Mitkä ovat sinun vahvuutesi äitinä?

lapsille jää tilaa elää ja kasvaa. En nipota turhista vaan nautin elämästäni ja lapsistani. Käytän aikani enimmäkseen siihen mistä pidän, siivoan harvemmin silloin vain kun se fiilis iskee.

Pidän vahvuuksinani tässä hommassa empatiakykyä, rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä sekä tietysti äärettömän suurta rakkautta! Pyrin myös kannustamaan lasta paljon.



Heikkouksia mulla ovat ehkä nopea kyllästyminen asioihin (ei siis lapseen tietenkään) ja epävarmuus monessa asiassa. En koe, että noi varsinaisesti liittyy äitiyteen, mutta jokin vaikutus noilla varmasti siihenkin on.

vastaus on hyvin henkilokohtainen. toisen vahvuus on toiselle heikkous. vahvuutenani pidan rentouttani, en stressaa MISTAAN ja asioiden hauskuus on kaiken a ja o. miinus puolena sitten etta en odota pojalta juuri mitaan. annan hanen olla, laksyt pitaa tehda mutta en ole 'pushy mom' mika taalla englannissa on tosi yleista. nukkumista pidan tarkeampana kuin syomista. eli sankyyn mennaan santillisesti ajallaan, mutta ruoka-ajoista ja tavoista joustetaan. itse tykkaisin olla minun lapsi, meilla on tosi hauskaa.

vahvuuteni on se, että osaan "lukea" lapsen käyttäytymistä ja tunnetiloja hyvin, osaan keskustella lapsen kanssa hänen tasollaan, jotta hän oppii ihmisistä paljon.



heikkoutena on se, että kaipaan paljon omaa aikaa ja uppoudun niin ajatuksiini, etten jaksa huomioida lapseni tarpeita niin hyvin kuin pitäisi.

luonnonläheisyys ja maalaisjärki. Ei liian tiukka pipo mutta tietty jämäkkyys rajojen kanssa.



Heikkouksina liian lyhyt pinna (pitkä, mutta voisi olla pidempikin) ja mielikuvituksen puute.

Vahvuuteni äitinä:

- Vuorovaikutustaidot

Tykkään keskustella ja ihmetellä lasten kanssa kaikkea. Kuuntelen heidän juttujaan mielelläni ja esitän lisäkysyksiä

-Aidosti kiinnostunut lasten kuulumisista, tunteista jne.

-Säännöllinen elämän rytmi, ruoka-ajat, nukkumaanmeno jne. Ei kuitenkaan liian nipo, voidaan kyläillä joskus vaikkapa 20.00 asti, maailma ei kaadu, jos iltapala ja nukkumaanmeno joskus myöhästyvät.

-Innostun lasten jutuista, vaikkapa kesällä retkistä ja talvella pulkkamäestä. Saatampa itsekin keinua tai laskea mäkeä.

- En jaksa stressata jos lapseni ei puhu 200 sanaa 2 vuotiaana tai jos ei kävele heti vuoden täytettyään. tms. Yleensä he kehittyvät aikanaan.





Heikkoudet



-Kyllästyn kotitöihin ja niistä myös stressaan liikaa. Inhoan sitä, että en saa pidettyä asuntoa siistinä, vaikka siivoan ihan normaalisti.

- Ruuanteko ei ole enää kivaa, kun on ollut pari vuotta kotiäitnä (Onneksi kohta töihin). Tai ei se ruuantekokaan vaan se ainainen pähkäily, että mitä tekee ruuaksi. Ja mä en salli sitä, että meillä on jotain täysvalmista tai vaikkapa roskaruokaa kuin n. kerran viikossa.

- Nämä asiat myös näkyy huonotuulisuutena!

olis varmaan se mun vahvuus. Eli meillä ei turhista nipoteta, esim siivous ei ole perhe-elämämme keskiössä ja lapset saa touhuta. Toisaalta kuitenkin arkena ruoka ja uniajat on aika standardit.



Heikkous on mun helposti kiihtyvä tempperamentti, kyllä meidän perheessä uhkaillaan, että kohta äiti suuttuu (ei niin kuin useammassa tuttavaperheessa että "kohta soitetaan isälle") Suuttuneena tulee sitten sanottua lapsille kaikkea tyhmää ja uhkailtua.

Vahvuudet:



rentous;

meillä ei tarvitse kelloa vilkuilla niin syömisten kuin nukkumistenkaan suhteen. Periaatteessa asiat tapahtuvat aina about samaan aikaan arkisin +/- 1h. Lapsi saattaa siis mennä arkena nukkumaan klo 20-22 :) Hän saa tosin nukkuakin aamulla niin pitkään kuin tahtoo. Tämä seikka tietysti muuttuu kun mennään kouluun.



juttelu;

meillä höpötetään lapsen kanssa paljon. Ihmetellään, keskustellaan ja väitelläänkin ;)



lukeminen;

kirjallisuudenopiskelijan "ammattitauti" ;) Luetaan lapsellekin paljon ja lapsi lukee itse paljon. Rakastamme kirjoja.



reissaaminen;

yhden lapsen kanssa on mukava reissata ja revitäänkin siitä kaikki riemu irti. Ällistellään niin museoissa, markkinoilla, ulkomailla, kotimaassa, kartanoissa, kaupungeissa... Jänniä paikkoja löytyy vaikka mistä!



kärsivällisyys;

en tiedä onko tämä MINUN vahvuuteni vai johtuuko vain lapsen kiltteydestä. Meillä ei tarvitse huutaa koskaan. En muista, koska olisin polttanut päreeni lapsen kanssa. Kolttosia tehdään toki, mutta niin harvoin että pystyn suhtautumaan niihin filosofisen tyynesti.



Heikkoudet:



en pidä lapsista;

pelkään kuinka tämä näkyy omalleni. Oma lapsi syntyi vahinkoraskauden myötä. En olisi halunnut tätä yhtäkään. Pelkään, että ajoittain yhä pinnalla oleva katkeruus näkyy lapselleni. Se on tuhottoman väärin lasta kohtaan, eihän hänen syntymänsä HÄNEN vikansa ole.



laiskuus;

en ole millään muotoa kotihengetär. Joskus on niin tuhottoman vaikeaa tarttua asioihin.



kokkaaminen ja leipominen;

eivät ole mun juttu. Inhoan molempia yhtä paljon. Meillä syödään paljon ns. puolivalmisteita (padat, Uncle Ben's -jutut jne.).



tuhlailevaisuus;

pelkään, että hemmottelen lapseni pilalle. Leluja en juurikaan osta, mutta vaatteet... Ehkä syyllisyyttä tuosta ensimmäisestä heikkoudestani?

Olen ihminen, mussa on vikoja ja hyviä puolia. Riippuu päivästäkin miten pitkälle jaksan kuunnella ipanoitten rutinaa, joskus sitä jaksaa aamusta iltaan kuunnella jatkuvaa muorintaa: "äiti.. Äiti... äiti... Äiti.." joskus se on punanen vaate jo aamulla!



Joskus luen ja leikin, joskus sanon että nyt teette keskenänne. Ei äiti jaksa, ja katselen telkkarista jotain mallin valintaa.



Olen ajatellut asioita joita äiti teki mielestäni väärin, koitan välttää niitä. Pahinta tässä on ajatella että jos tekee toisenlaisia virheitä! :D



Mutta onko ne virheet ihan kamalia? Tänään en lukenut iltasatua, hampaat jäi lapsilta pesemättä ja vauva itki hammaskipuja.

Kun vauva nukahti, menin pussaamaan vielä uudestaan isot lapset ja koitan olla solvaamatta itseäni kun ei tässä taaskaan täydellistä ollut -mutta lapsia sylittelin päivällä ja kikateltiin niin kai se menee vielä plussaksi?



En osaa sanoa missä olen hyvä, pääasia että lapsillani on hauska ja turvallinen olla.

en hermostu koskaan kunnolla ja olen hirveän pehmeä/rakastava/ymmärtäväinen. Lapsi saa olla meillä todellakin lapsi.



Kääntöpuolena vaadin lapselta ehkä liiankin vähän ikäänsä nähden ja olen välillä liian pehmo. Ostan liikaa herkkuja, liikaa vaatteita, liikaa leluja jne. Olen huono komentamaan. Onneksi tämä esikoinen on ainakin tosi kiltti luonne, joten on ihan vielä säädyllinen. Varmaan voimakastahtoisempi lapsi mun kasvatuksella olisi sietämätön.

on "hellyys", meillä pussataan ja halitaan koko ajan, ja puhutaan tunteista. Mielestäni se on tärkeää kahdelle pojalleni. Lisäksi vahvuuteni on se, että otan lapset mukaan kaikkiin kodin puuhiin. Ei haittaa, että tulee enemmän sotkua kuin valmista jälkeä.



Heikkouteni on lyhyt pinna, hermostun helposti. Tosin pyydän kyllä aina anteeksi (ehkä se vähän lievittää tätä heikkoutta). Ja en tykkää leikkiä.

Mun plussat: olen empaattinen ja ymmärrän lapsen näkökulman asioihin. Meillä saa touhuta ja temmeltää ja olla lapsi. Huomioin jokaisen omana persoonana ja yritän sen mukaan heitä kasvattaa.



Negatiiviset jutut: Inhoan kaikkea rutiininomaista kuten ulkoilua, joka mulle on ihan pakkopullaa. Ruuanlaittaminen ja siivoaminen ei myöskään ole mun juttuja. Tarvin paljon omaa aikaa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta ja se kyllä näkyy välillä kireytenä.