Lue keskustelun säännöt.
Terapiassa käyneet
23.06.2009 |
Kolmivuotinen terapiani on loppumassa. Pari viimeistä kertaa minusta on tuntunut siltä, että terapeutti on ollut etäinen, kylmä ja turhautuneen oloinen. Yleensä olen aina mennyt mielelläni "istuntoihin". Viimeksi paikalta lähtiessäni iski lähinnä sellainen tunne, että en enää pysty menemään viimeisille kerroille. Jonkinlainen vihantunnekin heräsi. Nytpä kysynkin, että onko tämä normaali tapa terapeutilla lopettaa suhde? Yrittää tietoisesti herättää asiakkaassa vihantunne yms? Sitähän on koko aika toitotettu, että terveellä vihalla pystyy irtaantumaan vaikkapa epätyydyttävästä suhteesta. Eli kuvittelenko vain vai toimiiko terapiatäti tarkoituksella viileästi ja etäisyyttä ottaen nämä viimeiset kerrat?
Kommentit (9)
Näin ajattelinkin hänen käytöksestään. Irtaantumisvaihe alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama edessä loppuvuodesta, silloin kaksi vuotta terapiaa takana. Kolmannenkin voisi hakea, mutta luulen, että jätän tuohon kahteen.
mutta kyllä tarkoitus on, että teidän välille syntyy sen verran etäisyyttä, että tunnet pärjääväsi yksinkin, etkä jää riippuvaiseksi terapeutistasi.
Minä kun luulin että terapiassa on tarkoitus opetella tunnerehellisyyttä ja asioista puhumista. Ilmeisesti terapeuttejakin vaivaa "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -syndrooma.
Terapian tarpeessa olevilla on muutenkin usein luotto lähimmäiseen kortilla. Aivan hemmetin itsekästä terapeutilta lopettaa vuosien suhde lapsellisesti siihen että olemalla kylmä ja etäinen ohitetaan täysin asiakkaan haikeus, eroahdistu tai muut tunteet. Onhan se ehkä helppo tapa, mutta onko se reilua? Jättää tuolla lailla paska maku suuhun? Eikö voisi kohdella kuin ihmistä eikä jotain asiaskasnumero 28653455:aa. Eipä ole taas ap:llä ollut ihminen tavattavissa.
vaan vähän kuin äiti tai isä antaa aikuistuvalle lapselleen enemmän ja enemmän tilaa pärjätä - tässä tapauksessa analysoida ja miettiä omia tunteita ja ratkaisuja - itse.
Ajatelkaa nyt vähän, mitä siitä tulisi jos teillä on itseluottamus kateissa kun ette ole koskaan saaneet kunnolla itsenäistyä vanhemmistanne (siitähän suurin osa mielenterveystraumoista tavalla tai toisella johtuu - toiset eivät pääse irti, toisilla ei ole mistä päästä irti - joten terve irtautuminen on jäänyt kesken) ja sitten kun te terapiassa olette edityneet niin terapeutti ei vapautakaan teitä omillenne vaan jättää teidät itseensä roikkumaan. Paranetteko te siitä vai saatteko te vaan lisää ongelmia?
Irtautumiseen kuuluu vaihe, jossa toista kritisoidaan. Se, etä ap:n mielestä terapeutti on kylmä ja etäinen on hyvä merkki vaikkei terpaeutti sitä todennäköisesti oikesti olekaan - se kertoo siitä, että ap on edennyt kritisoimisen tasolle. HIENOA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy häneltä, mitä olet kysynyt täällä. Tärkeitä kysymyksiä.
(esim. kotoa poismuuttaessa) heittäytymällä viileäksi, etäiseksi ja kylmäksi. Eikö hyvä vanhempi kannusta omille siiville nousemista lämpimästi ja vakuuttavasti: yhteinen matka on taitettu, minä olen antanut mitä olen osannut ja pystynyt, nyt on sinun aikasi irtautua, pärjäät kyllä, luota itseesi -tyyliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(esim. kotoa poismuuttaessa) heittäytymällä viileäksi, etäiseksi ja kylmäksi.
Ihan siitä huolimatta, että vanhemmat itse kuvittelevat menettelevänsä näin:
Eikö hyvä vanhempi kannusta omille siiville nousemista lämpimästi ja vakuuttavasti: yhteinen matka on taitettu, minä olen antanut mitä olen osannut ja pystynyt, nyt on sinun aikasi irtautua, pärjäät kyllä, luota itseesi -tyyliin?
mutta kyllä tarkoitus on, että teidän välille syntyy sen verran etäisyyttä, että tunnet pärjääväsi yksinkin, etkä jää riippuvaiseksi terapeutistasi.