Lue keskustelun säännöt.
Miehen paljastui luuseriksi - riittääkö rakkaus?
12.07.2006 |
Kun tutustuin mieheeni, hän oli 24-vuotias opiskelija. Nyt hän on 27, eikä opinnot ole juurikaan edenneet. Mieheni " opiskelee" DI:ksi, mutta ilmeisesti kunnianhimo ei kuitenkaan riitä. Mies sai muutama vuosi sitten kesätyön varastohommista, ja on nyt jumittunut sinne.
Luulin saavani jotain muuta, ja sainkin ikuisen opiskelijan eli VARASTOMIEHEN.
En oikeasti tiedä, jaksanko olla tuollaisen kanssa. Kuulostan varmaan tosi pinnalliselta, mutta musta tuntuu, että mut on petetty.
Kommentit (23)
Jos muuten rakastat häntä, yritä sopeutua. Ja ainahan voit kannustaa jatkaan opiskeluja, ettei aikaisemmat opinnot mene hukkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei, valmistui DI:ksi eikä unelmatyöpaikkaa ole löytynyt - ei sen puoleen sillä alalla paljon muutakaan. Hommia kuitenkin on, mutta kokee että sitä " luvattua tulevaisuutta" = unelmatyöpaikkaa hyvällä liksalla ei olekaan elämä antanut... Ja katkera on. Asiaa ei auta yhtään se, että olen itsekin DI ja omassa unelmapaikassani kieltämättä, ihan eri alalla.
Olisit onnellinen, että miehesi on löytänyt työn, josta pitää. Mitä ihmettä sillä on väliä mitä tekee työkseen kunhan on onnellinen? Minä niin usein toivon itsekseni, että mieheni kävisi vaikka AMK:ssa tai amiksessa ja hankkisi ammatin, josta tykkää ja jossa töitä riittäisi. Palkka on sivuseikka minulle.
Opiskelualaakaan ei voi vaihtaa, koska ei halua opiskella muuta kuin tekniikkaa. Tosi rasittava tilanne.
Pitää potkia mies varmaan jonnekin psykologille tai jonnekin puhumaan asioistaan. Laitokselta otettiin jo yhteyttä ja pyydettiin tulla keskustelemaan opinnoista. Voi kunpa mun mies menisi edes sinne...
ap
onhan se työssä viihtyminen toki edellytys jaksamiselle.
Eli varmaan keskivertosairaanhoitajan kk-palkka, taatusti pienempi kuin varastomiehen ;)
Eli todellakin, se palkka on sivuseikka.
T:4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioita voi toinen päättää! Ja kaikille kun se korkea koulutus ei välttämättä tuo sitä mieluista työpaikkaa. Vai onko nykyään niin että väliäkö sillä, viihtyykö mies työssään, kunhan tienaa riittävästi, ettei vaimon tarvi köyhäillä?
Joskus tosiaan tuntuu et riittääkö se rakkaus katsomaan toisen jatkuvaa alenemista ja osittaista masentumista kun mies tietää itsekkin,että pystyisi parempaan..
Varstomies mieheni tienaa sen verran,että käteen jää 1000e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin DI-mies, joka ollut jonkin aikaa tutkijana yliopistolla. Nyt työtön, ei löydy alan töitä oikein mistään. Minäkin toivoisin, että menisi vaikka siivoushommiin, jotta pysyisi pää kunnossa ja joku selvyys ja rytmi elämässä. Ihan sama mulle, mitä työtä tekee. En ole häntä koulutuksen takia nainut. Minua vaan harmittaa, kun into työnhakuunkin on jo epäonnistumisten myötä alkanut lopahtaa.
pikkuhiljaa on taloudellinen tilanne auennut paremmin ja paremmin. Alussa sain kuvan, että pärjää hyvin yksinkin isossa kämpässä. No, nyt on tilanne se, että mun palkka on pakollinen, jotta saadaan lainat ja laskut maksettua. Ts. mun reilu 2000 Euron nettopalkka menee ihan pakollisiin ja miehen antama panos jää reiluun 1000 Euroon. Hassua, kun tavatessa maksoi pelkästään vuokraa miltei tuon verran...
Hän on ammatinharjoittaja ja ei kai osaa laskuttaa oikein, kun töitä on, muttei käteen jää tarpeeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Joskus tosiaan tuntuu et riittääkö se rakkaus katsomaan toisen jatkuvaa alenemista ja osittaista masentumista kun mies tietää itsekkin,että pystyisi parempaan..Varstomies mieheni tienaa sen verran,että käteen jää 1000e/kk.
Mieheni ystävät on lisäksi jo valmistuneet tai pikapuoliin valmistussa. Se lisää entisestään mieheni alemmuudentuntoa - joihinkin ystäviin hän ei enää edes pidä yhteyttä, koska ei jaksa kuunnella muiden juttuja.
Miehen sukulaiset kyselee koko ajan, että koska dippatyö on valmis jne. eikä mieheni kehtaa kertoa totuutta.
Itse aloitan syksyllä graduni ja toisen ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelun.
Mieheni saa käteen noin 900 e kuussa.
ap
Ainakin itselleni - ja välillä pelkään että mieheni kypsyy luuserivaimoonsa mutta toistaiseksi on rakkautta riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No teekkareiden opinnot eivät ole edenneet.. Mieheni saa käteen 5000e/kk, teekkareiden perheissä kituutellaan hanttihommien tuotoilla. Se koulutus ei kaikille onnea tuo. Oma mieheni on pätevä ja yritteliäs tyyppi, siksi on edennyt urallaan todella hyvin, vaikkei tutkinto kaksinen olekaan.
Meillä oli niin,että tavatessa mies opiskeli ja teki töitä samaan aikaan,tienasikin oikein kivasti.
Minä olin sillä hetkellä työtön ja hain koulutustani vastaavaa työtä.
Sain työn ja samoihin aikoihin mies huomasi liian raskaaksi opiskella ja tehdä töitä yhtäaikaa. Meni vain töihin,pisti opiskelut jäihin " hetkeksi" ,nyt tuota hetkeä on kestänyt jo vähän aikaa ja mies jumii samassa varastossa.
Itse olen edennyt työssäni ja haen juuri parempaa paikkaa,varmistuu elokuun alussa.
Kyllä kai oman osansa miehen " alenemisessa" on ehkä tehnyt sekin,että minä pärjään niin hyvin? Tiedän miehen kokevan turhautumista juuri sen vuoksi,että minä jaksan yrittää kokoajan parempaa... En tiedä osaanko selittää tarpeeksi hyvin...?
Mies on mitä ihanin mies,mutta millä saisin annettua potkun persuuksille???
En valittaisi minäkään,jos mies edes viihtyisi työssään,mutta oikeasti se on kaukana siitä mistä mies haaveilee edelleen!!!
t . se toisen luuserin vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tiedä, miten voisin puolisoani kannustaa..
Melkeinpä voisi sanoa, että kirjoituksesi oli kuin minun kynästäni..
Ja tämä puheenaihe opiskelusta on meillä melkeinpä " tabu" , jos kyselen tai ehdotan jotain, kunnollista vastausta ei tule. Olen ollut myöskin puhumatta ja kyselemättä, ettei tulisi paineita vielä minultakin..
hankalaa..
eika varmaan kyse ole pinnallisuudesta eika siita etta haluat olla ' insinoorska' . Sun taytyy miettia haluatko viettaa elamasi miehen kanssa jolla ei ole tarmoa eika aloitekykya. Varastomiehen hommissa ei ole sinansa mitaan vikaa, ja jos miehella on aloitekykya han varmaan etenisi niista hommista parempiin. Siis jos....
Olin itse hamassa nuoruudessani 5 vuotta samanlaisen miehen kanssa. Minun piti suurinpiirtein hommata hanelle kesatyotkin opiskeluaikana (ottaa selvaa hommista ja potkia perseelle etta soita nyt soita nyt ). Onneksi sitten tajusin erota. Samainen mies on nyt viela 20 vuoden jalkeen hanttihommissa, ollut valilla tyottomana jotain vuosia. Ei minkaanlaista kunnianhimoa. En suosittele, jos itse olet erilainen.
mutta koska yleensä teekkareiden / dippainssien tekemät hommat ei vaadi ns. muodollista pätevyyttä, se viivästyminen saattaa johtua ihan siitä, että on jo alan töissä ja saa samaa palkkaa ainakin uransa alkuvaiheen oli sitten tekn. yo (dippatyötä vaille valmis) tai di.
Vierailija:
No teekkareiden opinnot eivät ole edenneet.. Mieheni saa käteen 5000e/kk, teekkareiden perheissä kituutellaan hanttihommien tuotoilla. Se koulutus ei kaikille onnea tuo. Oma mieheni on pätevä ja yritteliäs tyyppi, siksi on edennyt urallaan todella hyvin, vaikkei tutkinto kaksinen olekaan.
jälkensä... heh-heh. Katotaan jäänkö luuseriksi, vai saako mies vielä sitä mitä tilasi :D
että vaimo on luuseri, jos korkeakoulututkinnosta huolimatta on vuosia kotona tai tekee halpoja naisten hommia...
Vai onko luuserius vain miehen mitta, naiset saavat " kääntyä kotiin päin" ja olla silti hyviä naisia?
Tää on jotain muuta mitä mies minusta kuvitteli! Ei ole kyllä vielä luuseriksi haukkunut mutta joskus on kyllä aika kiukkuisesti patistanut valmistumaan.
Vierailija:
että vaimo on luuseri, jos korkeakoulututkinnosta huolimatta on vuosia kotona tai tekee halpoja naisten hommia...Vai onko luuserius vain miehen mitta, naiset saavat " kääntyä kotiin päin" ja olla silti hyviä naisia?
mies ei tosin ollut koulussa mutta suunnitelmia oli ja älliä ei puuttuisi. Sai sitten töitä duunarina ja sille tielle jäi. Pienellä palkalla kituttaessa joskus vituttaa kun minulle ikäänkuin " luvattiin" toisenlaista elämää.