Tulen hulluksi...olen pettänyt miestäni ja minusta tuntuu, että kerron sen miehellleni

Ole hiljaa ja mieti muita keinoja lievittää syyllisyyden tunteesi, esim. hemmottelemalla miestäsi tms. Siitä tulee kaikille hyvä mieli :-).

Tää kuulostaa fiksulle. Muutenkin näkee että kokemus puhuu. En voi arvostella, elävässä elämässä sattuu ja tapahtuu. Toisille se on kovempi kokemus ja toisille taas ei. Jotkut jopa suo vapauksia parisuhteessa. Oispas se hienoa jos meille riittäis vaan elämän perusasiat ja oltais leimautuneita kumppaniimme sekä osattais olla kunnioittavia toista kohtaa joka osa-alueella. Ihminen on peto monella tapaa, me manipuloidaan, ollaan välinpitämättömiä, ollaan itsekkäästi kylmiä... Monella on vahvat vietit ja toisaalta taas ollaan tasa-arvoisia. Parisuhteessa valitettavan useesti syyllistytään yhtälailla pihtaamiseen kuin seksiin velvoittamiseen.

Se on jännä miten me nuoruudessa ollaan valmiita tekemään paljon ja näkemään vaivaa että päästään tähän keskiluokkaiseen ydinperhe-elämään ja hetken päästä se on syödä meidät elävältä. Sitä vaan huomaa miten elämän ilo lipsuu pois. Intohimoisesta rakkaudesta tulee vaan arkista. Molemmat on hellyyde puutteessa eikä kumpaakaan oikein kiinnosta tehdä asialle mitään kun on kerran lupa ottaa ne asiat itsestään selvyytenä.

Mä uskon että meissä on vaan yksilöitä jotka on kuin joutsenet ja toisia taas ei tunnu sitovan mikään. Joku saa elämän voimansa siitä että voi katsella elämää avoimin silmin ja tuntea. Ehkä meitä kaikkia on turha yrittää tunkea siitä samasta neliön muotoisesta reiästä kun kaikki me palikat ollaan eri muotoisia. Meidän moraali ja kirjoittamattomat säännöt on aina päätösten taustalla, mut mitä jos ne ei olekaan yleispäteviä? Kukaanhan ei haluis olla erilainen kun muut. Kaikki haluis varmistaa että oma toiminta on oikein ja hyväksyttävää.

En kertois. Miehes ei ole syyllinen eikä ansaitse sitä tuskaa. Eikä sunkaan kannata sen takia liikaa märehtiä. Pidät vaan huolta siitä mikä on sulle tärkeintä. Sen työstäminen palkitsee lopulta ja toisaalta joskus vielä oivallat että sä tarvitsit tätä tapahtumaa ja sen tuomaa pohdintaa. Ehkä nyt olet viisaampi ja valmiimpi viettämään lopun elämän miehesi kanssa.

täytyy kertoa!!! menetit jo luottamuksen kerran kun petit ja menetät sen uudestaan jos et kerro. Hän saa selville joka tapauksessa,usko pois!!! kävin samaa läpi...meillä oli kamala kriisi mutta hän antoi mulle toisen mahdollisuuden. Hän arvostaa sen että kerroin. Äläkää kuuntelee tuota paskaa että jos kerrot niin hän kärsis turhaan....kertominen on välittäminen...omatunto soi kyllä pahasti...

Keskity muihin asioihin ja unohda koko juttu!!!

Miksi kippaat kaiken paskan miehesi niskaan?

kerroitko?

et VOI elää sen tiedon kanssa loppuelämää, jos aiot sen miehes kanssa viettää. et kertakaikkiaan voi, kyllä se on kerrottava, muuten ei ainakaan tulevaisuutta ole, miehes päättää mitä tekee. siitä usein tulee pitkäksi aikaa ongelmia jos anteeksi antaa, jaksaa vielä 10 v päästä ottaa asiaa esille mutta eipä sulla ole paljon vaihtoehtoja. eli siitä vaan kertomaan!

Toi on siis se naisten tapa. Ne kaivaa menneet kymmenen vuoden takaa. Ei miehet...

et VOI elää sen tiedon kanssa loppuelämää, jos aiot sen miehes kanssa viettää. et kertakaikkiaan voi, kyllä se on kerrottava, muuten ei ainakaan tulevaisuutta ole, miehes päättää mitä tekee. siitä usein tulee pitkäksi aikaa ongelmia jos anteeksi antaa, jaksaa vielä 10 v päästä ottaa asiaa esille mutta eipä sulla ole paljon vaihtoehtoja. eli siitä vaan kertomaan!

Ei tollasia kerrota. Vahinkoja tapahtuu ja mitä ei toinen ei tiedä, se ei satuta. Eikä tuommoisista kannata mitään morkkista ottaa. Virheistä voi oppia, mutta ei niihin kannata jäädä rypemään.

Virheistä voi oppia, mutta ei niihin kannata jäädä rypemään.

Elämää se vaan on

jos et halua menettää miestäsi. Menetät miehesi arvostuksen ja luottamuksen.



sulla on vain nyt paha olo, mutta kyllä se unohtuu. kärsi itseksesi ja anna miehesi olla asiasta tietämätön.

Olen ollut samassa tilanteessa sekä pettäjänä, petettynä että toisena naisena. Missään tilanteessa asiat eivät parantuneet kertomisen jälkeen. Tieto todellakin lisää tuskaa tässä tapauksessa.



Onko mahdollista, että miehesi saa tietää muuta kautta? Onko toinen suhde/syrjähyppy ohi? Pelkkä oman pahan olon lievittäminen ei kerta kaikkiaan oikeuta kertomaan, kärsi morkkis rangaistuksena oharistasi.



Kertomalla pilaat perhe-elämänne kenties pitkäksi ajaksi, tuho voi olla jopa ikuista. Mies saattaa haluta kostaa ja jäätte epäluulon ja koston kierteeseen. Lapsenne joutuvat luultavasti osalliseksi (jos niitä on eikä ole ihan pieni vauva).



Lasten traumat voivat olla elinikäisiä, kuten työkaverillani, joka ei kykene solmimaan parisuhdetta, koska hänen isänsä on pettänyt äitiä ja koko perheen tasapaino järkkyi vuosiksi.



Ole hiljaa ja mieti muita keinoja lievittää syyllisyyden tunteesi, esim. hemmottelemalla miestäsi tms. Siitä tulee kaikille hyvä mieli :-).

Siis että kannattaako kertoa.

Sulla on morkkis ja haluut parantaa oloasi. Paha olo siirtyy hänelle ja sä saat taakan harteiltasi. Jos oma vaimo kertois uskottomuudestaan niin se ei ois mulle mikään maailmanloppu. Mun mielestä elämä saa maistuu elämälle. Meistä harva on aidosti yksiavioinen, eikä vieraissa käynti välttämättä ole pahinta mitä parisuhteessa voi tehdä. En siis ajattele ihan samoin kun moni muu.

Haluisinko tietää itse vaimoni seikkailuista? Tjaa... Toisaalta ja toisaalta en. Mulle riittää nähdä hymy hänen kasvoillaan silloin tällöin riippumatta mistä se johtuu. Mulle miehenä ei tule sitä riittämättömyyden tunnetta jos en oo kaikki kaikessa vaimolleni.



Mieti miksi päädyit tilanteeseen. Miten miehes vois suhtautua, onko siis kuinka herkkä. Tuossa sun mielentilassa kyse on nyt siitä morkkiksesta ja helppo tie ulos tilanteesta on se että oksennat sen miehes niskaan. Sittenkin on paljon siitä kiinni että miten kerrot asian. Itse kuvittelisin että sillä on suuri merkitys että kertooko ihanasta hetkestä vai puoliraiskauksesta hirveessä kännissä. Miten se tapahtui? nait ihastustasi vai kännissä annoit epätoivoiselle? Jos itse näytät miten kamalaa se oli niin sen pahempi. Intohimo ei välttämättä kuulostais niin pahalle.



Me ollaan yksilöitä joten paha on sanoo varmasti mitään. Väittäisin että hyvän itsetunnon omaava mies kestää. Vapaa ajattelija osaa ehkä jopa ymmärtää. Mut älä kerro vaan siksi että haluut paremman olon. Sä et vaan ole niin siveä tai pidättyväinen kun haluisit. Ehkä sä tarvitsit sitä? Olit ehkä harkinnu sitä? Himo vei.. Sä oot ihminen. Tunnet ja elät.



tsemppiä!



M30+ vapaa ajattelija

...niin että miehelle tulee todella paha olo ja oma mielesi paranee.



Eikö se nyt riittänyt että petit miestäsi?