Kohtalotovereita ? : Mies hoitaa Perikunnan Maatilaan (Isä kuollut) ja asustaa äitinsä kanssa...

Kohtalotovereita ?

?

Em kestäisi kyllä tuollaista järjestelyä. Minusta te olette nyt uhranneet parisuhteen ja perheenne hyvinvoinnin. Ihan liian paljon on mennyt sen edelle. Ei kai se tilan jatkaminen voi olla niin tärkeää, että voi lähes täydellisesti hyljätä perheensä?



Mitä jos mies kulkisi maatilalla töissä teiltä käsin? Mikä se välimatka olikaan? Monellahan on työmatka jotian 30-50 km välillä suuntaansa. Tai sitten anoppi muuttaisi tosiaan pois. Ei toimi muuten. Tai sitten tila myyntiin. Ei perhe ole minusta tuolla menolla samanlailla perhe, kuin mitö pitäisi olla. Elätte omia elämiänne. Ja miehesi on kiinni äidissään ja/tai äiti pojassaan. Ei hyvä. Mies ei varmaan tykkää, jos tuon sanoo ääneen, mutta niin se kuitenkin varmaan on.

No meillä on maatila mutta ihan normaali tilanne eli yhdessä asutaan.Sun tilanteessa en katsoisi tilannetta enään yhtään,on jatkunut jo senverran pitkään.Mies koville ja vaadit päätöksen,joko rakennatte sen oman talon tai sit avioero.Eipä tuossa nyt tunnu muita vaihtoehtoja olevan.Miehesi on aivan liian kiinni äidissään eikä tunnu välittävän omasta perheestään yhtään.Kova kovaa vastaan nyt.Miten oletkin noin kauan tilannetta katsonut.

Ja olen Ollut kova kovaa vastaan, mutta ei auta...



Olen uhannut muuttaa takaisin Pohjanmaalle poikien kanssa, mutta en halua jättää miestä... =/

Siis jos välimatka on 12km, niin miksi sun mies ei tule kotiin iltaisin? Eikö teillä ole autoa?

Jos et kerta nykyist tilannetta kestä. Kerrot, että alatte joko asua yhdessä tai sitten eroatte. Eihän tuo ole mitään perheen elämää, ihan pyllystä. Perhe on sitä varten että arki eletään ja lapset kasvatetaan yhdessä.



terv. Maatilan tytär

nyt hemmetti mulla menee hermot sun puolesta, miten sa olet jo noin kauan kattonu tollasta menoa..ei toi oo mitaan perhe-elamaa.

ap

Tosin, ne maksavat, mutta niin se maksaa omakotitalon rakentaminenkin. Toisaalta, jos itse kasvattaisin niinkin vaativia ja isosti koneiden varassa olevia elikoita kuin broilereita, en varmaan pystyisi nukkumaan yhtään yötä ilman automaattisesti kännykkääni hälyttävää valvontajärjestelmää.



Mitä taas asumisjärjestelyihinne tulee, niin komppaan niitä, jotka ovat suositelleet kovan kovaa vastaan laittamista. Seurustelin aikoianaan miehen kanssa, jonka vanhemmat olivat eläneet juuri tuollaista elämää miehen lapsuuden ajan. Lopputulos oli aika karmaisevat. Sen miehen käsitys perhe-elämästä oli sitä, että hän voi soitta minulle ja kertoa, että heippa, lähden kylvöille, nähdään kahden viikon päästä. (Opiskelimme siis silloin molemmat, joten työpaikka ei vaikeuttanut hänen menemisiään.)

Ja olen Ollut kova kovaa vastaan, mutta ei auta... Olen uhannut muuttaa takaisin Pohjanmaalle poikien kanssa, mutta en halua jättää miestä... =/

En saanut alkup. viestistä oikein selvää. Jos perikunnan tila, jota poika viljelee ja jolla leski asuu, niin onko nää sukupolvenvaihdokset yms tehty jo? Mitä muu perikunta sanoo tästä järjestelystä? En tiedä maatila-asioista mitään, mutta aika sekavalta tuo järjestely tuntuu.

Ja pieni epäilijän ääni mun sisällä kysyy miksei ap muuta lapsineen tilalle, remontoi päärakennusta ja ala elää emäntänä miehensä rinnalla? "Kun ei voi rakentaa omaa taloa ja anoppi sitä ja tätä" kuulostaa vähän selittelyltä ...

että miehesi tekee kaiken työn ja anoppi asuu kuin ennenkin? Yleensähän sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vanhempi polvi siirtyy kokonaan syrjään(?). Joko miehesi on täysi idiootti tai tossukka tai sitten vain tietämätön. Suosittelen että lähdet lasten kanssa vetämään tai sitten teette asiat selviksi. Kai siellä on perinnönjako kuitenkin tehty, vai?

Mutta jos niin ku aiheeseen vastaan niin sanon että hullu oot jos et jotain ratkaisua tee.

Mitä sä muuten ees teet sillä miehellä, jos se ei oo koskaan kotona? Kun kirjotit ettet halua sitä jättää.

Minä & Pojat (3 v & 6 v) asutaan vuokralla n. 12 km päässä maatilasta ja mies käy kotona nukkumassa n. 0-4 krt/ kk, joten "joudumme" mennä viikonloppuisin anoppilaan, että minä näkisi miestä & pojat näkisi isäänsä...

Matkalaukku elämää eletty jo pian 8 v (12 /2001) ELI joka toinen vko:n loppu oltiin minun vanhempieni luona (3 km) ja joka toinen miehen kotona maatilalla (300 km) + Kyntö, Kylvö, Puinti ajat, jolloin "asuimme" useamma kk:n anoppilassa... =/

MIksi olet tehnyt lapsia tuollaisen miehen kanssa? Onhan tuo Maatilan tärkeys ollut nähtävillä jo aikaisemmin. Miksi virallista sukupolvenvaihdosta ei ole tehty? Miksi muut perikunnan jäsenet eivät tee omaa osuuttaan?

JSSAP!

ja onko muita sisaruksia ja mitä mieltä he ovat tilanteesta? Kai hekin nyt osuutensa haluavat?



Kannattais nyt miettiä sitä sukupolvenvaihdosta tai toinen vaihtoehto on, että ostatte sen tilan. Anoppihan voi vaatia elinikäistä asumisoikeutta, mutta siihen ei kannata suostua vaan hommaatte hänelle oman asunnon.

Eipä tuo mies sinusta tai lapsista ole kiinnostunut. Tee omat ratkaisusi ja muuta minne huvittaa, älä roiku tuollaisessa ääliössä. Laita elatusmaksuvaatimus perään.

Ja hälyytys tulee puhelimeen minuuttien viiveellä, mutta pillien huuto kuuluu Maatilan taloon sisälle heti...



ap

Ja hälyytys tulee puhelimeen minuuttien viiveellä, mutta pillien huuto kuuluu Maatilan taloon sisälle heti...

ap

Tosin, ne maksavat, mutta niin se maksaa omakotitalon rakentaminenkin. Toisaalta, jos itse kasvattaisin niinkin vaativia ja isosti koneiden varassa olevia elikoita kuin broilereita, en varmaan pystyisi nukkumaan yhtään yötä ilman automaattisesti kännykkääni hälyttävää valvontajärjestelmää.

Mitä taas asumisjärjestelyihinne tulee, niin komppaan niitä, jotka ovat suositelleet kovan kovaa vastaan laittamista. Seurustelin aikoianaan miehen kanssa, jonka vanhemmat olivat eläneet juuri tuollaista elämää miehen lapsuuden ajan. Lopputulos oli aika karmaisevat. Sen miehen käsitys perhe-elämästä oli sitä, että hän voi soitta minulle ja kertoa, että heippa, lähden kylvöille, nähdään kahden viikon päästä. (Opiskelimme siis silloin molemmat, joten työpaikka ei vaikeuttanut hänen menemisiään.)

Taidat olla vähän yksinkertainen ja hömppä, valitettavasti. Yrität elää pääsi sisällä jotain ihanaa perheidylliä, johon kuuluu ihana mies ja suloinen lapsikatras. Valitettavasti et näe sitä, että mies siihen idylliin ei ainakaan panosta. Ei ole halunnut kanssasi naimisiin, eikä halua enää edes asua kanssasi saman katon alla, vaan on teoillaan valinnut lapsuudenkotinsa ja äitinsä.



Voithan sinä jäädä sinne poteroosi pähkimään MUIDEN IHMISTEN (tuon miehen, hänen äitinsä) vaikuttimia vaikka lopuksi ikää, mutta ei se sinun asioitasi paremmaksi muuta.



Mieti mitä ITSE haluat ja toteuta se. Haluatko elää maatilalla avovaimona välinpitämättömän miehen ja hänen oikuttelevan äitinsä kanssa? Vai haluatko elää etätyttöystävänä pikkukaksiossa lasten kanssa, käytännössä yksinhuoltajana? Vai olisiko sinulle jossain parempi paikka, parempi asuinympäristö, ehkä oma työ, jossa sinä viihdyt ja jossa voit huolehtia hyvin lapsistasi?



Mies on ITSE vastuussa suhteestaan lapsiin. Kyllä hän käy niitä katsomassa, jos häntä kiinnostaa. Valitettavasti ei taida paljon kiinnostaa.