Voiko 45v yksinhuoltaja löytää enää arvoistansa

mene mukaan sekakuoroon, urheiluseuraan, yhdistykseen, kansalaisopistoon, jossain sellaisessa se elämäsi mies sinua odottaa.

sieltä se kumppani kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä löytyy.

Kyllä minä itsekin päälle nelikymppisenä ennemmin satsaisin harrastuksiin jne. enkä lähtisi baareihin, vaikka kyllä kait sieltä toisella kierroksella olijoita löytäisi.

.. mutta et hyvää..

Baareissa tuntui notkuvan enimmäkseen näitä "huonossa parisuhteessa eläviä" äijiä jotka olivat vaan "sitä" vaille. No, ei kiinnosta.

Mutta löytyihän sieltä sitten se ihan sinkkumieskin..



Tietty joku harrastus, esim. kuntosali, voisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Enkä tosiaan sitä nettiäkään ihan suoralta kädeltä hylkäisi.

Parikymppisistä löytyy!

35+ ikäisenä, tuolloin vapaana, löysin miehen joltain nettisinkkutreffipalstalta.



Nyt tuon miehen kanssa ollaan eroamassa. Lapset on pieniä. Olen kohta siis 45 ja kahden pienen lapsen yh. En edes aio etsiä yhtään ketään, yhtään mistään.

Uusperheellisyys ei toimi. Toisen lapesta ei voi tykätä. Toisen lapsi ei voi hyväksyä isälleen tai äidilleen uutta kumppani. Aidosti. Oikeasti. Todella.

Ja minä tulen kuitenkin ottamaan rinnalleni samanlaisen kaverin kuin ne edellisetkin. Eli sorrun samaan vikaan aina ja aina.



Jotkut ottavat aina alkoholistin, aivan kuten se isäkin oli ollut.

Minä löydän rinnalleni aina empatiakyvyttömän miehen, joka ei kuuntele eikä kuule minua ennenkuin alan huutamaan. Asian nimenä voi olla vaikka lAPsen fillarin satulan nostaminen, jonka pyydän mieheltä, joka ei reagoi eikä kuule, ja odotan kauniisti usean kuukauden ajan ja siten hermostun ja alan huutamaan. Ja mies hermostuu, kun minä aina huudan...

Toinen ominaisuus mikä näissä minun miehissäni on ollut on se, että heillä on hyvin kiinteä ja vahva äiti-suhde ja he ovat äidin pikkuisia kilttejä poikia aina vaan. Äiti on vahva vaikuttaja taustalla. Pojalla on vahva tarve miellyttää ja tulla hyväksytyksiu äidin taholta.



Ulospäin nämä miehet ovat kuitenkin todella mukavia, rauhallisia, leppoisia. Heistä pidetään.



Samanlaisen minä ottaisin taas jos lähtisin etsimään. Joten olkoot.

Jos vaan saisin joskus pari lapsivapaata päivää, olisi kiva. tai edes yksi, semmonen missä nukkuisin aamulla pitkään. Viimeksi kuluneen 2 vuoden aikana olen kyllä armollisesti saanut vapaata lapsista, esim. kun remontoin taloa joka on miehen, ja jää miehelle, tai kun käy kaupassa tms.

Parikymppisistä löytyy!

En todellakaan voisi alkaa seurustella oman poikani ikätoverin kanssa !!

Ja miksi nuori sälli haluaisi pitkäikäistä kestävää suhdetta vaihdevuosi-ikäisen, äitinsä ikäisen ämmän kanssa ? Kokemusmielessä? En minä ainakaan haluaisi olla mikään sellainen tuollainen KOKEMUS yhtään kellekään!

Terv. ei ap

ja kallistun harrastusten ja sosiaalisen elämän puoleen kumppanin kohtaamisessa. Baareissa JOS käyn, sieltä en usko ketään löytäväni. Netissä en kenenkään kanssa tohdi keskustella. Ventovieraiden suhteen olen aivan liian skeptinen. =) Niinpä elän elämääni, harrastan kaikenlaista ja kenties sieltä kohtaan Sen Oikean (?). =)



Onnea elämään!