Lue keskustelun säännöt.
Olenko minä tunteeton ihminen?
14.12.2009 |
Olen alkanut pohtimaan tätä asiaa ihan tosissaan,ei en ole väkivaltainen,en voisi tehdä pahaa hämähäkillekään..mutta en ole sellainen hyysääjä tyyppi,mitenhän sen selittäisin ymmärrettävästi?En huolestu pikkuasioista esim naapurin koira kuoli ei se kosketa minua,en loukaannu ihmisten puheista helposti,toisaalta mun ystäväni saattaa mun puheista loukkaantua, vaikka yleensä osaan olla hienotunteinen, esittää asiat diplomaattisesti.Kaverit sanoo,että olen suorapuheinen mutta tarkoitukseni ei ole koskaan loukata ketään, jos ei se ole sitten vastapuolen tarkoitus loukata minua niin silloin isken takaisin.Kuitenkin yritän olla sovussa aina toisten kanssa en haasta riitaa,mutta toisinaan palaa käämit mullakin.Lapsilleni karjun melko paljon,melkein pakko kun riehuvat, kait sitä omaa käytöstä vois/pitäisi muuttaa mutta kun oon niin väsynyt,väkivaltaa en käytä joskus turvaudun pieneen tukistukseen,en kyllä usko että on äitiä joka ei ois lastaan koskaan tukistanut?Sitä teen melko harvoin vain ääritapauksissa.Sanoillani en lapsia loukkaa oot tyhmä ynnä muuta sellaista,toisaalta mies voi joskus sanoa että ootpa tyhmä tyttärelleni ja se sattuu,itse en voisi haukkua toista tyhmäksi en jos en olisi tosi vihainen siis ihan tosi vihainen,lapsen itsetunto kun on hauras.
Kommentit (27)
aika tulistuva persoona ja sellainen "kova"ihminen kait se on jättänyt minuun jälkensä kun koulussa ollaan mua kiusattu ja kotona isä juovuspäissään haukkunut että olen itserakas ihminen ja taas se kehuu itseänsä ym..,isäni itse on hyvin heikon ihmisarvon omaava, tavallinen duunari jolle viinaa maistuu liian hyvin.Juonut taas monta viikkoa,enkä äitiänikään viitisi käydä katsomass ajos isä ei töissä ja saati lapsiani sinne viedä.Itse en juo paljon ollenkaan,siis normaalitilassa nyt olen raskaana,jo muutama siideri riittää mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaleja ja hyvinkäyttäytyviä heistä on silti kasvanut.
"...,en kyllä usko että on äitiä joka ei ois lastaan koskaan tukistanut?.."
saahan sitä täällä kehuskella.....
,en kyllä usko että on äitiä joka ei ois lastaan koskaan tukistanut
No todellakin on sellaisia äitejä, tässä yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskon että teitä lötyy jotka ette le lapsianne tukistaneet.Pyydän anteeksi
ap
uskon että teitä lötyy jotka ette le lapsianne tukistaneet.Pyydän anteeksi ap
lapsen tukistaminen on rikos. Ei kai sitä nyt kukaan normaali äiti tee. Itse en ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuossa menet ainakin selvästi metsään, kun väität kaikkien vanhempien tukistavan lapsiaan. Näin ei todellakaan ole! Asiat selvitetään puhumalla, ja se onnistuu, jos on riittävästi tunneälyä.
Jos ei eläimistä pidä, ei naapurin koiran kuolema varmaan kauheasti kosketa. Mutta kait tajuat miten paljon se voi omistajaa surettaa. Voisit miettiä, miten paljon pystyt yleensäkään eläytymään toisten tunteisiin.
Yleensäkään ei ole kauhean fiksua vastata toisten naljailuihin raivoamalla takaisin. Ja vielä vähemmän, jos toinen on vasta lapsi!
että tukistaminen ei ole hyvä asia eikä karjuminenkaan.Sitä vaan on niin väsynyt että helposti ajautuu siihen tilaan,varsinki kun on vielä taloudellisesti vaikeaa,enkä todellakaan tukista lapsiani kuin ääritilanteessa en siis ole mikään väkivaltainen äiti sanan varsinaisessa merkityksessä.Sanoilla voi loukata paljon pahemmin kuin teoilla, sen olen itse joutunut kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos toistuvasti tukistelet. Ja muuna aikana purat paineesi karjumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö?
ja outo ap.
En ymmärrä yhtään mistä tässä on kyse. Taidan olla tyhmä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhoituhan nyt, ap. Et kai ihan tunteeton ole, kun näitä asioita mietiskelet. Ja tuo on hyvää alkua, ettet tahallaan loukkaa toisia ihmisiä. Voisit kyllä miettiä asioita enemmän myös toisen näkökulmasta, siis ottaa toisen ihmisen tunteita huomioon.
Ja lopeta se raivoaminen.
jos se kerran tapahtuu useammin kuin kerran, etkä edes pidä sitä minään. Luulet pikemminkin sen olevan yleinen tapa.
Siis mä olen vissiin tunneköyhä ihminen koska harva asia mua koskettaa,siitä tässä oli kysymys. Mielestäni olen normaali lapsiani rakastava ihminen.Koen vain että mulla on helvetin huono itsetunto,olen ruma,kaikki muut parempia,olen antisosiaalinen tosin jos joku tulee kylään niin kyllä hänelle juttelen, mutta ahdistun kovasti paikoissa jossa paljon ihmisiä varsinkin näitä arvostelevia äitejä,jotka itse on niin helvetinhyviä ihmisiä.
sitä jos otan pikkusen kiinni hiuksesta en siis ravistele ei ole minusta mitenkään niin hirveän kamalaa,sanoillani en lapsiani satuta, en koskaan!Mikä on paljon pahempaa!Jos nyt vaihdettais puheenaihetta.
hermostuneet lapsillenne,no ette tietenkään kun ette niitä edes itse hoida!
Vaikutat kypsymättömältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä. Ajattelet hyvin minä-lähtöisesti etkä kovin hyvin ymmärrä muita ja heidän tunteitaan. En tiedä, oletko kovin nuori, mutta kuulostat hyvin nuorelta. Tapasi ajatella on tyypillinen teini-ikäiselle, mutta siitä olisi hyvä kasvaa yli. Varsinkin kun on lapsia. Lapsille on hyvin tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät heitä ja heidän tunteitaan eivätkä ole liian itsekeskeisiä vuorovaikutuksessa lasten kanssa.
Et varmaankaan ole tunnekylmä, vaan hyvin käpertynyt itseesi ja siihen, miltä asiat sinusta itsestäsi tuntuvat. Lisäksi vaikutat melko melodramaattiselta. Itsekeskeisyyteen juuttuminen on aika tavallista, jos ei ole saanut rauhassa kasvaa eri kasvuvaiheita läpi esimerkiksi ikävien kotiolojen, koulukiusaamisen tai muun vaurioittavan tekijän vuoksi. Jotkut jäävät tunne-elämältään jopa ihan pikkulapsen tasolle ja vielä useampi siihen teini-ikään. Terapiaan voi olla vaikea päästä, mutta se olisi erinomainen apu yrityksissä kasvaa ikätasolle. Jos se ei ole mahdollista, niin voit toki pyrkiä itse ihan opettelemalla opettelemaan sitä, että ajattelet, miltä asiat muista tuntuvat, kehität itsehillintääsi jne.
Fletch, itsekin aikanaan teini-ikäisen tunne-elämää pidemmän kaavan kautta elänyt
no et kai tunteeton ole, kun kerran kerrot sinulta palavan käämit helposti. Tunne se vihakin on.
Minusta tuohon kannattaa kiiinnittää huomiota, että miksi ärsyynnyt. Normaaleissa ihmissuhteissa tulee aika harvoin tarvetta "iskeä takaisin". Eikä meilläkään lapsia komentaessa tarvitse "karjua". Eikä meillä pientä tukistustakaan ole tarvittu.
Väsymys varmasti vaikuttaa siihen, että ärsyynnyt helposti ja koet tarvetta karjua tai iskeä takaisin.
Voisitko miettiä, että mistä väsymys johtuu ja mitä sille voisi tehdä.