Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka kokevat olevansa ns. vahvoja persoonia/"karismaattisia", ja
15.12.2009 |
hämmästyvät, jos joku muu ei pidäkään sellaisena?
Eli minun omasta mielestäni minä olen voimakas persoona - en mikään harmaahiiri. Minulla on hyvin selkeä olo, kun vaikka menen kauppaan, että olen siellä ja minut huomataan.
En ole kovaääninen enkä erityisen puhelias. Tämä on siis sisäinen olotila.
Joskus tulee tilanne, että joku ei minua muista. Totta kai silloin on tilanne, etten ole montaa sanaa sanonut, mutta itselle tulee jotenkin hassu tunne, että miten tuo ei minua muista...?
Mietin vain, onko tämä olotila yleinen vai olenko jotenkin poikkeava yksilö?
Ja ennenkuin joku lähtee nälvimään, että tuo huomaamattomuus johtuu siitä, että en ole karismaattinen - niin todettakoon, että puhun tässä tunteesta ja omasta olotilasta.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos he eivät anna teille sitä erityishuomiota, jota kaipaatte?
Sen sijaan tuskin jokainen arvelee olevansa karismaattinen. Jos hämmästyy siitä että joku ei itseä muita, pitäisin sitä elämänkokemuksen puutteena.
minulla ainakaan elämänkokemuksen puutetta ole. Tämä olotila on itseasiassa tullut vuosien varrella. Osittain se on tullut sen vuoksi, että olen mm. asunut maissa, joissa harva suomalainen on käynyt. Mutta ei tämä varmaan ainoa selitys ole.
En minä ole huomionhakuinen, eikä minulla ole mitään tarvetta ole olla huomion keskipisteenä. Jos porukassa on paljon hiljaisia ihmisiä, on minulla tapana pitää small talkia yllä. Mutta jos porukassa on monta puheliasta, niin jään ihan mielellänikin taka-alalle.
Minulla ei ole tarvetta opettaa muita ihmisiä, eikä kertoa, kuinka asiat ovat oikeasti - vaikka minulla olisikin asiasta vahva mielipide. Täällkään en koskaan moralisoi.
Enkä minä oikeastaan pidä itseäni erityisenäkään. Ei minussa ole mitään sellaista, mitä muissa ihmisissä ei ole. Olen vain hyvin varma itsestäni ja ihmettelen siis sitä, että eikö se näy ulospäin?
ap
Sen sijaan tuskin jokainen arvelee olevansa karismaattinen. J
että koko kaupan väki tuijottaa ja huomioi tämän Erityisen Ihmisen tulon kauppaan. Tosiasiassahan kun Erityistä Ihmistä ei kukaan huomaa, ellei hän ole pukeutunut ja käyttäydy kuin rokkistara, eli pidä meteliä itsestään. Mielestäni on sairasta, jos kuvittelee huokuvansa jotain niin merkillist energiaa, että kaikki huomaavat erityisellä tavalla joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurissa kaupungeissa ettei ole tuommoista tunnetta päässyt kehittymään :)
Narsistien mietteitä, lisää, nää on kiinnostavia!
Narsistilta puuttuu kyky empatiaan. Itse koen olevani myös samanlainen tyyppi kuin ap. En silti ole ilkeä, katso muita ihmisiä alaspäin jne. Mulla vain sattuu olemaan hyvä itsetunto ja arvostan itseäni. Ajattelen että koska minulle on annettu näin hyväät eväät, kuuluu minun jakaa onneani muille. Olen useamman ihmisen luottohenkilö, kuuntelen ja autan parhaani mukaan.
Tärkein tekijä, joka on vaikuttanut itsetuntoni rakentumiseen on isäsuhteeni; isä on aina kehunut ja kannustanut, olen todellinen isin tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain omituisesta syystä minulla on tunne, että olen täynnä tätä merkillistä energiaa.... Sairastako??
Muuten, 11 , minunkin isäni kehui minua aina maasta taivaaseen. Sain koko ikäni kuulla olevani nero :-). No, kyllä minä tipuin ylhäältä jo kovaa, kun maailmalle lähdin. Ja muille tiedoksi - narsistin tunnistaa siitä, että ei koskaan tipu sieltä palliltaan.
Sen sijaan tuskin jokainen arvelee olevansa karismaattinen. J
että koko kaupan väki tuijottaa ja huomioi tämän Erityisen Ihmisen tulon kauppaan. Tosiasiassahan kun Erityistä Ihmistä ei kukaan huomaa, ellei hän ole pukeutunut ja käyttäydy kuin rokkistara, eli pidä meteliä itsestään. Mielestäni on sairasta, jos kuvittelee huokuvansa jotain niin merkillist energiaa, että kaikki huomaavat erityisellä tavalla joka paikassa.
*karisma*
ei ole synonyymi itsetunnolle tai auktoriteetille (joka tässä tapauksessa varmasti kuvaa paremmin alottajaa). Puhutaanko jopa itsensä korottamisesta?
Heli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se on tässä vuosien mittaa parantunut ja mulle on tullut ihan sama fiilis kuin sinulle ap. Että olen iso ja karismaattinen ja minusta oikein huokuu voimaa :D. Että ehkä se on hyväitsetuntoisten ihmisten merkki? Minä olen muuten hyvin samantapainen kuin tuo yksi kirjoittaja. Eli jos sattuu hiljainen porukka, saatan ylläpitää keskustelua. Suulaiden joukossa olen ihan mielelläni taka-alalla. Eli aika keskiverto kai tässä suhteessa.
Narsistien mietteitä, lisää, nää on kiinnostavia!Narsistilta puuttuu kyky empatiaan. Itse koen olevani myös samanlainen tyyppi kuin ap. En silti ole ilkeä, katso muita ihmisiä alaspäin jne. Mulla vain sattuu olemaan hyvä itsetunto ja arvostan itseäni. Ajattelen että koska minulle on annettu näin hyväät eväät, kuuluu minun jakaa onneani muille. Olen useamman ihmisen luottohenkilö, kuuntelen ja autan parhaani mukaan.
Tärkein tekijä, joka on vaikuttanut itsetuntoni rakentumiseen on isäsuhteeni; isä on aina kehunut ja kannustanut, olen todellinen isin tyttö.
täynnä maailman ainutlaatuisinta karismaa, ja kaikkien huomaavan hänet aina ja joka paikassa. Joten tuo kuvaus itsestä ei tee ihmisestä narsistia, mutta narsisti ajattelee itsestään noin. "tunteeko joku muukin olevansa näin erityinen?"
On meillä joillain muillakin hyvät elämän eväät ja itsetunto kohdallaan, mutta tiesithän, että terveeseen itsetuntoon kuuluu realistinen ymmärrys itsestä, eikä suinkaan kuvitelma omasta jalustallaolosta ja poikkeavanlaisesta erityisyydestä, joka huokuu kaikkialle.
Toisin sanoen en pidä normaalina ja terveenä, että ajattelee hehkuvansa mahtavaa karismaa mihin ikinä meneekään, esim. sinne kauppaan. Ja ihmettelee suuresti, jos joku ei muistakaan tätä Suurta Ihmistä toisella tapaamisella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mikä on oikea sana. Ei kyse ole pelkästä itsetunnosta. En ajattele omaavani mahtavaa auktoriteetiä. Enkä ajattele olevani karismaattinen, vaan ns. karismaattinen. Kyse on jostain muusta sanasta tai kaikkien edellämainittujen synteesistä.
ap
*karisma* ei ole synonyymi itsetunnolle tai auktoriteetille (joka tässä tapauksessa varmasti kuvaa paremmin alottajaa). Puhutaanko jopa itsensä korottamisesta? Heli
Sinulla ei ole aavistuakaan, mitä me koemme. Uskon, että kaksi edellä kirjoittanutta kokevat samoin kuin minä ja uskallan siis puhua me-muodossa: Me emme ajattele, että olemme jalustalla. Me emme pidä itseämme Suurina Ihmisinä. Elämä ei pyöri itsemme ympärillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olotila, jos joku muistaa mut niin hämmästyn, miten ihmeessä.
Tuota sun kuvaamaa tunnistan vain siinä, että olen lasten synnyttyä oppinut tervettä itsetuntoa ja aiempi alemmuudentunto ja tuo "hiirulaisasenne" on väistynyt. Jos alunperinkin olisi ollut hyvä itsetunto, tuntisin näitten "vanhuuden"päivieni oppien jälkeen itseni teräsmieheksi.
(ja oikeasti mulla on ominaisuuksia joiden vuoksi voisi olettaa että jäisin mieleen ja tekisin vaikutuksen, mutta minkäs voit kun korvienvälissä on olo että on aika mieleenjäämätön persoona.)
Ja jos sillä on mitään merkitystä, mulla ei mainittavampaa isäsuhdetta ole. On se ollut paikalla, mutta en ole ikinä tullut mitenkään kummemmin juttuun. En huonosti, mutten todellakaan hyvinkään.
näitä kommentteja, mutta hauska keskustelu. Luin ap:n aloituksen ja arvasin heti, mitä vastauksissa lukee. Koska Suomessa kukaan ei saa kuvitella olevansa millään tavalla erityinen, VAIKKA olisikin. :)
Jos ap olisi kysynyt, tunteeko joku erityisen karismaattisia ihmisiä, tai sellaisia, joilla on kadehdittavan vahva itsetunto tms., hän olisi saanut ainakin kymmenen vastausta, joissa ihmiset olisivat kertoneet ystävistään/sukulaisistaan/idoleistaan, joita ihailevat, koska he levittävät tätä ihmeellistä "vibaa" ympärilleen!
Mutta koska ap viittasi ITSEENSÄ tällaisena ihmisenä, hän on sairas, eikä sellaisia ihmisiä olekaan, jotka huomattaisiin kaupassa olemuksen perusteella. :DDD
jossain huoneessa. Jos olet karismaattinen, kaikki huoneessa huomaavat sinut, eivätkä juhlat ole enää entisensä. Nyt juhlista on tullut tilaisuus, jossa SINÄ olet. Jos mitään muutosta ei tapahdu, sinua tuskin huomataan, pulina ja ryhmät pysyvät, voit todeta olevasi harmaata massaa. :)
Jos ap olisi kysynyt, tunteeko joku erityisen karismaattisia ihmisiä, tai sellaisia, joilla on kadehdittavan vahva itsetunto tms., hän olisi saanut ainakin kymmenen vastausta, joissa ihmiset olisivat kertoneet ystävistään/sukulaisistaan/idoleistaan, joita ihailevat, koska he levittävät tätä ihmeellistä "vibaa" ympärilleen!
vai kertooko jostain muusta?
Jotkut ihmiset saattavat olla "karismaattisia" siten, että heidän kanssaan tekemisissä olevat ihmiset tunnistavat asian, että heissä on jotain erityistä. On kuitenkin mielestäni hieman kummallista kuvitella juurikin KAUPPAAN MENNESSÄÄN, että kaikki ihmiset huomaavat heti _minut_, ja tuo toinen mainittu "hämmästyn jos ihmiset eivät muistakaan minua". Sorry vaan, mutta nämä eivät vaikuta ihan tavallisilta ajatuksilta. Tarkoitan, että harva kaupassa oleva oikeasti noteeraa kauppaan tulijoita juuri mitenkään, ja harva muistaa aina jokaisen ohimennen tapaamansa. Ymmärrän kyllä, että vaikkapa tuttavapiiri voi pitää jotain henkilöä sangen sädehtivänä persoonana, mutta tuskin tällainen säteily sentään kaupan vihanneshyllyllä erottuu, ellei henkilö itse tee itsestään suurta numeroa tilanteessa.
Minulla on myös kokemusta siitä, että tietyllä tavalla henkisesti sairaat "huokuvat karismaa", tai ainakin kuvittelevat huokuvansa. Pälyilevät ympäriinsä, "esiintyvät" missä ikinä ovatkaan ja odottavat erityistä huomiota kaikilta kaikkialla. Eli se suuuri karismaattisuus ei todellakaan ole aina - edes usein - mikään miellyttävä asia syvällisemällä tasolla. Jokainen selvittäköön itse, mikä häiriötila saa ihmisen käyttäytymään näin.
Sinulla ei ole aavistuakaan, mitä me koemme. Uskon, että kaksi edellä kirjoittanutta kokevat samoin kuin minä ja uskallan siis puhua me-muodossa: Me emme ajattele, että olemme jalustalla. Me emme pidä itseämme Suurina Ihmisinä. Elämä ei pyöri itsemme ympärillä. ap
Tuossa joku kirjoittaa että pitäisi testata jossain juhlissa tms. No minun kohdallani ei ole kiinnostusta koska en kuvittele/toivo olevani muitten mielestä karismaattinen. Tämä ilmiö säteilevästä voiman tunteesta kiinnostaa ihan muuten vaan, koska se on minulla aika uusi. Ehkä vuoden olen vasta näin tuntenut. Ja siis juuri tuo kun ap kuvailee, että menee vaikka jonnekin kauppaan tai minne tahansa, ja miten vahvasti siellä tuntee olevansa läsnä ja olemassa, voimakkaana. t. edellä jo kirjoittanut
tulee usein elmänkokemuksesta, sekä siitä jos työskentelee vaastuullisessa asemassa ja on näkyvä sillä tavalla muutenkin. Se on itsevarmuutta ja sellaista, että on tavallaan askeleen aina edellä kulloisessakin tilanteessa, ja osaa mukauttaa itsensä aina tilanteen vaatimalla tavalla. Uskon, että karisma voi kehittyä iän ja kokemuksen myötä, toki pitää olla myös persoonana sellainen, että uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi.
Toki karsimaattisella ihmisellä on myös loistava ihmistuntemus ja hyvä itsetunto kaikin puolin. Hän suhtautuu kaikkiin ihmisiin lämpimän kunnoittavasti. Mielstäni hyvä esimerkki karismaattisesta ihmisestä on esim Vesa-Matti Loiri.
Kyllä joillakin voi olla jotenkin luonnostaankin enemmän karismaa kuin toisilla.
Onko muuten teille karsimaattiset sanottu, että olette karismaattisia?
tiedä onko täysin sama asia, mutta saman tyylinen ainakin. Minä koen, että olen jotenkin erityinen. Että ajtukseni ovat jotenkin muiden ajatuksia korkeampitasoisia. Koen myös jollain tasolla olevani suuri persoona ts. karismaattinen.
Minäkään en ole mikään suupaltti tms.
Mutta voihan olla, että kaikki kokevat näin, siitä vaan ei puhuta. Tai sitten minussa on narsistin vikaa.