LAPSET JA LEMMIKKI APUA!

Vaikeahan tuohon on mitään sanoa jos ette saa lasta kuriin. Tuossa voi käydä vielä huonosti. Koira alkaa pelkäämään lasta joka aiheuttaa kipua ja pahimmassa tapauksessa alkaa puolustaa itseään.

Jos koira puree lasta on se teidän vika vanhempina, ei koiran.



Oletteko kokeileet lelutakavarikkoa. Aina kun satuttaa koiraa lähtee suosikkilelu pois. Kyllä 5 vuotiaan pitäisi jo puhetta ymmärtää.



Meillä ei ole ollut mitään ongelmia koska lapset ovat syntyneet koirien keskelle. Vauvasta ovat oppineet miten eläinten kanssa ollaan.



Toivottavasti saatte ratkaistua ongelman pikaisesti.

Kyllä minusta 5-vuotiaan pitäisi jo hyvinkin tietää, miten eläinten kanssa ollaan.



Meillä nuorimmaiset ovat 3-v kaksoset ja eivät todellakaan vedä koiria hännästä tai istu päällä. Alusta asti on tehty selväksi, miten koiraa silitetään.

käyttäytyä nätisti kavereidensa kanssa? Eihän niidenkään päälle istuta eikä vedetä tukasta, yksinkertaisesti siksi, että toiseen sattuu. Oletko tehnyt tarpeeksi hyvin selväksi, että eläin tuntee samalla lailla kipua kuin ihminen? Että se ei "kohta enää halua leikkiä lapsen kanssa" tms., jos sitä aina "kiusataan"? Ja kiusaamistahan tuollainen on.



Ja tosiaan, eläin, vaikka kuinka kiltti hauva olisikin, voi alkaa lopulta puolustaa itseään, jos sitä jatkuvasti rääkätään. Eikä vika silloin ole eläimen.

Hei. Pakko nyt kommentoida, että tiedän, että on väärin. Tiedän, että on vanhempien vika, jos koira suuttuisi ja purisi. En nyt pyytänyt arvostelemaan vaan ihan asiallisia vinkkejä. Osaa käyttäytyä nätisti kavereiden kanssa. Ja onhan se toki eri asia, jos on syntynyt koirien kanssa kuin se, että tulee elämään niin ettei ole tottunut. Mutta siis jos saisi asiallisia vinkkejä. Oikeita neuvoja, joita antaisitte ystävillenne. Ja lapsi ei ole mikään häiriintynyt tapaus vaan ihan normaali päiväkodissa oleva lapsi, joka käyttäytyy hyvin.

Kun taloon tulee koira kun lapsi on jo leikki-iässä, on ihan yleinen ongelma, että lapsi haluaa jatkuvasti provosoida koiraa; siitä saa aina palkinnon koska koira aina reagoi. Lapsellasi on nyt myös ensimmäistä kertaa elämässään valtaa toiseen elävään olentoon, joten sekin kiehtoo.

Teillä on kuitenkin tosi tiukat paikat edessä jos lapsi saa jatkaa, koska kun koira tulee sukukypsäksi eikä saa rauhaa, se kyllä alkaa puolustaa itseään.



En usko että puhe sinänsä auttaa koska viisivuotias ei vielä kykene tuntemaan sellaista empatiaa eläintä kohtaan, että ymmärtäisi miltä eläimestä tuntuu. Ja on kohtuutonta laittaa tilanteesta vastuuta viisivuotiaalle, jos ja kun koira alkaa äristä ja näykkiä. Ja jos teillä on uroskoira, ei kestä kauaa kun se jo jahtaa lasta ja nylkyttää tätä, vastaa siis haasteeseen alistamalla lastasi.



Meillä on lapsella sellainen sääntö, että koiraan ei koskaan kosketa yksin. Vaan aina aikuisen kanssa. Näin ei edes tule tilanteita, että lapsi koskisi koiraan kovakouraisesti.Ja lapsen täytyy muistaa vain yksi sääntö; älä koske koiraan. Tuo sääntö on helppo, eikä siihen voi vängätä vastaan. Kun ei ole luvallista koskea koiraan, ei voi mitenkään yrittää kiemurrella pois tilanteesta, jossa koiran kimpussa on oltu.





Meillä on siis pakko olla tämä tilanne, koska koiramme on jo aikuinen, ja tarvitsee oman rauhansa. Nyt se luottaa siihen, että saa olla rauhassa. Jos sen pitäisi koko ajan tarkkailla lasta, se stressaantuisi, tulisi epäluuloiseksi ja alkaisi murista lapselle (tämä oli siis tilanne kun lapsi alkoi liikkumaan, ja murina loppui kun koira oppi luottamaan siihen, että tilanne on aikuisten hallinnassa).

Lapsi oppi myös nopeasti siihen, että koiraan ei kosketa, eikä edes yritä.



Joten minun neuvoni on, että raakasti vihellätte nyt vaan pelin poikki, ja kiellät lasta koskemasta koiraan, heittämästä sille ruokaa ja leluja ym. muuten kuin sinun valvonnassasi. Alussa voit lisätä siihen senkin, että lapsi ei saa koskea koiraan silloinkaan, kun pentu tulee hänen luokseen, koska fiksu mukula oppii nopeasti tiputtelemaan tavaroita, viheltelemään ym. saadakseen koiran luokseen.



Sen sijaan otat lapsen mukaan koulutukseen, joitahan teillä, koiran ollessa tuossa iässä, on vähintään 5*5minuuttia päivässä. opeta lapsi ja koira leikkimään keskenään esimerkiksi katsekontaktin ottamista ja muuta kommunikointia koiran kanssa tiettyinä aikoina päivässä, ja kerrot ne ajat lapselle niin, että hän pystyy ne hahmottamaan ja pystyy ennakoimaan milloin taas saa olla koiran kanssa. Lapselle on mielenkiintoista kokeilla esimerkiksi, miten koira reagoi hänen kehonkieleensä, liikkeisiinsä ja äänepainoihin ym. Niitä voitte koulutuksen yhteydessä harjoitella rauhallisesti ja sinun valvonnassasi. Näitä käytän itse, kun vedän koirani kanssa koiranhoitokursseja lapsille, ja harjoitukset on aina suosittuja.

Lisäksi lapsen kanssa voi järjestää koiralle etsintä- ja jäljestysleikkejä, joissa lapsikin voi olla etsittävänä. Välttäkää pallon heittelyä ja muita kiihdyttäviä leikkejä.



Näihin kun lisää yhteiset päivittäiset leikit, niin lapsella on yllin kyllin aikaa olla koiran kanssa. Siinä välillä koirakin saa levätä ja oppii lepäämään, ilman että koko ajan on jotain äksöniä.

Ja ap, en minä ainakaan pidä sun lasta ilkeänä tai huonosti kasvatettuna, vaan normaalina.;) Ei kaikki lapset ole vielä kouliässäkään kypsiä käsittelemään koiraa yksin. Minulle on tullut kurssille lapsia, joilla on jo pentu kotona, ja jotka onlähetetty kurssille nimenomana siksi, että he ovat liian kovakouraisia eivätkä kuuntele vanhempiaan. Näille lapsille onkin sitten yllätys, että aikuinen koira ei reagoi samalla tavalla heidän temppuihinsa kuin pentu, ja että aikuisen koiran kanssa on pakko toimia eri tavalla, koska koirakin siihen ohjaa. Ei heillä vaan ole kapasiteettia vielä tajuta, mihin se heidän käytöksensä johtaa, varsinkin kun pentu monasti itsekin villiintyy, ja toisaalta antaa tehdä melkein mitä vaan.



Minä en siis luottaisi siihen, että jonain päivänä lapsi kypsyy ymmärtämään, miltä koirasta tuntuu, vaan laittaisin siksi noin selvät säännöt. Teillä on kuitenkin edessä toistakymmentä vuotta yhteiseloa, on parempi että nyt luotte rutiinit jotka sitten kestää.

mutta tässä vielä yksi, joka meillä ainakin toimi. opeta lapsesi hoitamaan koiraa, harjaamaan turkkiä, taluttamaan rauhallisesti ulkona, opettamaan temppuja, oma mukaan ruokkimaan ja siivoamaan koiran ruokakupit jne. puhe siitä että koira tuntee kipua samoin kuin ihminenkin, on auttanut myös. meillä 5v tuntee suurta ylpeyttä, kun hallitsee koiraa jopa paremmin kuin minä=), koira kävelee rinnalla ja pysähtyy, ilman hihnaa. itse on keksinyt opettaa koiralle estehyppyä (tekee leluista esteitä). koira bretagnenbassetti 2v ja lapsi 6v (ja on jo vuoden ainakin touhunnut koiran kanssa kuin vanha tekijä).

JA vielä lohdutuksen sana; koiran uutuudenviehätys kyllä laantuu, ja lapsikin rauhoittuu. Joten ei sun lopun elämää tarvi pitää hirmuista kuria.:)

toivottavasti on joku noutajatyyppinen että sietää hännästä vetämistä!!

että koira lähtee pois, jos lapsi jatkaa koiran riepottamista. Sehän on ikävä totuus (siis lähtee = annetaan pois, myydään, lopetetaan). En oikein osaa muita vinkkejä antaa kuin mitä on annettu.. Kysy paikkakunnan kennelkerhosta, jos heillä olisi lapsi ja koira -asiantuntemusta? Pääasia, että huono kohtelu loppuu, sen on loputtava sekä lapsen turvallisuuden että koiran olon takia. Minkähän rotuinen koira on.

Musta olis nyt heti puututtava lapsen käytökseen. Meillä lapset 5v ja 2v ja jopa 2v tietää miten koiria kuuluu silittää. On toki uhmaikäinen eli joskus kokeilee uhmata myös niin että katsoo minuun uhmaten ja astuu esim. koiran hännälle. Mutta uhmaamista lukuunottamatta käsittelee koiria nätisti. Lapselle pitää kertoa nätisti ensin säännöt, miten koiraa paijataan jne. Olen jo pienellekin selittänyt että jos koiraa tukistaa niin se tuntuu samalta kun sinua vedettäisiin hiuksista jne. Sitten vaan rangaistukset peliin jos ei usko. Jos teillä olisi vauva niin tuskin antaisit 5-vuotiaan istua vauvan päälle tms.???

Meillä oppi vasta kun Mirri nappasi ensimmäisen kerran kynnet esillä käteen. Onneksi ei tosiaan osunut kasvoihin. En kyllä käsitä ihmislapsen sitkeyttä, että edes se ei mennyt perille, kun kissa näpäytteli pehmeällä käpälällä. Olen varmaan huono äiti, mutta sanoin lapselle, että nyt näet miten kurjalta kissasta tuntui että etköhän lopettaisi. Jälkikäteen kertoi monelle uudesta kokemuksestaan suunnilleen niin, että "kerran kiusasin kissaa liikaa niin se löi". Liikaa?