Mieheni teki päätöksen: hylkää lapsen, koska
tappelu exän kanssa pitää saada loppumaan. Lapsi kärsii vanhempiensa riidoista, jotka ovat jatkuneet usemman vuoden eron jälkeen. Avioliittokin oli yhtä tappelua.
Mieheni haluaa, että lapsen kärsimys riidoista pitää loppua ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin lopettaa yhteydenpito.
Ei ole miehelle helppo päätös mutta rakastaa lastaan niin paljon, että on valmis luopumaan tästä, jotta lapsen ei tarvitse enää olla valtataistelun väline.
Kommentit (16)
On nimittäin tullut katseltua parin "äipän" säätöä.
älä ainakaan tee sille enempää lapsia. Joa ero on jo selvä lapsi kärsiii sen lisäksi isän hylkäämisen.
Mutta sä ääliö tietty kannustat!½
jotta vanhempien riitely olisi pahempi juttu kuin se, että vanhemmat hylkäävät...
Eikö miehesi vaan enää jaksa?
Ja jos ei ole, niin ap hyvillään mukana, tuo "hylkääminen" ei ole tervepäisten hommaa. Ymmärrän jos mies ottaa etäisyyttä että asiat rauhoittuisivat, mutta ainoastaan pahasti tunnevammainen voi varta vasten suunnitella ettei halua tuntea enää lastaan ja käyttää päätöksestään termia "hylkää"
Ei oo ihan terveitä jauhoja teidän pussissa, ap. Mitäs sä tuumaat ja miten olet itse suhtautunut asiaan?
Koska onhan tosiaan lukuisia tapoja pitää yhteyttä ja olla olemassa toisilleen.
eikä esim tämän kirjoittajalla ole mitään asian kanssa tekemistä. Täyttä roskaa joka tapauksessa, koko ideakin päätöksestä. Voin tämän kertoa ihmisenä joka on kuullut vuoden sisään biologisen vanhempansa kuolemasta, juuri sellaisen, johon ei ollut mitään yhteyttä.
Ehkä lastenvalvoja voisi auttaa asiassa. Sovitut, kalenteriin merkityt tapaamiset ilman neuvotteluja ja keskusteluja äidin kanssa. Äiti ei voi kieltää tapaamista.
Ääni tälle. Muuten vaikuttaa aika munattomalta mieheltä, ja ap itse tunnekylmältä naiselta joka on tyytyväinen jos mies ei pidä yhteyttä entisestä liitosta oleviin lapsiin.
Mites sitten suu pannaan, jos teille syntyy lapsia ja miehesi ei halua olla tekemisissä heidän kanssaan?
ole hyväksi kenellekään lapselle jatkuva tappelu vanhempien välillä, mutta vielä enmmän ja pidempää se lapsi kärsii siitä jos TOINEN VANHEMPI HYLKÄÄ LAPSENSA
jotta vanhempien riitely olisi pahempi juttu kuin se, että vanhemmat hylkäävät...
Eikö miehesi vaan enää jaksa?
ja se siinä on suurin ongelma. Ei vain se, etteivät vanhemmat tule toimeen.
Ei todellakaan rakasta. Kykeneekö mies rakastamaan ketään? Ihan samanlaisen, omahyväisen ja itsekkään sian kanssa on meillä jouduttu tekemisiin; tääkin vouhottaa rakkaudestaan, mutta kas kun ei oma lapsi ole kiinnostanut neljään vuoteen edes sen vertaa, että tekstiviestin laittaisi.
Hylkääminen nimenomaan kielii rakkauden puutteesta ja siitä, että haluaa vain itse päästä helpommalla. Kieroutunut, itsekäs ja tunnemaailmaltaan vammautunut on nainenkin, joka lapsen hylkäämisen siunaa, vaikka sen myötä olisi elämä helvetin paljon helpompaa.
tappelu exän kanssa pitää saada loppumaan. Lapsi kärsii vanhempiensa riidoista, jotka ovat jatkuneet usemman vuoden eron jälkeen. Avioliittokin oli yhtä tappelua.
Mieheni haluaa, että lapsen kärsimys riidoista pitää loppua ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin lopettaa yhteydenpito.
Ei ole miehelle helppo päätös mutta rakastaa lastaan niin paljon, että on valmis luopumaan tästä, jotta lapsen ei tarvitse enää olla valtataistelun väline.
vanhempien riitely jatkuu niin kauan kuin molemmat ovat sitä jatkamassa. Jos ukko päättää lopettaa riitelyn omalta osaltaan eikä anna myöskään naisen provosoida häntä mitenkään siihen, se taatusti onnistuu. Jos lapsen äiti estää tapaamisia, yhteys lastenvalvojaan...
Eikö sitten tullut mieleen että olisi tappelematta sen ex:n kanssa että lapsi ei kärsisi. Ei se ex yksin tappele. Aina siihen toinenkin tarvitaan!
rakastaa lapsiaan NIIN PALJON että ON VALMIS HYLKÄÄMÄÄN, siinähän sitten isä rampaa psykiatrilla lapsen kasvaessa ja yhdessä käydään läpi syytä HYLKÄÄMISEEN.
vanhempien riitely jatkuu niin kauan kuin molemmat ovat sitä jatkamassa. Jos ukko päättää lopettaa riitelyn omalta osaltaan eikä anna myöskään naisen provosoida häntä mitenkään siihen, se taatusti onnistuu. Jos lapsen äiti estää tapaamisia, yhteys lastenvalvojaan...
Olen seurannut mieheni ja hänen exänsä tilannetta nyt noin vuoden. Lapset ovat pieniä (alle kouluikäisiä) ja asuvat ns. viikko-viikko-systeemillä. Äiti vie ja tuo lapsia niin kun tykkää, ja mitä voi isä tehdä?
Yhteyttä on otettu lastenvalvojiin ja lastensuojeluun, jopa poliisiin kerran kun äiti katosi lasten kanssa ilmoittamatta mitään. Kukaan ei tee mitään.
Totta kai isä ottaa lapset vastaan silloin kun äiti heidät tuo, mutta ei kuitenkaan halua alkaa lapsista riitelemään lasten kuullen, kun äiti yhtäkkiä paukkaa hakemaan, mitään ilmoittamatta ja ihan muuna päivänä kuin sovittu. Joskus äiti on pitänyt lapsia melkein kolme viikkoakin, joskus ovat olleet isällä vain yhden yön viikon sijaan, kerran olivat jopa kahdeksan päivää isällä. Isä ei voi suunnitella mitään, koska lapset tulevat ihan milloin sattuu (ja menevät samoin).
Mutta eniten tietysti kärsivät lapset. Viime kerralla, kun äiti taas yllättäen paukkasi hakemaan, olimme juuri pakanneet lapset autoon ja matkalla Linnanmäelle. Mikäs siinä sitten, lapset vaan ulos, "kun nyt menettekin äidille eikä Lintsille". Myös synttäri- ja muita juhlia on samaan tapaan jäänyt väliin, samoin retkiä uimarannalle.
Tämä siis ihan pintaraapaisua meidän arjesta. Ja koska muutakaan ei voinut, kun äiti ei halua olla missään tekemisissä lasten isän eikä esim. lastenvalvojan kanssa, niin huoltajuus ratkotaan sitten oikeudessa parin kuukauden päästä.
Ehkä lastenvalvoja voisi auttaa asiassa. Sovitut, kalenteriin merkityt tapaamiset ilman neuvotteluja ja keskusteluja äidin kanssa. Äiti ei voi kieltää tapaamista.