Tapaat tutun vuosien takaa sattumalta ja hän sanoo "olisi kiva joskus mennä kahville". Otatko tämän lupauksena?

Sekä että. Riippuu ihan siitä kenet tapaan.

No, nykyään ei voi yhtään luottaa ihmisten sanomisiin.

Toisaalta aivan sama.

Jos ei niin ei.

Otan sen uhkauksena, johon ei tarvitse suhtautua vakavasti.

Pelkkää small talkia. Jos oikeasti aiotaan nähdä, ehdotetaan jotain konkreettista kuten ensi viikolla, pyydetään puhelinnumeroa tms.. Ainakin itse tein niin..

Sanahelinää. Samoin kuin valmistut koulusta, tai lähdet työpaikasta eläkkeelle, kaikki vannoo pitävänsä yhteyttä... never

No entäs kun vanha ystävä laittaa Facebookin kautta viestiä että olisi kiva nähdä ja kun sanon samat takaisin käskee hän ottamaan yhteyttä..!? Eikö tuon aloittajan pitäisi ottaa yhteyttä kun kahvittelu sopii eikä käskeä toista??

En todellakaan ota lupauksena.

Sanahelinää. Itse sanon aina tekohymyillen "olipa ihanaa nähdä!"

Otan sen siten mitä siinä sanotaankin. Että olisi kiva mennä kahville. Ei siinä sanota mitään siitä pyritäänkö tuo kiva ajatus toteuttamaan vai ei.

Tuntuu hullulta että tuo voisi olla jonkun mielestä lupaus ja sitten uhriudutaan ettei ihmisten sanomisiin voi luottaa. Onhan se ajatus edelleenkin kiva vaikka sinne kahville ei mentäisikään.

Jos taas sanotaan että mennään kahville ensi lauantaina klo 15 niin se on lupaus.

No eihän tuossa mitään luvata, todetaan vaan. Eli ei ole lupaus.

Useinhan se on niin, että olisi kiva ... mutta käytännössä arki voi olla todellisuudessa aika hektistä, eikä siihen mahdu kahvitteluja. 

En tietenkään ota.

Noin kuuluu kohteliaasti tällaisessa tapauksessa sanoa, eikä kumpikaan tietenkään aio oikeasti mihinkään kahville lähteä. Pelkkää smooltookkia.