koen olevani " yläkynnessä" mieheeni
enkä tykkää siitä yhtään! olen nopeampi tajuamaan vitsit, toimimaan salamannopeasti, mietin asioita useelta kantilta, seksuaalisesti ja sosiaalisesti aktiivisempi, energisempi, ulospäinsuuntautuneempi... mies on hiljainen nössykkä joka mumisee ja miettii vastauksia kysymyksiin kolme viikkoa.
tämä on saanu mut " kutistumaan" miehen kokoiseksi hiireksi, avuttomaksi naiseksi. koitan aina saada mieheni näyttämään isommalta tai ainakin yhtä isolta ja välkyltä rinnallani! tämä taas on murentanut itsetuntoni, ja masennus piinaa...
toisaalta huomaan, etten jaksa olla aina se vahvempi päätöksentekijä, hyökkääväksi tässä on muuttumassa... tasapainotusta! miten?
Kommentit (13)
Toivoisin miehen olevan minua älykkäämpi ja nikkelampi kaikin tavoin.. Mut ei niin ei.
On ihan älykäs kyllä ja normaali, mutta ..
suvussani on sellaisia tapauksia, joissa räväkkä nainen ottaa itselleen nössykkämiehen, joka mumisee hiljaa kellarissa itsekseen. taisin ottaa samanlaisen minäkin
ap
eikä samanlainen säheltäjä kuin sinä.
Itselläni on sama ongelma välillä, mutta se täysin itseaiheutettua.
Et myöskään vaikuta arvostavan vastakohtaisia ominaisuuksia toisessa, niitä joihin yleensä ensin toisessa ihastuu, sitten vihastuu ;-)
koska todellakin, jo suhteen alkuvaiheessa kutistin itseni pikkiriikkiseksi, jotta miehelle jäisi tilaa. näin sain aikaan itselleni hitonmoisen masennuksen, ja vieläkin kolottaa.
ap
Vierailija:
koska todellakin, jo suhteen alkuvaiheessa kutistin itseni pikkiriikkiseksi, jotta miehelle jäisi tilaa. näin sain aikaan itselleni hitonmoisen masennuksen, ja vieläkin kolottaa.
ap
Ehkä se on tää, kun äidit harvoin vaativat pojiltaan mitään suurta panosta esim. kotitöissä. Oman kodin perustettuaan nämä pojat jatkavat sitten samaa mallia, nainen vaan muuttuu äidistä vaimoksi. Tosi rasittavaa.
Sune itarvi saada miestä _näyttämään_ enemmän siltä tai tältä.
Voit tietysti jutella miehesi kanssa tunteistasi, tai hyväksyä miehen sellaisena kuin hän on, tai etsiä vahvemman, nopeamman miehen.
9
sitä se teettää kun ollaan yhdessä SEN asian takia.
Rakastumisen ja seksin ensihuuman jälkeen tulee normaaliolotila ja silloin tajuaa onko se kumppani juuri oma sielunkumppani.
Me ollaan mieheni kanssa samalla " tasolla" , se tosin kypsyi vähän hitaammin ;) ja mä mietin usean kerran viikossa kun ipanat nukkuu ja kommentoidaan telkun dokkareita että kyllä meidän ajatukset liikkuu ihan samoilla sfääreillä
minulla takana liikaa irtosuhteita, miehelle olin eka... joten tässäkin se etumatka ja " yläkynsi" .
tiedän kyllä omaavani huonon itsetunnon, ja sille pitäisi tehdä jotain. jutellaan kyllä paljon miehen kanssa näistä asioista. että kyllä ne samoillakin sfääreillä liikuskelee...
ehkä olen tiedostamattani yrittänyt jatkaa sitä perinteistä mallia, jossa mies on vahva he-man ja nainen polvistuu hänen rinnallaan... ja vieläpä kun huono itsetunto jos alusta saakka, niin sitähän saattaa valita vaikka millaisen otuksen itelleen.
ap
Suomalaiset naiset on kasvatettu vahvoiksi, kestäviksi ja sisukkaiksi. Tuli sota taikka juoppo mies, kaiken ne kestää. Samalla miehille on toisaalta iskostettu päähän, että pitäisi olla se voimakas perheen pää, leiväntuoja. Tämä toimikin silloin, kun elämä oli yhtä raatamista suolla ja metsissä. Mutta nykyään miehetkin joutuu osallistumaan kodin elämään ihan eri tavalla, ja se koti on naisen valtakuntaa. Siinäpä onkin soppa, kun mies yrittää selvittää, missä hänen paikkansa on, ja naisen mielestä se on " pois jaloista" , kun ei se ukko kuitenkaan mitään osaa. ;) Ja nainen tietysti haluaisi, että miehen pitäisi olla se karju könsikäs, jota voisi ihailla. Mutta jos mies ei voi missään päteä, ei sitä oikein voi ihaillakaan.
Parasta olisi, jos nainen voisi antaa auktoriteetistään kotona vähän periksi, ja mies osaisi ottaa kunniaa myös " naisten töistä" . Harva mies kuitenkaan vielä pitää arvokkaana sitä, että hoitaa osansa kotitöistä, vaikka nainen voisi hyvinkin olla ylpeä sellaisesta...
Näet, että vahvoilla olevat ominaisuutesi ovat parempia kuin miehesi ominaisuudet. Arvostat niitä itse enemmän. Mutta mietipä, miksi esim. nopeasti reagoiminen olisi automaattisesti parempi tapa toimia kuin pohtiva, hidas lähestyminen? Miksi vahva ulospäinsuuntautuneisuus on tavoiteltava ominaisuus?