Mulla on ihan hirveä tytär!
Mä en jaksa enää sen kanssa. Vaikka mitä yritän, niin mikään ei ole hyvä. Apua on haettu ja sitä on saatu, mutta silti tuntuu että ei tästä mitään tule.
Niinku mä silloin olin onnellinen kun tyttären synnytin, ajattelin miten ihanaa meillä tulee olemaan, äiti ja tytär. Paskanmarjat sanon minä. Onneksi mulla on poika, se on meidän perheen ilo ja onni, tyttö saa vaan pahanmielen ja huolen aikaan.
T: "vitun horo"
Kommentit (7)
Ei se aina oo tollanen ollut. Tiedän, murrosikä jne. Mutta mä sanon että tää on niin rankkaa että ikinä en ois uskonut. Välillä tuntuu että mun elämä on muuttunut helvetiksi ton likan takia, ainaista huolta ja pahaa mieltä.
etteivät tiedä olisivatko koskaan hankkineet lapsia jos olisivat tienneet miten karmeita niistä tulee 14-15-vuotiaina.
Tuntuu varmaan tyhjältä sanahelinältä, mutta oikeasti SE MENEE OHI. Menee. Kyllä menee.
On ollut niin kiltti tyttö, ettei ole ollut mitään ongelmia tähän asti. Monet ovatkin varoitelleet että noin kiltille tytölle tuleekin kamalan vaikea murrosikä....
tai lainaa se Cacciatoren Kapinakirja, jos siitä olis vaikka jotain apua sinulle? En ole kyllä lukenut, ks.väestöliiton nettisivuilta.
mutta mistä ja millaista? ootko ottanut yhteyttä lastensuojeluun? Jos nuoren kanssa ei pärjää kotona, on jo nuorenkin edun mukaista päästä pienelle pysäytysjaksolle. Pari kuukautta laitoksessa, niin alkaa kotiolot tuntumaan taas mukavemmilta.
Hae lisää apua, ja olen samoilla linjoilla kuin edellinen (?) vastaaja, että vaikka viikonloppu jossain tukiperheessä tai laitoksessa tekee muutosta siihen miltä kotiolot tuntuvat.
Jos teini, niin millanen oli pienempänä?
Kerro enemmän!