Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän perhe ei osaa käyttäytyä!
06.01.2010 |
Olen havainnut, että perheemme ei osaa käyttäytyä. Lapset tappelevat koko ajan niin kotona kuin ulkoillessa, yksi ärsyttää, toinen nimittelee ja kolmas saa hillittömän huutokohtauksen joka vastoinkäymisen jälkeen. Muutenkin lapset ovat kauhean kovaäänisiä naapureihin verrattuna, eli hyväntuulisinakin puhuvat kovalla äänellä ja nauravat kovaan ääneen, mitä pihan muut lapset eivät tee. Ilmeisesti tämän takia meitä kartellaan.
Me vanhemmat huudamme toisillemme ja lapsille vähintään kerran päivässä ja yleistä puhinaa ja hampaidenkiristystä esiityy sitäkin useammin.
Kun olemme perheenä liikkeellä jossain, aina tulee pitkiä katseita ja päänpudistelua, vaikka parhaamme teemme. Emme vaan osaa olla hiljaa ja lapset eivät tottele ellei ääntä vähän korota!
Pahinta on, että emme edes kärsisi tilanteesta, ellei ympäristö suhtautuisi kyräillen. Meillä on ihan mukavaa, mutta muilla nähtävästi ei. Sanottakoon vielä, että lapset eivät ole väkivaltaisia muita lapsia kohtaan enkä minäkään koskaan huuda muiden lapsille.
Olen yrittänyt parantaa omaa käytöstäni niin paljon kuin olen pystynyt, mutta en todella voi sille mitään, että kivahdan kun hermo katkeaa ja sanon muutenkin asiat suoraan. Meillä on varmaan edessä muutto uudelle alueelle, jossa yritämme vaan pitää aina suumme kiinni ja toivoa, ettei kukaan meitä huomaisi.
Vai onko muita ideoita?
Kommentit (23)
Olen yrittänyt jo vuosikausia niellä vaan raivoni, mutta sitten vasta vihainen olenkin. Jos hymyilen vaan koko päivän näiden kiusantekijöiden edessä, olen jo illalla niin täynnä raivoa, että hajotan jotain tai hyperventiloin. En ole koskaan pystynyt olemaan huutamatta muutamaa päivää enempää (tämä silloin jos osa porukasta on jossain muualla), joten en tiedä vaikuttaisiko se lasten käyttäytymiseen. Kyllä varmaan. Toisaalta lapset erikseen ovat ihan siedettäviä, mutta perheenä me ollaan ihan hirveä. Ennen lapsia minäkin olin todella rauhallinen ja pitkäpinnainen luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todellakaan ole saaneet meiltä mallia.
eikä mua hävetä pätkääkään, lisään vaan provoa kehiin aina kun näen jonkun puistelevan päätänsä tai mulkoilevan kun meidän isoääninen ja levoton perhe saapuu paikalle.
Se on hauskaa, suosittelen kokeilemaan varsinkin häissä, hautajaisissa ja ns. hienossa ruokaravintolassa.
Toki on toisenlaisiakin perheitä,mutta veikkaan että ne ovat vähemistönä.. ;)
Temperamenttisia. En edes käy enää hissukkaperheissä.. Mietin aina, että lapset hakattu säikyiksi ja hiljaisiksi. En arvosta ujoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein sovi suomalaiseen käytökseen. Esim. juuri kaupat, yleiset kulkuvälineet ja muut yleiset tilat, näissä käyttäydytään hieman hillitymmin. Sen voisit koittaa opettaa, jos osaat (ilman että menee hermo...).
jospa vika ei olekaan teissä vaan ympäristössä? jos olette temperamentiltänne äänekkäämpiä kuin muut ympäristön ihmiset? ei siihen huutamiseen kuole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi moni muukin suomalainenkin perhe on juuri tuollainen, mutta osa vain näyttelee olevansa kaikkea muuta...
Temperamenttisia. En edes käy enää hissukkaperheissä.. Mietin aina, että lapset hakattu säikyiksi ja hiljaisiksi. En arvosta ujoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Temperamenttisia. En edes käy enää hissukkaperheissä.. Mietin aina, että lapset hakattu säikyiksi ja hiljaisiksi. En arvosta ujoutta.
Meidän lapset ovat alkaneet ujostella muita lapsia. Keskenään siis huutavat kovaan ääneen, mutta ovat alkaneet suhtautua muihin lapsiin yhtä epäilevästi kuin heihin suhtaudutaan, ja pelkään, että me eristytään vallan. Ehkä tämä ujostelu johtuu juuri siitä, että olen jankuttanut miten muut ihmiset ovat hiljaa ja katselevat meitä oudosti kun lapset ja äitikin mekkaloivat. Eli ovat ilmeisesti itsekin jo huomanneet miten kummallisia me olemme ja riehuvat mieluummin keskenään. Hyvä puoli tässä on se, että vaikka eristyisimmekin niin ne tulevat kouluampujathan ovat niitä hiljaisia poikia, eli eipä ole sitä vaaraa näkyvissä.
Olen yrittänyt jo vuosikausia niellä vaan raivoni, mutta sitten vasta vihainen olenkin. Jos hymyilen vaan koko päivän näiden kiusantekijöiden edessä, olen jo illalla niin täynnä raivoa, että hajotan jotain tai hyperventiloin.
Selkeästi.
Enkä sano tätä ilkeilläkseni vaan hyväätarkoittavana neuvona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äänekkäästi kuin maksattaa kallis mielialalääkitys kelalla. Anna palaa vaan ap, pysyy verenpainekin tasaisena kun välillä höyryjä päästelee.
Ei kai ihmisiä ole tarkoitus lääkitä zombeiksi? Huuto ja ääni kuuluuvat elämään. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja jos ei itse kestä voi muuttaa jonnekin korpeen, jossa vain sudet ulvovat.
Olen yrittänyt jo vuosikausia niellä vaan raivoni, mutta sitten vasta vihainen olenkin. Jos hymyilen vaan koko päivän näiden kiusantekijöiden edessä, olen jo illalla niin täynnä raivoa, että hajotan jotain tai hyperventiloin.
Selkeästi.
Enkä sano tätä ilkeilläkseni vaan hyväätarkoittavana neuvona!
Olen miettinyt ihan samaa, mutta en tunne itseäni masentuneeksi ja kun saan olla muussa seurassa tai töissä, olen aivan hyväntuulinen ja auvoisa. Lapset ja usein mies myös vaan saavat minut raivon partaalle. Olen miettinyt että saatan olla myös piilevä kontrollifriikki: eli kun se huuto ja muu riehuminen alkaa, menetän tilanteen hallinnan, ja raivo kumpuaa sieltä. Jos vaan naureskelisin ja viis veisaisin muiden päänpuisteluista, ongelma saattaisi lieventyä. En haluaisi mielialalääkitystä, koska yhtä hyvin voisin vaan päättää etten välitä, ja sekin veisi motivaation huutaa. Ns. rakentavasta kurinpidosta ei meidän lasten kohdalla ole mitään iloa, niitä on saanut istuttaa jäähyillä ja viedä lelut ja pelit ilman mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äidit ja isät pitävät teitä sosiaalisesti epäkypsänä wt-resupekkaperheenä, niin mitäs sitten. Eläkää te vain omaa elämäänne. Kun olin teini, meidänkin koulussa oli lapsia yhdestä perheestä, joiden lapset puhuivat käytävillä ja ruokajonossa aina tosi kovaan ääneen, tölväilivät joka paikassa ja möllöttivät muita, jotka katsoivat heitä kummissaan. He pitivät itseään reiluina ja aitoin ihmisinä, muut olivat hienostelijoita. Ehkä näin. En olisi siltikään halunnut olla kuten he.
ja äidit ja isät pitävät teitä sosiaalisesti epäkypsänä wt-resupekkaperheenä, niin mitäs sitten. Eläkää te vain omaa elämäänne. Kun olin teini, meidänkin koulussa oli lapsia yhdestä perheestä, joiden lapset puhuivat käytävillä ja ruokajonossa aina tosi kovaan ääneen, tölväilivät joka paikassa ja möllöttivät muita, jotka katsoivat heitä kummissaan. He pitivät itseään reiluina ja aitoin ihmisinä, muut olivat hienostelijoita. Ehkä näin. En olisi siltikään halunnut olla kuten he.
Me ei varsinaisesti olla klassista wt-sakkia. Kumpikin vanhempi on akateeminen ja lapsetkin akateemisesti hyvin kyvykkäitä. Ei ole tatuointeja eikä Sotkaa sisustuksessa. Me ollaan vaan sitten ilmeisesti sosiaalisesti epäkypsiä. Italiaan asti en viitsisi lähteä, mutta vertailukohtaa löytyy Englantiin, ja siellä lapset eivät erotu massasta. Huomasin ilokseni, että minun suomalaisessa kontekstissa hirveä kiljumiseni oli siellä vielä aika hillittyä viestintää. Tämä ei kuitenkaan paljon nykyisessä asuinympäristössä lohduta.
mutta ihmisten ilmoilla osataan kyllä käyttäytyä.
Lapset eivät ole kiukutelleet ikinä edes karkkihyllyillä tms. kun heille ei niitä ole mainostettu koskaan. Kotona emme piilottele tunteita ja olemme kovaäänisiä. Kyllä useimmat lapset oppivat käyttäytymään vähitellen, kun heitä neuvotaan ja annetaan itse esimerkkiä. Ja jos kyseessä vielä niin pienet lapset etteivät ole oppineet, niin kyllä se sallitaan. Jos lapset häiritsisivät pahasti esim. häissä tai kaupassa, veisin heidät tilanteesta pois ja näin he pikkuhilja oppisivat.
Tismalleen, en osaa sanoa, muuta kuin että pitkää pinnaa, rakkautta ja rajoja. Meillä otettiin käyttöön "perhepalaveri" tämän vuoden alusta ja ekassa palaverissa sovittiin, että oikeasti vähennämme - koko perhe- huutamista. Meillä tavallinen keskustelu ääni on semmoista huutamista nykyään ja todettiin koko perhe, että se saa loppua. Samalla myös vaikuttaa esim. peliaikoihin pleikalla. Jos rikkoo sääntöjä, peliaika lyhenee. Ja tämä on toiminut, vieläkin ääntä korotetaan, mutta selvästi huutaminen on vähentynyt.
Minunkin täytyy vielä mainita, ettei meilläkään kukaan ole millään tapaa väkivaltainen tai semmoista, mutta ääntä vain lähtee liikaa!
metsien kansaa suomalaiset ollaan
koska perhe käyttäytyi niin huonosti että mieheni loukkaantui heidän julkeasta käytökestä. Piereskelyä, kiroilua, riitelyä humalassa, pahan puhumista muista esim naapureista tutuista yms..
Mieheni pöyristyi kaikesta tuosta ja meinasi jopa jättää minutkin kun tapasi perheeni ja vietti sielä 2 päivää. No tilanne selvisi sillä että päätin katkaista välit perheeseeni. Nyt elämä hymyilee ja kaikki on hyvin. Omista jälkeläisistä emme ole perheelleni kertoneet ja mieheni perhe on nykyään kuin omani.
Kannattaa pitää etäisyyttä huonosti käyttäytyviin ihmisiin. Se parantaa elämänlaatua.
Alue: Aihe vapaa
Lopeta huutaminen. Ihan itse.
Opettele itsehillintää ja tietysti mielummin miehesi kanssa yhdessä. Kun te lopetatte alati huutamisen, lapset lopettavat myös aivan huomaamatta. Lapset käyttäytyvät vain mallin mukaan ja te annatte nyt mallin huutamiseen. Muuta itseäsi ja perheesi muuttuu mukana.