MIKSI haluatte antaa lapsellenne ainutlaatuisen nimen

Ja kun lapsi on oikein erityisen erikoislaatuinen, silloin vanhempikin on erikoislaatuinen.

siitä, että minua on aina kutsuttu etunimi-sukunimiyhdistelmällä. Minulla siis supertavallinen nimi. Lapseni saa siksi nimen, jota toivottavasti ei ole kovin montaa luokalla- vaikka mistäs sitä ikinä tietää. Nytkin meidän taloissa asuu pari pientä päiväkoti-ikäistä tyttöä jota muut sanovat sukunimillä, koska nimet ovat niin yleisiä :( . Kiva tulla kutsutuksi 3-vuotiaasta lähtien Niemiseksi, raasut. Minä olen tuon pitkän nimiketjun aloittaja.

Ei ole kivaa jos luokalla on seitsemän samannimistä. Tosin en myöskään tykkää "väkisin väännetyistä" nimistä. Ja kyllä ainakin ite mietin esikoisen nimestä että olisi sellainen mikä sopii lapselle ja aikuiselle, ja on helppo sanoa, sekä tietysti kaunis :)

Useimmista nimistä tulee mieleen joku tuttu henkilö joko itselle tai miehelle. Jos mielikuva on negatiivinen, sellaista ei halua laittaa, varsinkin jos kaima olisi joku julkisuuden henkilö. Meillä on suvussa serkusten kesken sopimus, että samaa nimeä ei laiteta kahdesti. Lisäksi halusin lapselle nimen, joka on lyhyt, eikä väänny omituiseksi lempinimeksi ja kuitenkin kaunis. Vaatimuksia siis melko paljon. Perinteiset nimet tuntuivat kovin kuluneilta ja väestörekisterin 10 suosituinta suljettiin heti pois. Itse olen kasvanut aikana kun samassa koululuokassa oli neljä Saria ja kolme Mikaa... Yksilöllisyyttä yritettiin keksiä sukunimen kirjaimilla ja väkisin keksityillä lempinimillä...

erikoisuuden tavoittelijoita nimiasioissa on jo niin paljon,että erikoisempaa on törmätä "tavalliseen" nimivalintaan..ja ainakaan omaan korvaani oikeastaan omituisinkaan nimiväännös ei järin säväytä..harvoin kun nämä super-erikoiset nimet ovat edes kauniita mielestäni.

Omilla lapsillani on "tavisnimet" n.8000 haltijaa kautta aikain kutsumaniminä molemmilla,kuitenkaan kaimoihin ei olla törmätty...sukunimi on kaunis,joten etunimillä ei ole tarvinnut muuta hakea,kuin että sointuu sukunimen kanssa yhteen.Toki nimillä on meille myös omat henkilökohtaiset merkityksemme :)

että jos oma nimi on yleinen, haluaa lapselle vähän erikoisemman nimen. Ja iha käytännön ongelmiakin on, esim. ystäväni nimi on "Matti Virtanen", ja hän asuu yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista.

"Matti Virtasia" on kymmeniä jo tässä yhdessä kaupungissa, ja jopa ihan täyskaimoja useita "Matti Juhani Virtasia" siis.



Ongelmia siis syntyy, aina pitää antaa sotutunnus, pelkällä nimellä ei onnistu vaikkapa kirjaston lainojen uusiminen. Usein tulee puheluita joissa tavoitellaan jotain toista "Matti Virtasta", ja kääntöpuolena omat tutut joutuvat soittamaan useita "Matti Virtasia" ennen kun tavoittavat oikean.



Joten ei liene kumma juttu että ystäväni haluaa antaa lapselleen hieman erikoisemman etunimen...!;) Elämä on paljon helpompaa jos täyskaimoja ei samassa kaupungissa ole lainkaan tai max pari parinkymmenen sijaan! Eli Mikään Onni tai Emma ei siis hänen lapsensa nimeksi tule:D

että minun ja sisareni nimiksi ei tule sama kuin seitsemällä muulla tytöllä samalla luokalla. Itse hän oli suurten ikäluokkien kasvatti, jonka luokalla todella oli seitsemän samannimistä.



Siispä minä sain nimen, joka sitten oli huippusuosittu 15v minua nuorempien keskuudessa, pikkusiskon nimi taas on muodissa nyt kun hän on 35v.





Eli äitini kouluaikainen sukunimestä väännetty lempinimi Limppu, oli syynä että meidän lapsilla on nimet, joita on vain parilla sadalla suomalaisella, ei kuitenkaan ihan keksityt nimet.

jos käykin niin että juuri se sinun keksimä erikoinen ja ainutlaatuinen nimi yleistyykin juuri samoihin aikoihin kun lapsellenne nimen annatte. Puukotatteko hengiltä ne kaimat, jotta lapsenne olisi ainut?

erikoisuuden tavoittelijoita nimiasioissa on jo niin paljon,että erikoisempaa on törmätä "tavalliseen" nimivalintaan..ja ainakaan omaan korvaani oikeastaan omituisinkaan nimiväännös ei järin säväytä..harvoin kun nämä super-erikoiset nimet ovat edes kauniita mielestäni.

Omilla lapsillani on "tavisnimet" n.8000 haltijaa kautta aikain kutsumaniminä molemmilla,kuitenkaan kaimoihin ei olla törmätty...sukunimi on kaunis,joten etunimillä ei ole tarvinnut muuta hakea,kuin että sointuu sukunimen kanssa yhteen.Toki nimillä on meille myös omat henkilökohtaiset merkityksemme :)

Samaa mieltä näistä ns. norminimistä. Eihän niitä enää paljon kastetuilla lapsilla näe kun on niitä uusia muotinimiä. Onko kukaan nähnyt pitkään aikaan kastettavan esim. Helena, Anni, Ilkka, Pasi yms.

tyttäreni nimi oli suosittu etunimi 70-luvulla syntyneillä,poikani kanssa samaa nimeä kantaneista 7500:sta ihmisestä on syntynyt yli puolet 60 (tai kauemmin) takaperin..joten molempien nimet ovat tuttuja,mutta harvinaisia ikätovereilla

:) T:6

tyttäreni nimi oli suosittu etunimi 70-luvulla syntyneillä,poikani kanssa samaa nimeä kantaneista 7500:sta ihmisestä on syntynyt yli puolet 60 (tai kauemmin) takaperin..joten molempien nimet ovat tuttuja,mutta harvinaisia ikätovereilla

:) T:6

kiva, että nimi ei ole supertavallinen. Meillä lapselle on annettu norjalainen nimi, koska mies on norjalainen (ja poikakin siis puoliksi) ja haluamme vahvistaa molempia identiteettejä. Koska asumme Suomessa, halusimme valita norjalaisen nimen - joka on siis täällä superharvinainen, Norjassa noin 300 kantajaa eli ei yleinen sielläkään, mutta kuitenkin sellainen, jonka ihmiset tunnistavat.

Oma nimeni on aika harvinainen ja olen kyllä aina nimestäni hyvin paljon pitänyt ja kiitollinen vanhemmilleni, että sen minulle antoivat -78. On vanha suomalainen nimi, mutta silti nykyisinkin aika harvinainen. Oli vaan hankala S-vikaisen lapsen sitä ala-asteella lausua.:/ Mutta siitä, kun päästiin yli niin olen tykännyt.



Omilla lapsillani on myös vanhat kauniit konstailemattomat nimet. On helpot lausua. ELi jos lapsillani on R tai S vika niin ei silti tarvitse oman nimen lausumista jännittää. Pieni asia,mutta minulle tärkeä. Nimemme jäävät hyvin ihmisille mieliin. Silti saman nimisiin lapsiin ei olla kovin paljon puistoissa ja kerhoissa törmätty.



En etes tiedä miten paljon saman nimisiä on kastettu lähivuosina eikä se minua kiinnostakkaan. Mikä tärkeintä nimet ovat kantajiensa näköiset ja kuuloiset.

Miksei nimi saisi olla sen mukainen?

Annoimme lapsillemme suomalais-norjalaiset nimet vaikka molemmat vanhemmat ovat suomalaisia. Kun asuimme norjassa oli paikallisten helppo lausua etunimet ,sukunimi tuotti hiukan vaikeuksia =)

Ja kun lapsemme syntyivät emme vielä tienneet kumpaan maahan jäisimme asumaan, joten nimet täytyi myös passata suomalaiseen suuhun.