Mä en jaksa enää mun pessimistiystävää!!

ihminen kuin ystäväsi. Sano hänelle suoraan, mitä ajattelet, mutta rauhallisesti. Teet hänelle palveluksen, ainakin itse olen yrittänyt ruveta muuttamaan ajatteluani, kun tarpeeksi moni ihminen on maininnut negatiivisuudestani..voihan hän loukkaantuakin, mutta jos et nytkään jaksa häntä, niin eihän sillä ole mitään väliä. Voit toki vain feidata hänet jotenkin pikkuhiljaa, mutta siitä hän ainakin saa lisää vettä negatiivisuudelleen, kun kaikki jättää hänet, eikä hän edes tajua miksi.

mutta en miellä itseäni pessimistiksi vaan realistiksi. Oma elämäni on ollut niin täynnä vastoinkäymisiä, surua ja hankaluuksia, että jos joku suunnittelee tosi tarkkaan vaikka tulevaisuuttaan, mitä aikoo minäkin vuonna ja kuukautena, niin oikeasti ajattelen, että ei kannata, kun ei se kuitenkaan noin tule menemään.

Minustakin tuo kuulostaa realistilta. Itse ajattelen pitkälti samoin monista asioista. Vähän pakko ajatella, jos tässä elämässä aikoo pärjätä. Toki saa ja pitää haaveilla, mutta välilä risoo sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään tajua tosielämästä.



Itse kovia kokeneena minä huomaan ajattelevani todella paljon erilailla asiosta, kun sellaiset ystäväni jotka ovat kasvaneet pumpulissa.

Kutsummme tätä kavereiden kesken "ttu susta mihinkään ole" -naiseksi. Rotevaa suomalaista tyyppiä.

Elämänasenteeni ei taatusti tule siitä, että olisin kasvanut pumpulissa ja ettenkö olisi kovia kokenut.

Eniten on kasvattanut viiden vuoden lapsettomuus + lapsettomuushoidot, joiden tuloksena viimein lapsi. Tämä kokemus muiden saattelemana on muokannut elämänasennettani sellaiseksi, että en jaksa todellakaan turhia ETUKÄTEEN murehtia enkä stressata. Teen niin kun on se aika. Mutta ystäväni tekee sen puolestani, vaikken niin haluaisi..

Enkä todellakaan rakenna mitään pilvilinnoja vuosien päähän.

sinun kanssasi asioista, eikä haaveilevansa. Sano sille seuraavalla kerralla, että "tää on ihqu haave, leiki mukana, että eikö olisikin ihanaa jos....". Ehkä se sitten tajuaa, että ahaa, idea olikin olla epärealistinen tai positiivinen, mutta ei ainakaan realisti tai negatiivinen. Eli, rajoitettu keskustelun anti tahi monipuolisuus teille.

Onhan tuo toki rasittava asenne, jos se on JOKA asiassa samanlaista.



Kannattaa ehkä vihjailla siitä ystävällesi, josko se siitä muutuisi.

Unelmien ei tarvitse toteutua, mutta niistä voi tulla onnelliseksi silti! Törkeää lytätä toisen harmiton haaveilu. Jos itse on negatiivinen maailman katsomukseltaan, niin vois pitää asenteet ominaan.

Itse tietysti kutsuu itseänsä realistiksi. Olkoon oikea sana mikä vaan, mutta on todella rasittavaa kanssaihmisille. Kaikessa uudessa ja positiivisessa on aina joku huono puoli ja se tulee aina ensimmäisenä mieleen.



Onko ystäväsi aina ollut tuollainen pahanilman lintu vai onko ajan kanssa muuttunut?

on vuosien mittaan (vaikkei niitä ole mittarissa edes kolmeakymmentä) katkeroitunut elämäänsä. Mitään isompaa elämättömän nuoruuden lisäksi ei ole tapahntunut, mutta katkeruus ja hitunen pessimismiä ovat kai loppupelissä huono yhdistelmä. Ja lopputulos on tämä.



Olen yrittänyt leikkimielisesti aina jossain välissä sanoa ystävälleni hänen pessimismistään, muttei varmasti hän ole asiaa sen kummemmin ajatellut, vitsinä kun on asiaa käsitelty.



Mutta parasta se kai olisi ottaa asia puheeksi ihan vakavasti..

ap

Työpaikalla, kaveripiirissä. Aina on joku joka kääntää aivan kaiken negatiiviseksi eikä ikinä mitään hyvää toisista sano. Itse olen näiden varoittavien esimerkkien kautta vannottanut itselleni, että "mitä tahansa muuta, mutta katkeroitua en halua". Mikään ei oo niin kauheaa, kuin katkera ihminen. Ja katkeruus pilaa sen ihmisen omankin elämän. Se on totta, ettei elämä todellakaan aina ole reilua... tosi usein se on epäreilua paskaa ja aina löytyy joku jolla menee paljon paremmin, vaikka itse olisit (omasta mielestäsi) paljon enemmän ansainnut olla onnellinen. Mut hei, yleensä löytyy myös niitä joilla asiat on viel paljon, paljon huonommin mitä itellä!

ja eroa mietin koko ajan :(

Tuntuu että hän syö koko elämäni negatiivisuudellaan.

minut on myös diagnosoitu masentuneeksi, ja jotta pystyin ajattelemaan positiivisemmin, piti masennuksenikin helpottua. Jos kaverin negatiivisuus johtuu vaikkapa juuri masennuksesta, voi hän olla kykenemätön näkemään elämässä mitään muuta kuin mustaa, mutta hän on vain niin tottunut siihen, ettei osaa edes ajatella muita vaihtoehtoja.

varmaan otat sen itsekin huomioon.



Kaikki syntyjään realistit eivät muuten ole katkeria/aina negatiivisia paskoja, vaan huolehtijoita, jotka myös hyvää hyvyyttään yrittävät tuoda esiin vaaranpaikkoja. Tätä eivät tietenkään positiivarit huomaa tai ole huomaavinaan. Sama ilmiö toistuu hiljaisten ja ujojen vs. puheliaiden ekstroverttien kohtaamisissa.



Minusta kannattaisi korostaa sille kaverille, että nyt ollaan tosissaan ja ajatellaan positiivisesti, että saisiko myös samansuuntaisia kommentteja. Ehkä siltä sitten tulisi myös realistisia, mutta hyödyllisiä ajatuksia?