5v itsetunto romahtanut täysin. Kuuluuko ikään vai onko huolta?

Ohjelmassa oli mm Mimi ja Kokon Majka, jonka kiusaaminen alkoi jo päiväkodissa eikä kukaan puuttunut.

Toiset olivat nauraneet sukunimeä (on ihan kaunis, mutta harvinainen). Kyllä tässä kiusaamisen takana taitaa nyt olla jonkun toisen lapsen vanhemmat ja pahan puhuminen meidän perheestä kotona. Vai miten muka muuta lapset voivat tietää meidän lapsen sukunimen, kun kukaan ei ole sitä kuulemma koskaan kysynyt päikyssä eikä meidän lapsella ole aavistustakaan kenekään muun sukunimestä.



Huomenna otan asian vahvasti esiin päiväkodissa, kyllä tässä nyt joku mättää pahasti!



ap

Toiset olivat nauraneet sukunimeä (on ihan kaunis, mutta harvinainen). Kyllä tässä kiusaamisen takana taitaa nyt olla jonkun toisen lapsen vanhemmat ja pahan puhuminen meidän perheestä kotona. Vai miten muka muuta lapset voivat tietää meidän lapsen sukunimen, kun kukaan ei ole sitä kuulemma koskaan kysynyt päikyssä eikä meidän lapsella ole aavistustakaan kenekään muun sukunimestä.

Huomenna otan asian vahvasti esiin päiväkodissa, kyllä tässä nyt joku mättää pahasti!

ap

kyllä tuohon kannattaa puuttua. Koulukiusaaminen jättää kamalat arvet lapseen, ja samalla tavalla on päiväkotikiusauksen kanssa. Ei varmasti lapsesi saa hyviä eväitä kouluunkaan, jos itsetunto murretaan päiväkodissa.

Päiväkoti ei huomaa mitään ja kun sitten otin yhteyttä kiusaajan vanhempiin, niin seki oli turhaa. Kiusaajan äidin kanta oli, ettei heidän lapsi mitään tee, meidän lapsi on mustamaalaava kantelupukki, heikkohermoinen insijä, joka ei kestä mitään sanomista. Miten tässä asiaan jotain rotia? 4v on aivan aseeton kohta 7v edessä.

ja miksei päivähoidon ammattilaiset tee mitään kiusaamiselle?



Tuollainen ei todellakaan kuulu ikään, vaan johtuu kiusaamisesta ja muiden kommenteista. Kyllä aikuisten olisi saatava tuollainen loppumaan. Aika paljon saa normaali-itsetuntoista lasta haukkua, että itsetunto noin laskee.

ja aluejohtajaan yhteys näin aluksi, johan on kumma, jos tuollainen meno alkaa jo lapsena.

Nyt itkua vääntää aamuisin, kun pitäisi olla just tietyt sukkikset (samanlaiset kuin kavereilla), ei halua jatkaa päiväkodin kiertosatua, hiukset ovat väärän väriset, ei ole yhtä taitava piirtäjä kuin joku, ei osaa vielä lukea jne ja pelkää hysteerisesti tulevansa nauretuksi em asioista.

Onkos sun janipetteri joutunut vaan toteamaan ettei maailmassa kaikki ole kuin hän tahtoo?!? Hän ei vaan nyt ole yhtä hyvä mainitsemassasi asioissa kuin muut lapset, mutta ehtii kyllä vielä kehittyä!

Lapsi hiukan jotain puhuu, mutta sitten lopettaa, kun ei halua olla kantelupukki eikä jatka vaikka miten ovelasti kiertäen yrittäisi toisessa asiayhteydessä kysellä. Kotona oireilee, nukkuu huonosti, puree kynsiä, on raivoisa nuoremmalle lapsille ja nenäkäs vanhemmille.

Ehkä pph:lla vertasi itseään nuorempiin lapsiin? Ja nyt on huomannut, että ei olekaan niin taitava kuin oli luullut.

Isoissa lapsiryhmissä noin käy niille henkisesti heikommille yksilöille, jos ryhmässä on yhtään sellaisia pissipäitä, jotka jaksavat arvostella toisia sukkahousujen väristä, hiuksista, jne. Ja yleensä joka ryhmässä on joku.



Osa ryhmän lapsista sitten menettää itsetuntonsa joko jo päivkodissa tai viimeistään koulussa. He leimaantuvat niiksi, joita potkitaan sitten päähän yläkoulussa, työpaikassa, jne.



Yritä tukea lapsesi itsetuntoa. Sen on kestettävä, vaikka olisikin erilaiset sukkahousut kuin muilla. Todennäköisesti joku ryhmässä on ollut tytön sukkahousuista yms. kateellinen ja alkanut pilkata. Lapsipsykologi voisi auttaa.



Kysy, onko tytöllä tarhassa kaveria, jonka voisi kutsua teille esim. viikonloppuna leikkimään. Jos ei ole, yritä jutella päiväkodin työntekijöiden kanssa siitä, miten tyttöäsi voitaisiin kannustaa löytämään ystävä, jonka kanssa puolustautua muita vastaan ja jonka kanssa yhdessä ihailla ja kehua toinen toisensa piirustuksia, jne.



Pahimmassa tapauksessa vaadi ryhmän tai päiväkodin vaihtoa. Ja nopeasti.

Lapset osaa jo pieninä kiusata salakavalasti ja niin, ettei aikuiset huomaa. Tytöt etenkin.



Henkilökuntaa on per ryhmä niin vähän, että kaikkeen ei voida reagoida. Säilytyksessähän ne lapset siellä päiväkodissa pääasiassa nykyisin on, kun hoitajia liian vähän varsinaiseen kasvatukseen.



Ja aina ongelmia ei edes haluta nähdä. Kun silloinhan niille pitäisi tehdä jotain...

Ota ihmeessä puheeksi hoidossa, jotta osaavat tarkkailla tilannetta ja pääsette selville ongelman ytimestä.

Harvemmin kilpailuhenkisyys saa tuollaisia muutoksia aikaan. Pikemmin päiväkodissa sallitaan lasten kiusata toisiaan ikävää mutta varmaan aika tavallista. Paras keino tukea lastasi on luoda luotettavat välit lapseesi. Kerro ettei ole mitään kantelupukkeja vaan äidille voi kertoa kaikki hyvät ja huonot asiat. Usko lastasi, mutta kerro hänelle että lapsesi pitää kertoa asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet, että äiti osaa toimia oikein. Anna hänelle aikaa kertoa asiat sitten kun hän haluaa. Toivottavasti pääsette joskus siihen tilanteeseen, että lapsesi kertoo päivän tapahtumat heti samana iltana. Jo se että lapsesi kokee että äiti välittää ja kuuntelee on osa traumaattisesta kokemuksesta toipumista ja varmasti vahvistaa teidän välejänne. Älä sivuuta mitään lapsesi pelkoja vaan anna hänen puhua niistä niin kauan kuin hän haluaa. Vahvista lapsen uskoa aikuisiin todella kuuntelemalla ja uskomalla hänen pelkojaan. Yritä järjestää lastesi keskinäiset välit kuntoo ja kertomalla ettei toista saa kiusata, mutta ymmärtämällä että joskus sitä kuitenkin tapahtuu. Omien lastesi välinen kina vähenee kun sanktioit eniten aloittajaa, mutta ennen sanktiointia pitää selvittää mitä on todella tapahtunut ja miksi.



Sinun pitää nyt olla aikuinen ja vanhempi, koska sitä kaikki lapsesi nyt todella tarvitsevat.



Jos tilanne ei muutu päiväkodin puolelta, mieti voitko vaihtaa hoitopaikkaa.



Järeä keino on tehdä lastensuojeluilmoitus ko päiväkodista, mutta saatat tuon

jälkeen muuttua epätoivotuksi henkilöksi lapsesi päiväkodissa.

mutta oli meilläkin tytöllä viime talvena vaihe, kun hän ei osannut MITÄÄN, KAIKKI vaatteet oli ihan tyhmiä (pikkuveljelläkin oli kivampia), KAIKKI kuitenkin nauraa hänelle (milloin mistäkin asiasta) KUKAAN ei tykännyt hänestä, eikä välittänyt hänestä. Äitikään ei enää rakastanut YHTÄÄN (varsinkaan silloin, kun ei antanut jäätelöä, vaikka nätisti pyysi... :D)



Elämä oli meinaan tytön mielestä ihan hemmetin epäreilua, ja vähintään mustavalkoista... Mä olin välillä jo ihan epätoivoinen, kun ei tiennyt mitä sille uskaltaa sanoa, ettei ota itteensä tai jotain... Nauraa ei ainakaan saanut IKINÄ vaikka olis ollut kuinka hassu (siis hyvässä mielessä)



Nyt tyttö on eskarissa ja elämä hymyilee taas. Päiväkodissa on koko ajan mennyt hyvin ja on ollut paljon kavereita ja on osannut leikkiä niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa vaikka tytön omien sanojen mukaan KUKAAN ei IKINÄ leikkinyt hänen kanssaan (ja saattoi siis seuraavaan hengenvetoon kertoa itsekin mitä oli sitten kumminkin leikkinyt sen ja tuon ja tämän kanssa...)



Kaverin tyttö on vuotta nuorempi ja vuorostaan tämä tyttö on ihan HUONO ja TYHMÄ eikä osaa MITÄÄN ja ja... Siis omasta mielestään...



Voi mun mielestäni kuulua ikäänkin. Ehkä hakee jollain tavalla vahvistusta itselleen, suorastaan kirkuu hyväksyntää. Jos leikit toisten kanssa sujuu, eikä mitään kiusaamista ilmene, niin pitäs mennä ohi omia aikojaan. Ei meillä ainakaan psykiatria tms. tarvittu siihen, että kerta toisensa jälkeen kerroin rakastavani lastani vaikka hällä kasvaisi punajuuri päässä...

päiväkotiin ja itsetunto on edelleen jees, mutta omituisia valituksia alkanut tulla. Tytöllä on esimerkiksi ihana, oljenvaalea tukka ja nyt se ei olekaan enää hyvä. Marisee jatkuvasti, että hänen tukkansa on kamala ja "ei minkään värinen" (mistä tuonkin oppinut?). On kai ryhmän ainoa tosiblondi, kun muilla on tummanvaaleaa, vaaleanruskeaa, ruskeaa jne. Pelkään, että seuraavaksi alkaa laihdutusjutut... Joko ne tuossa iässä alkaa ulkonäön ympärillä pyöriä?

meillä tyttö on ollut pienestä lähtien päiväkodissa ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Tänä syksynä 6-v alkoi yhtäkkiä vertailemaan itseään rajusti muihin, ei osa MITÄÄN, on ihan tyhmä, ei osaa piirtää yhtä hienosti kuin kaverit, ei osa sitä tai tätä tai tuota yhtä hyvin kuin muut jne... Aiemmin usko omiin kykyihinsä pienen lapsen tavoin. Minusta kyse oli kasvamisesta ja eräänlaisesta realiteetin käsittämisestä, eli ei olekaan kaikkivoipa. Pahin tuskavaihe on mennyt nyt ohitse ja tyttö osaa suhtautua maailman menoon "aikuisemmin".

ne kiusaajat tiedetään ei lapset voi kiusata niin ettei aikuinen huomaa. Vähän aikaa ehkä, mutta ei pidempaan. Ongelma on asenteessa pk on vallalla semmoinen ajattelu, että lapset selvittävät riitansa keskenään jne. sieltä noita kiusaajia sikiää.