Sinä mielenterveysongelmainen, jonka lapsi on epävarma tarkkailija

raivareita jotka pelottaisivat lasta ja siksi lapsi tarkkailisi että ei kai äiti vaan suutu.

Jos nyt jotain hyvää voi omasta käytöksestäni sanoa - sen lisäksi, että halailen paljon lasta ja ilmaisen myönteisiäkin tunteita varauksetta - niin sen, että lapsi oppii, että kielteisiäkin tunteita saa näyttää. Tai ainakin äiti saa... ikävä kyllä en kiihkoissani aina muista pysyä rauhallisena, jos lapsi itse kiukuttelee. Olen lukenut, että äidin pitäisi pysyä itse rauhallisena ja käyttäytyä asiallisesti, vaikka lapsi raivoaisi. Joskus onnistun, useimmiten en. Ei voi kuin yrittää parhaansa.

jonka en muista suuttuneen KOSKAAN. Eli sitä juuri yritän että tunteita saisi näyttää ja niistä keskustellaan, mutta kaipa se on niin että ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu :(.

Paitsi että olen kyllä maannut peiton alla, muutaman minuutin. Ja vaikuttanut avoimen masentuneelta välillä.



Voi olla, että ei teillä tosiaan ole puhuttu tuollaisia kun olit pieni, ei meillä ainakaan puhuttu. Ei sellaista ehkä ennen niin harrastettu, ainakaan tavallisissa perheissä.



Minusta kuulostat mukavalta ihmiseltä ja ihan hyvältä äidiltä. Kaikkea hyvää sinulle.



Pitää mennä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

yrittäessäni niin kovasti välttää sen että lapseni lapsuudesta tulisi yhtä kamala kuin omastani, tarkkailen itse lasta ihan koko ajan. Että onko sillä nyt kaikki ok vai ei. Varsinkin pienenä kyttäsin ja kommentoin luultavasti jokaista liikettä, tajuamatta edes asiaa. Nyt yritän välttää sitä mutta kuka tietää mikä on normaali taso ja mikä ei.



Sitten toinen ongelma on, että mielialani heittelevät jonkin verran. Lapsen takia koetan joskus tsempata ja mietin että tuleeko siitä silti pinnistetty vaikutelma, todennäköisesti tulee. Ikinä en ole silti maannut peiton alla niin kuin oma äiti.



Lapsi kuitenkin jonkun verran uskaltaa kysyä. Tänäänkin olin vihainen ja hermostunut ja lapsi tuli heti kysymään että olenko hermostunut. Keskusteltiin asiasta ja lapsi kysyi että onko se hänen syytä. Ja sitten puhutiin taas kerran siitä että kaikki on harmissaan joskus ja joskus riidelläänkin ja niin edelleen. Enpä muista että omassa kotonani olisi koskaan puhuttu tämänsuuntaisia asioita. Ehkä en vaan muista.