Miten tuet lapsetonta

Miksi pitäisi tukea?

ihminen joka kärsii lapsettomuudesta.

pelkkä lapsetonhan tarkoittaa vain, ettei halua/vielä ole lapsia..

elleivät he aloita aiheesta keskustelua. En esittele heille työpaikalla lasteni kuvia. En puhu heidän kanssaan yleensäkään mitään lapsista, koska he eivät ole koskaan minulle selvittäneet, miksi ovat lapsettomia, olen vain kuullut muuta kautta, että käyneet hoidoissa tuloksetta. En tiedä, pitäisikö muuten "tukea".

Uskon että riittää kun ottaa asian huomioon.

Eli eiköhän riitä ettei koko ajan tuo asiaa esille;)

Mutta itseäni ei haittaa vaikka minulle lähetettiinkin uudesta vauvasta kuvia ja kaikki höösää:D Mutta moni reagoi eri tavalla tuollaisessa tilanteessa. Tämä kysymys oli ihan mielenkiinnosta;)

tunnen muutamia ihmisiä, jotka kärsivät/ovat kärsineet lapsettomuudesta. Kaikkien heidän kanssa olen keskustellut asiasta eri tavoilla ja antanut erilaista tukea. Minkäänlaista yleispätevää reseptiä lapsettoman ihmisen tukemiseen ei kuitenkaan ole.



Yksi tuntemistani lapsettomista sanoi, että häntä surettaa se, että ihmiset arkailevat vauvauutisten kertomista hänelle. Toinen taas toivoi, että ihmiset ymmärtäisivät olla kertomatta hänelle raskaudestaan ja antaisivat hänen vain huomata sen itse, jottei hänen tarvitsisi keskustella asiasta, joka alkaa väkisinkin häntä itkettää.



Lapsettomuus aiheuttaa niin monenlaisia tunteita ja eri ihmiset suhtautuvat siihen eri tavoin. Meilläkin vauvan yritys kesti melko pitkään (reilusti toista vuotta), joten minullakin on jonkinlainen aavistus siitä, mitä on olla lapseton. Tulin kuitenkin luomuna raskaaksi juuri, kun meidän piti aloittaa lapsettomuustutkimukset. Itse en halunnut keskustella asiasta muiden kuin mieheni kanssa, joten en siis odottanut ystäviltäni minkäänlaista tukea, kun he eivät asiasta tienneet.

eläneenä ja silloin jo kipeästi asiasta kärsineenä ahdistuin valtavasti aina jatkuvista raskaus-,ristiäis-,1-vutoissynttäreistä,joihin meitä,lapsetonta avioparia aina oltiin kutsumassa.Minun oli luontevampaa siihen aikaan viihtyä oman sisareni kanssa(hänellä 3 lasta),joka ei koskaan "tuputtanut"lapsiaan lähelleni.Heidän kanssaan vietin vapaaehtoisestikin aikaa ja olin täti heille.



Muutenkin voisivat "lapselliset"ihmiset joskus puhua muustakin kuin vain omista tenavistaan ja näiden edesottamuksista.



Minusta elä'mässä on muutakin kuin lapsiperheenä elo.Eli kaikkea sitä,mitä itsekin silloin elin siihen aikaan:työelämä,harrastukset,ystävät,jne.

Nyt odotan kuitenkin esikoistani ja tänään on kk jäljellä la:han.Ja myönnän,että olen täysin "höyrähtänyt"tähän vauvantuloon.