Miehen ympärillä on kauhean ahdistava "aura"...
En usko auroihin, tarkoitan ilmapiiriä. Jotain ilmastoa. Tms. Jostakin syystä mies on viimeisen puolen vuoden aikana saanut mut voimaan tosi pahoin. Esim. tänään: heräsin oikein hyvällä tuulella, lasten kanssa touhuilin ja naureskeltiin.
Mies heräsi. Ei suostunut oikein puhumaan mistään. Istuttiin aamupalapöytään. Näyttää kauhean tyytymättömältä. Mahaan tuli inhottava möykky. Lapset alkoivat kiukutella.
Ja mies ei oikeastaan tehnyt tai sanonut mitään... en tiedä miten tällaista voi korjata. Kysyin kyllä mikä syy myrtsiyteen, tällä kertaa se oli niskat jäykkänä. Nukkui huonosti. Se olisi voinut olla vaikka mikä muukin.
Mies meni takaisin nukkumaan, se ällöttävä möykky mahassa ei suostu enää sulamaan pois...
Kommentit (11)
..jos kaikki on muuten kunnossa kotona, niin koeta miettiä onko joku muuttanut suhtautumista mieheesi, tai mistä kaikki alkoi. Jos kaveri hautoo vaikka jotain vanhaa riitaa tai tuntee itsensä jotenkin muuten ulkopuoliseksi. Kahdenkeskinen aika muutenkin, vaikka voi olla vaikea järjestää, saattaisi paljastaa lisää tunnetiloista -tarvittaessa vaikka menkää pariterapiaan tms.
onko sitten syynä henkinen tai fyysinen väkivalta? Tai sitten pelkäät jääväsi kiinni jostain.
Vaikka siis sinun mielestäsi syy on miehessä, on perimmäinen syy sinun reagoimisessasi. Jos asennoituisit itse niin, että miehen vaivat on miehen vaivoja ja jos sinä et niille mitään voi, niin et voi (kipeitä niskoja voi tietysti hieroa), ei kukaan muukaan siitä stressaantuisi. Mutta nyt enste mies näyttää hapanta naamaa ja sen jälkeen sinä säestät ja lapsista alkaa tuntua, että jokin on pahasti pielessä.
Tilanne on vähän niin kuin että jonon keulassa on karavaanari, mutta varsinaisen tulpan tekee kakkosauto, joka ei pidä turvaväliä niin että muut pääsisivät tulpasta ohitse.
Osaa kyllä olla pottumainen ja kiukkuinen ja kaikkea, ja se ei ahdistaisi yhtään jos olisi selvästi pahalla päällä. Ja tuulettelisi. Minä olen kuitenkin meistä se sanavalmiimpi ja osaan kyllä panna kampoihin. Väkivaltaa tässä kodissa ei ole ollut koskaan.
Jos jotain pelkään niin se on se, että en saa siihen nyt mitään kontaktia... vetäytynyt johonkin omaan synkkään maailmaansa ja hohkaa sellaista ahdistuksen ilmapiiriä.
ap
ollut jo sellainen monta vuotta, pahentunut koko ajan. Kotona on ihanan leppoisaa kun raivoava hapannaama on poissa, en enää kysele mikä on. On tyytymätön elämäänsä ja suhteeseemme, ei kuitenkaan suostu muuttamaan pois. Itse en aio muuttaa lasten kanssa talostamme, etsiköön mies itselleen uuden asuinpaikan kun kerran on se tyytymätön osapuoli. Ollaan joskus käyty perheneuvonnassa mutta mies koki sen turhaksi ja se jäi muutamaan kertaan, surullinen tilanne.
Tossa voi olla vinha perä... kiitos. Sitten kun vielä osaisi olla ahdistumatta kun toinen näyttää norsunpimppanaamaa.
ap
Olen kysynyt ja kysynyt ja se ahdistuu kun ei saa olla hiljaa ja miksi aina pitää puhua...
ap
On mieheni joskus tosiaan myös sanonut, että elämänsä menee pilalla minun ja lasten kanssa. Ja että hänellä ei ole elämää. Kun sitten pyydän alkaa harrastamaan tms. ei kuitenkaan tee sitä.
ap
ei se rehellisesti sanottuna minustakaan niin kauhean hohdokasta ole.
keskenänne käsittelemättömiä asioita.