Lue keskustelun säännöt.
Lapset pienellä ikäerolla
21.07.2009 |
Miten olette jaksaneet jos on pieni vauva ja muitakin lapsia?
Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa ja ainakin nämä kaksi ovat olleet yökukkujia vauvoina. Miten ihmeessä jaksaa jos päivät pitää olla hereillä taaperon kanssa ja yöt vauvan kanssa? On jo kamala paniikki että ei vaan jaksa... Mies käy töissä ja tekee pitkää päivää. Ei hänestä ole apua kuin ensimmäiset pari viikkoa.
Kahden ensimmäisen lapsen ikäero on 5v joten silloin sain nukkua välillä päivällä jos vanhempi katsoi vaikka piirrettyä tai muuten teki jotain itse. Nyt eroksi tulee 2v.
Kommentit (8)
jotenkin äiti on varustettu jaksamaan. Välillä tulee niitä parempia öitä. Pahin mieli on ehkä siitä, että vauva sai paljon vähemmän huomiota, kun 2-vuotias vaati niin paljon. Joskus vauvan piti vaan sietää odottamista ja huutaa, se tuntui tosi pahalta vaikka ajat eivät olleetkaan pitkiä. Kädet tuntuivat loppuvan kesken. Täytyy pitää asenne, että tämä vaihe menee ohi. Pärjäät, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikko on nyt 2v10kk, kakkonen 1v5kk ja kolmas on kolmiviikkoinen.
Tuo kakkosen kommentti on ihan tosi kannustava, peukut vaan hälle.
Meilläki mies aloitti työt isyysloman jälkeen, sillä jostain on perheeseen tultava rahaaki... Ja joutuu hänki välillä olemaan pitkää päivää, ei sille mitään voi. Se ei kuitenkaa tarkoita, ettei mies osallistuisi! Mies osallistuu sen minkä voi ja jaksaa.
Meillä eka tenava oli aika helppo tapaus ja kakkosta odottaessa en osannut yhtään ajatella, et voisin muunlaisia lapsia saadakaan. Kakkonen sit itki ja kitisi ja natisi koko ensimmäisen elinvuotensa... Pisin unijakso koskaan oli 1,5h mun rinnan päällä sohvalla... Ja silloin voisin sanoa, et vähän väsytti, joo... Pojalla todettiin allergioita ja hiljalleen, kun hoito ja ruokavalio on saatu kuntoon, nukkuu nyt hänkin ihan hyvin. Kolmosesta nyt ei vielä tiedä, mutta kummasti sitä vaan jaksaa.
Ja vauva-aika on kuitenki niin lyhyt, ettei jaksa oikein edes murehtia asioita nyt. Haistelee vaan vauvaa ja ihmettelee, miten onki voinu saada omista värkeistä jotain näin kaunista aikaiseksi :D
Kyllä se arki teilläki siitä suttaantuu! Ja sullahan on jo hyvänikäisiä apulaisia siellä kotona!!!
Onnea raskaudesta!
Miksi hankkia lapsia, jos ei niitä halua.
mutta esikoinen oli alle 2 v. kuopuksen syntyessä. Siinähän sitä menikin sitten n. 1,5 vuotta jolloin ne vuorokauden tunnit, että molemmat lapset olisivat nukkuneet, olivat harvassa. Öisin heräsin varmaan noin tunnin, puolentoista välein koko tuon ajan ja päikkäreitäkään eivät nukkuneet yhtä aikaa oikeastaan koskaan. Rankkaahan se oli, mutta nyt kun tuosta on kolmisen vuotta, lapset ovat kuin paita ja peppu. Ja tuntuu ihan käsittämättömältä, kun käyvät itse vessassa, syövät itse ja ulkoilevatkin omalla pihalla pieniä hetkiä kahdestaan - eihän sitä oikein edes tiedä, mihin käyttäisi kaiken tämän "vapaas-ajan" ;)
Jos sinulla on mahdollisuus saada edes joskus hoitoapua, antaa jollekin vaikka kaksi vanhinta pariksi tunniksi jotta voit itse nukkua kun vauva nukkuu, käytä tilaisuus hyväksesi. Yllättävän monet sukulaiset, tutut, naapuritkin voivat olla halukkaita auttamaan, kun rohkeasti pyytää. Onnea matkaan, hyvin se menee kun pidät puolesi!!
mutta nyt on iskenyt paniikki miten jaksan. Mies osallistuu kyllä silloin kun ei ole töissä mutta kun rikkaita kun ei olla on pakko painaa töitä. Ja kyllä varmasti ajalla helpottaa mutta vielä se pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pohtiiko ap siis aborttia, siksikö keskustelun avasi?
En huomannut moista kohtaa, jossa hän kirjoittaa, ettei halua lasta...
Minä tunnistan tuon paniikin jaksamisesta tekstissä, mutta vaikka hätä ja huoli nousivatkin positiivisen kotitestin jälkeen mieleen, en muista omalla kohdallani miettineeni muuta kuin että lapset tulevat kyllä aika nippuun...
Nyt olen kyllä sterilisaatiota hommaamassa itselleni, kunhan pääsen jälkitarkastukseen ym (ja kun siis kriteerit (30v ja 3lasta) täyttyvät)
#5
Mies tekee pitkää päivää, myös viikonloppuisin. Isyyslomaa ei ole pitänyt koskaan, eikä muitakaan lomia juurikaan. Onhan välillä aika rankkaa, etenkin kolmannen vauva-aikana tuntui että hajoan siihen paikkaan.
jos ei osallistu perheen elämään... Tai miksi sinä teet lapsen sellaiseen suhteeseen...