyyn sit vasta kun on aivan nukahtamaisillaan/nukkuu, mut yöllä kun herää vielä syömään niin ei sitten milläään jää omaan sänkyyn ja havahtuu jos alan sit siirtämään viekusta pois :P

Kovasti yritetään kyllä... :)

Toivottavasti tää "oppiminen" ei vie kauaa.

Olisikohan sitten parempi antaa lapsen vähän äristä ja öristä itsekseen, kuin että olen vieressä ja lapsi "kinuaa" niin kauan että luovutan. (jota luonnollisesti joskus tapahtuu)

Kai hän silloin nukahtaa itsekseen? Sama meno sitten illalla, vai? Vai siis menettekö samaan aikaan nukkumaan kuin lapsi?? Ja yöllä sitten syötön jälkeen siirto omaan sänkyyn. Jos on päättänyt, ettei lapsi enää nuku vieressä, niin se on sitten selvä. Sitkeästi vaan siirtoa. Hyssyttelyt lisäävät lapsen epävarmuutta (oma pieni mielipiteeni) että tässä on nyt jotain pelottavaa kun pitää "lohduttaa". Napakkaa menoa kannatan.

tällähetkellä samalla kaavalla kuin yöunille nukahtaminen. Eli ei nukahda yksin :( vaan täytyy nukuttaa...

-ap.

eroahdistuskausi, eli kaikki muutos on rankkaa. Saattaa mennä kuukauden päästä jo helpommin. Kokeilepa karaista itsesi sitten kun aika on kypsä. Tämä vaatii äidiltä hieman kylmäsydämisyyttä kuunnella sitä huutoa. Se kyllä vaimenee ja äidin varmuus otetaan kiitollisena vastaan. Nythän lapsi on vastuussa omasta nukkumisestaan! Selkeät uniajat (lapsi ei mene sänkyyn vasta puolinukuksissa, vaan minuutilleen silloin, kun on nukkuma-aika) auttavat asiaa. Nukuttaminen pitkittää prosessia turhaan.

Voi voi

Vauvalla on juuri eroahdistuskausi päällä. Myönnän, tein itsekin esikoisen kanssa saman typeryyden, ja kauheaa taistelua oli. Kuopuksen kanssa odotin sellaisen kuukauden - puolitoista pidempään, eikä mitään ongelmia.