jos nuori haluais viillellä

ei heti tarvi psykologisoida.

Voitko hieman tarkentaa?



Tuskin kuvittelitkaan saavasi yhtä selventävää vastausta...?



T. 4.n murkun äiti ja psyk.hoitsu

sitä ahdistaa jostain syystä hyvin paljon. Ellei nyt sitten satu matkimaan jotain kaveriaan, en tiedä tekevätkö teinit sellaista paljon. Mutta eihän siinäkään tapauksessa onnellinen ihminen kävisi viiltelemään.

Kertoo yleensä suureksi kasvaneesta ahdistuksesta. Viiltely toimii näissä tilanteissa kuin kivunsiirtona (fyysinen kipu kovempaa kuin henkinen) tai symbolisesti ikäänkuin henkisen kivun valuttamisena ulos.



Nyt korvat ja silmät auki nuoren suhteen!

eikö kyse ole ihan samasta asiasta?

eihän tatuointeja ja lävistyksiä hankita sen hetkellisen kivun takia, vaan lopputuloksen eli koristuksen tai mitä tatskat ja lävistykset nyt edustaa itse kullekin. Viiltelystä saa vain rumia arpia ja se veitsen tms. aiheuttama kipu on siinä se pointti. Näin ainakin itselläni aikoinaan kun ahdisti liikaa.

Ei pysty kulkemaan vieläkään t-paidassa, kädet niin pahannäköiset. Syy miksi viiltelin oli se, että se poisti henkistä ahdistusta; henkinen kipu korvautui fyysisellä joka oli helpompi kestää. Olen melko rikkinäisistä oloista...

Hänellä se oli keino purkaa ahdistusta, joka aiheutui kotimme ilmapiiristä. Itselläni oli toisenlaiset keinot. Siskoni on aika sulkeutunut luonteeltaan, joten ei osannut purkaa ahdistusta muulla tavalla, eikä kukaan huomannut hänen pahaa oloaan, koska jokainen perheessä keskittyi itse selviämään miten parhaiten kykeni.

niin eikö sillä kuitenkin huomiota haeta. Ne viiltelyn jäljet kun näkyy, niin nuorihan vain toivoo, että joku aikuinen sitten huomaa ne jäljet.



Syistä tulee mieleen tuo henkisen kivun peittäminen fyysisellä kivulla. Tai toinen: kun mikään ei tunnu miltään, niin johan viiltelyllä alkaa tuntumaan.