Tunnetteko ihmistyypin:
täynnä itseään ja omia asioitaan. Ei juurikaan lotkauta korvaansa muiden asioille, vaan saattaa vain jatkaa omaa juttuaan vaikka toinen olisi kommentoinut jotain. Puhuu, mutta ei kuuntele. Toisaalta välillä saattaa kuunnella ja pystyä oikeasti keskustelemaan, jos sille päälle sattuu. Siksi kai jaksankin olla jonkin verran tekemisissä ko. ihmisen kanssa..
Kommentit (19)
mutta minusta tulee arka tämän narsistin seurassa :/
kuin omasta lähipiiristä.
Tunnetteko myös ihmistyypin jolta ku kysyy, että mitä kuuluu niin seuraavat 5min on valitusta kuinka elämä ja puoliso on hanurista...??? Sitten kun itse joskus sanot/valitat jostain omasta asiasta niin toinen on vaan ihan hiljaa!! Tai ns. yrittää pistää paremmaksi kuinka hänellä on vielä huonommin!!!
Eräs ystäväni on tällainen...
En joskaan pidä häntä narsistina, vaan jotenkin vanhuudenhöperönä. Ei tahdo vieläkään muistaa esim. mieheni nimeä, vaikka yhdessä on oltu lähes viisi vuotta.
Eräs ns. ystäväni on sellainen! Muutun tosi hiljaiseksi hänen seurassaan, eikä omia asioita kiinnosta kyllä ollenkaan sanoa. Ei ota kantaa niihin.
Joskus pelkään itse olevani samanlainen. Toiv. en ole! Sellaiset ihmiset ovat raivostuttavia!
Olen törmännyt näihin, ja on aika outo tunne, kun ekan kerran huomaa, että tuo ei ihan oikeesti kykene kuuntelemaan tai kiinnostumaan mistään muusta kuin itsestään.
Käytiin aikaisemmin samoissa tanssiharkoissa ja akka kälätti tanssiessakin. ARGH. Ja tuolta ei saanut suunvuoroa, kun suu kävi KOKO ajan.
aika sanavalmiina ja puheliaana, mutta tämän ihmisen kanssa menen lukkoon. Tavallaan harmittaa, että hän ei näe minusta sitä puheliaampaa puolta. t ap
aika sanavalmiina ja puheliaana, mutta tämän ihmisen kanssa menen lukkoon. Tavallaan harmittaa, että hän ei näe minusta sitä puheliaampaa puolta. t ap
Haluaisitko kertoa lisää tästä ihmisestä?
t.4
välillä hän kysyy, mitä mulle kuuluu, mutta ei hän pätkääkään kyllä kuuntele, mitä vastaan. Omista asioistaan vain alkaa vaahdota.
on sellainen. Kysyy kyllä kuulumiset, mutta ei kuuntele, vaan omien asioiden jauhaminen alkaa heti! Ikkunan pesusta leipomiseen hän jaarittelee maat ja mannut. Toisaalta, hänenkin täytyy päästä kertomaan asioistaan jollekin, vaikka omalle tytölle. Mikäs siinä, puhelin pöydälle ja kaiutin päälle, ja muistaa välillä sanoa "niin" tai "just". Kaikki on tyytyväisiä. (ai miten niin?)
Mitähän nyt kertoisin että en paljastaisi liikaa. Älykäs ja aika ehdoton ihminen. Mielestään yleensä oikeassa. Niinkuin sanoin, usein ei kuuntele. Silti joskus sanoo jonkun hirveän oikeaanosuvan huomion vaikka johonkin mun ongelmaan liittyen. Eli välillä kuuntelee. Tuntuu, että tämä ihminen kuuntelee, jos sitä "ravistelee" tyyliin "kuuntele nyt, tämä on tärkeää". Mutta en jaksaisi runnoa sanottavaani, vaan haluaisin että toinen kuuntelisi herkemmin. t ap
Exäni äiti oli just semmonen.
Tää papupata tosin jatkoi juttuaan vielä kauan sen jälkeenkin kun kaikki kuulijat oli hivuttaneet itsensä kuuloetäisyyden ulkopuolelle, eikä tuntunut pahemmin tahtia haittaavan :D
Yleensä ne ihmiset ovat sellaisia joiden seurassa en tunne oloani kotoisaksi.
Hän vain puhuu omista asioistaan, ja kun ne on käsitelty, hän saattaa kysyä kuulumisiani. Sitten kun vastaan, hän jotenkin aina palaa niihin omiin juttuihinsa, joista juuri ties kuinka kauan pälätettiin. Ärsyttävää, mutta olen kai tottunut siihen.
Tunnetteko myös ihmistyypin jolta ku kysyy, että mitä kuuluu niin seuraavat 5min on valitusta kuinka elämä ja puoliso on hanurista...??? Sitten kun itse joskus sanot/valitat jostain omasta asiasta niin toinen on vaan ihan hiljaa!! Tai ns. yrittää pistää paremmaksi kuinka hänellä on vielä huonommin!!!
Eräs ystäväni on tällainen...
Eräs opiskelukaveri oli tällainen, emme enää pidä yhteyttä. Kaikki asiat olivat hänelle negatiivisia. Jos aurinko paistoi, se oli hirveää, kun silmiä häikäisi. Aloin vältellä seuraa, koska en jaksanut sitä negatiivisuutta. On kyllä niin itseriittoinen (juuri tuo omista asioista puhuminen ja tietty itsekkyys) että tuskin on seuraani kaivannutkaan.
luonnetyypillä on nimi: narsistinen mielialahäiriö ja se tarvitsisi hoitoa. Psykoterapia auttaisi, mutta yleensä narsisti lopettaa sen kesken ja silloinhan siitä ei ole mitään hyötyä.
ja varmastikaaan ei mistään narsismista ole kyse, pikemminkin lapsuuden traumoista johtuvasta heikosta itsetunnosta ja sosiaalisten taitojen puutteesta.
mutta ei se musta kyllä silti mitään narsistista luonnehäiriötä sairasta. Jos joku sairausdiagnoosi sille pitäisi lätsätä niin sanoisin että ehkä adhd. On niin innoissaan sosiaalisissa tilanteissa ettei tajua ottaa huomioon itseään vähemmän puheliaiden tai hitaammin syttyvien ihmisten tarpeita vaan puhua pälpättää ettei tulisi "kiusallisia" hiljaisuuksia - vaikka ne ujommat tai vähemmän puheliaat varmaan eivät kokisikaan niitä kiusallisiksi hiljaisuuksiksi vaan vain tervetulleeksi tilaksi sanoa itsekin jotain.
Huomaan, että tuon ihmisen kanssa muutun hiljaiseksi, koska on sellainen olo, että miksi puhuisin kun vastakaikua ei kuitenkaan tule. Tämä taas lietsoo toista puhumaan entistä enemmän....