Haluatko kysyä jotain (ex)-myymälävarkaalta?

ja miksi lopetit

1. Ei erityisemmin varaa mihinkään ylimääräiseen kivaan, kuten vaikkapa meikkeihin/kasvovoiteisiin.

2. Jännitys ja adrenaliini

3. Halusin myös kapinoida jotenkin tätä kapitalistista järjestelmää vastaan, tai halusin selittää sitä niin, että minulle tulisi parempi "mieli" :)

about 5 kertaa. Joka kerta poliisit kirjoittivat sakot. Lopetin, kun ajattelin ettei ole hyvälle perheenäidille sopivaa ja jotenkin aikuistuin, aloin ajatella ettei lapsilla ole isompana kiva jos äidillä on varkaanmaine.

Ja missä meni pieleen, kun jäit kiinni?

myös sellainen "vauhtisokeus" niin että laukku oli usein täynnä noin 200-400eurolla kamaa.

Röyhkeys ja hävyttömyys niistä parhaat. Tyyliin: portit soi, kävelet vaan ulos. Ei koskaan kukaan lähtenyt seuraamaan. Niillä kerroilla kun jäin kiinni, minut napattiin porttien soimatta ovien sisäpuolella. Kameroista olivat nähneet, se oli jo siinä vaiheessa niin helppoa et kävin liian rohkeaksi. Vaihtelin myös ulkonäköä etten olisi käynyt "tutuksi" vartijoille.

Joo, tiedän nyt että se on moraalitonta ja koituu pienyrittäjän vahingoksi :(

koulutuksesi?

Akateeminen pätkätyöläinen.

Oletko varakkaasta perheestä?

naisten vaatteet, sisäfileet, juustot... mä varastin aina kalleinta. Lauantaimakkaran ja lumenekosmetiikan vuoksi en halunnut ottaa kiinnijäämisriskiä. Vaikeinta lopettaneena olikin tottua siihen, että ei ollut enää laadukkaimpia juttuja käytössä esim. meikeissä.

Olen köyhästä perheestä ja ehkä siksi niin "perso" kaikelle ylelliselle.

Miehellä on liike, josta yksi kaunis perjantai lähti noin 1000 Euron arvoinen tavara kävelemään. Siis maksaa tukussa miehelle 1000 Euroa. Siinä oli mieli maassa, kun meni viikon katteet ihan kankkulan kaivoon. Viikon mies herää tuosta hyvästä joka aamu taas töihin... Niin ja siitä viikon "tuotosta" pitää vielä jyvittää kuluja pois eli todellisuudessa oli miehelle melkein kahden viikon palkka.

ymmärrän sen nyt. Mun kallein saalis pikkuliikkeestä oli 400euron laukku.

Hmm..oiskohan tää yksi (ainut) asia josta voisin olla tyytyväinen.

"Varastaminen näytti olevan hyvin kannattavaa"



Ja kaupantätien ja setien mielestä todella törkeää, idioottimaista, raivostuttavaa jne.

Ja joka kerta kun saan myymälävarkaan kiinni, olen erittäin tyytyväinen, rangaistukset heille vaan ovat mitättömän pieniä. Ei varmaan mitenkään "pakota" lopettamaan tapaa. Linnaan vaan suoraan sanon minä.



Ja kyllä, olen huomannut, että ihmisillä on mitä kummallisimpia syitä varastaa. Kaikki eivät ole huumeidenkäyttäjiä tai kokeilunhaluisia teinejä.



Mutta erittäin hyvä päätös olla varastamatta. Onnittelen!

Hienoa, että olet lopettanut!



Oletko sovittanut tekojasi?

koska sakon määrä on verrannollinen saaliin arvoon. Mitättömillä kotihoidontukituloillakin sakko saattoi olla yli 300 euroa.



En ole muuten sovittanut. Kuten sanoin, lopetin "matalalla profiililla", etten olisi saanut varkaan mainetta, joten en alkanut niistä huudella. En ole varastanut kolmeen vuoteen mitään, maksan jopa kaikki muovipussit. :)



Minulle on ihan sama halveksiiko joku "kaupantäti tai -setä" minua. Linna voisi vain olla aika täynnä jos kaikki näpistelijät pantaisiin sinne. Loppujen lopuksi en osaa pitää edelleenkään sitä kovin vääränä, että sikarikkaalta stokkanomistajalta ottaa muutamia juttuja omaan käyttöön, mutta en silti tee sitä em. syistä. Tulonjako täällä on totaalisen pielessä jos joku. Moraalini on enemmänkin ulkokultaista, en vain halua ihmisten paheksuvan minua.

Kerroit olevasi köyhästä. Mutta mikä oli sosiaalitausta, vanhempien koulutus, poliittinen näkökulma, suhde uskontoon...? Eniten olen kiinnostunut vanhempien arvomaailmasta - miten paljon se heijastuu lapsiin vai heijastuuko paljoakaan?

Mielestäni olivat liiankin auktoriteettikammoisia, jopa nöyristeleviä ns. parempiaan (paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ja parempituloisia) kohtaan. Kerran äitini löysi lompakon, jossa oli useampi tuhat markkaa rahaa - ja hän vei sen poliisilaitokselle saaden satasen tai kaksi löytöpalkkiota. Muistan olleeni tästä vihainen.

Vanhempieni nöyristelevä alemmuus herätti minussa ärtymystä. Meille lapsillekin olisi voinut ostaa edes joskus jotain. Koulussa minä olin se, jolla ei ollut koskaan mitään hienoja vaatteita, ja jouduin sen takia kiusatuksi.

Olimme tapakristittyjä, mutta mitään ns. aitoa uskonnollisuutta meillä ei harrastettu. Myöskään politiikka ei ollut erityisen lähellä perhettämme, olimme ehkä hieman enemmän vasemmalle kallellaan. Minä olen edelleenkin.