Meidän perhe ei osaa käyttäytyä!
Olen havainnut, että perheemme ei osaa käyttäytyä. Lapset tappelevat koko ajan niin kotona kuin ulkoillessa, yksi ärsyttää, toinen nimittelee ja kolmas saa hillittömän huutokohtauksen joka vastoinkäymisen jälkeen. Muutenkin lapset ovat kauhean kovaäänisiä naapureihin verrattuna, eli hyväntuulisinakin puhuvat kovalla äänellä ja nauravat kovaan ääneen, mitä pihan muut lapset eivät tee. Ilmeisesti tämän takia meitä kartellaan.
Me vanhemmat huudamme toisillemme ja lapsille vähintään kerran päivässä ja yleistä puhinaa ja hampaidenkiristystä esiityy sitäkin useammin.
Kun olemme perheenä liikkeellä jossain, aina tulee pitkiä katseita ja päänpudistelua, vaikka parhaamme teemme. Emme vaan osaa olla hiljaa ja lapset eivät tottele ellei ääntä vähän korota!
Pahinta on, että emme edes kärsisi tilanteesta, ellei ympäristö suhtautuisi kyräillen. Meillä on ihan mukavaa, mutta muilla nähtävästi ei. Sanottakoon vielä, että lapset eivät ole väkivaltaisia muita lapsia kohtaan enkä minäkään koskaan huuda muiden lapsille.
Olen yrittänyt parantaa omaa käytöstäni niin paljon kuin olen pystynyt, mutta en todella voi sille mitään, että kivahdan kun hermo katkeaa ja sanon muutenkin asiat suoraan. Meillä on varmaan edessä muutto uudelle alueelle, jossa yritämme vaan pitää aina suumme kiinni ja toivoa, ettei kukaan meitä huomaisi.
Vai onko muita ideoita?
Kommentit (23)
mutta kyllä mua ärsyttää huutavat tai tosi kovaan ääneen puhuvat ihmiset bussissa, kauppajonossa tai kahvihuoneessa. Kadulla taas ei haittaa yhtään, tai muutenkaan ulkosalla. Eli paikassa, mistä voi itse siirtyä tai kulkea ohi.
Työpaikan kahvihuoneessa on kamalaa, kun viereisessä pöydässä istuu ihminen, joka on koko ajan äänessä ja tuntuu huutavan. Omassa seurueessa ei sitten voi keskustellakaan normaalisti, kun pitäis ärjyä että oma keskustelukumppani kuulis.
Voithan sä testata, hiljeneekö jälkikasvu kun alatkin huutamisen sijaan kuiskata - joutuvat hiljenemään jotta kuulisivat mitä sä sanot.
No, huutaminen ja ilkeily on kaksi eri asiaa. Kyllä mä (vaikka olenkin itse hiljainen,ja kun on vaan yksi lapsi niin eihän sille tarvi edes ääntä korottaa) tajuan sen, että isoissa perheessä on metakkaa. Ei se mua haittaa. Mut ilkeily ja sarkastisuus, lapsen nolaaminen jne. julkisesti on minusta vastenmielistä. Eli mun ystäväperheeksi kelpaa aivan hyvin isoääninen perhe, mut ei perhe jossa on henkistä väkivaltaa.
Minäkin teen tätä joskus, mutta jälkeenpäin hävettää silti. Olen pari kertaa oikein hiljaisessa ulkoiluseurassa huutanut omille +100 db-lapsilleni, että "Puhutko vähän kovampaa, en saa mitään selvää!". Ilmeet ovat olleet hyvinkin kotiäitiaikana parasta viihdettä.