Sopiiko seurakunnan kerho pelkille tapauskovaisille?

Lasten kerhossa on pieni hartaushetki, ja ehkä jotain raamatun kertomuksia lapsille. Muutoin on askartelua ja leikkiä kuten missä tahansa kerhossa.



Perhekerhoissa myös alkuhartaus, sen jälkeen aikuisilla omaa jutustelua, lapsilla omia leikkejään.



Näin ainakin meidän srk:ssa.

vaikkei uskota tippaakaan, ihan vaan siksi kun on sopivana päivänä, kiva nähdä toisia äitejä ja lapsia. tietävät ettei kuuluta kirkkoon mutta ei kuulemma haittaa. käydään myös retkillä yms.

ei tuputeta, jotain pientä laulua yms. joka kerta jotka saattaa olla vähän uskonnollisia. mut toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

ihan jees. Pakko tosin sanoa, että hieman hätkähdin, kun lapsi lauloi ensimmäisen kerran Jeesus-aiheista laulua kotona.

usein suihkussa virsiä, jotkut on hyviä, onneni on olla... esim. ja sit se samantyyppinen kuin Hootersin million miles yms. vaikkei siis uskota tippaakaan. ne on vaan jäänyt lapsuudesta mieleen ja niitä lauletaan siinä missä vaarilla on saartakin..