Miksi nykyään tapaa niin harvoin

mitään sanomista/mielipidettä??

Mä taas kuvittelisin, että nykyään vasta tapaakin ihmisiä, joilla on itsetunto kohdillaan. Tuntuu, että vanhemmissa naisissa on erityisesti näitä täysin murtuneita itsetuntoja, koska ei ole ikinä saaneet mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan. nyt sitten elävät elämäänsä lastensa kautta.

Mua alkaa joskus oikein ärsyttää kun anoppi on oikea maan matonen ja vähättelee koko ajan itseään, yrittää miellyttää muita jne. Tekis joskus mieli oikein ravistella ja huutaa päin naamaa että lopeta ininä, oot ihan yhtä hyvä kun muutkin :)

Mä taas kuvittelisin, että nykyään vasta tapaakin ihmisiä, joilla on itsetunto kohdillaan. Tuntuu, että vanhemmissa naisissa on erityisesti näitä täysin murtuneita itsetuntoja, koska ei ole ikinä saaneet mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan. nyt sitten elävät elämäänsä lastensa kautta.

Olen samaa mieltä. Minulla ja kavereillani ainakin on useimmilla terve itsetunto. Meiltä puuttuvat ainakin seuraavat vanhempien naisten stereotyyppiset ominaisuudet:

- mistään asiasta ei voi sanoa suoraan, vaan pitää kaikki esittää mutkan kautta (esim. kahvipöydän ääressä ei saa ottaa pullaa, vaan pitää odottaa että emäntä kolmesti tyrkyttää ja itse kolmesti kieltäytyy, ja sitten vasta saa ottaa, minkä jälkeen pitää järjettömästi kehua)

- oma elämä ei ole mitään, vaan lapset ja mies ovat "kaikki kaikissa" ja oma päteminen haetaan heidän tekemisistään

- uhraudutaan järjettömästi perheen eteen hirveällä työllä jota kukaan ei edes kaipaa, ja sitten ollaan marttyyreja

- selitetään kaikille että olisin minäkin halunnut sitä ja tätä opiskelemaan, mutta eihän minua päästetty

Me tehdään mitä halutaan eikä selitellä ja pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

useille naisille tuntuu olevan tärkeintä, miltä asiat näyttää ulospäin (ulkonäkö + perhe-elämä), vaikka sisältä olisikin ihan rikki tai hukassa tai tyhjä

Sitten jos uskaltaa repäistä ja esim. vaihtaa alaa lennossa tai lähteä opiskelemaan (tai muuttaa vieraalle paikkakunnalle herranjestas), niin kyllä saa kuulla kuinka on itsekäs jne.!

ap:llä ei oo kovin hyvä itsetunto ja sun pitää nostaa sitä kertomalla täällä et muilla ei sun mielestä ole hyvä itsetunto... :D

useille naisille tuntuu olevan tärkeintä, miltä asiat näyttää ulospäin (ulkonäkö + perhe-elämä), vaikka sisältä olisikin ihan rikki tai hukassa tai tyhjä

Se että näyttää ulospäin hyvältä ja elämä vaikuttaa täydelliseltä ei kuulkaa välttämättä tarkota sitä et sisältä olis rikki. Kaikki voi olla myös ihan oikeesti hyvin, ootkos tullut ajatelleeks?

ap:llä ei oo kovin hyvä itsetunto ja sun pitää nostaa sitä kertomalla täällä et muilla ei sun mielestä ole hyvä itsetunto... :D

useille naisille tuntuu olevan tärkeintä, miltä asiat näyttää ulospäin (ulkonäkö + perhe-elämä), vaikka sisältä olisikin ihan rikki tai hukassa tai tyhjä

Se että näyttää ulospäin hyvältä ja elämä vaikuttaa täydelliseltä ei kuulkaa välttämättä tarkota sitä et sisältä olis rikki. Kaikki voi olla myös ihan oikeesti hyvin, ootkos tullut ajatelleeks?

Mun muissa sen kyllä huomaa jos ääneen on pakko kehua kaikki asiat maasta taivaaseen ja rivien välistä voi lukea, että asiat eivät kuitenkaan ole hyvin. Esim. muiden arvosteleminen ja toisten valintoihin liittyvä vähätteleminen.

ja musta on ihan fity-sixty toi itsetuntoiset/tunnottomat, kun olen oikein tässä omassa tyytyväisyydessäni tuota tarkkaillut. Olen siis tyytyväinen vuosikymmenien itsetunnottomuuden päättymiseen.



Mutta en ole kyllä tuollaiseen paremmuuuden todistelun tarpeeseen törmännyt, musta suurin osa on enemmänkin liian kilttejä ja nöyristeleviä.



Jos olen hyvä niin en rupea sitä peittelemään ja nöyristelemään ja kieltelemään kuten ennen tein, se oli väsyttävää.Mutta ei se myöskään itsensä korottamista ole, kunhan toteaa tosiasian.