Lue keskustelun säännöt.
miten/missä tilanteessa olette "hankkineet" m1-lähetteen läheiselle?
08.04.2009 |
miettii jos psykoottissävyisen sukulaisen hommat menee täysin psykoottiseksi. Periaatteessa m1-lähetteen "vaatimuksia" täyttyy, esim taloudellinen tilanne on ollut päin seinää jo vuosia yms.
Mitään sairaudentuntoa ei henkilöllä itsellään ole.
t todella huolissaan oleva sukulainen :(
Kommentit (8)
lähinnä viittasin siihen, että elämänhallinta on ollut onnetonta vuosikaudet. Huonosti muotoiltu...
Toiminta on muutenkin ollut sellaista, että olen pitkään epäillyt bipolaarihäiriötä, mutta henkilö ei itse halua hoitoa, tai ennemmin ei ehkä ole kykenevä hankkimaan sitä tai sitoutumaan siihen?
Nyt on saanut poissaolokohtauksia, joita ei muista niiden jälkeen (epäselvää siis on, mitä kokee näinä hetkinä). Kesto n 10min. Se, että ei itse "tiedosta" näitä tekee asian vielä pelottavammaksi, koska tuntuu että silloin toiminta ei ole yhtään "oikean persoonan" hallittavissa :(
Psykiatrian polille olin äsken yhteydessä. Toivon kovasti että apua saadaan yhteisymmärryksessä vielä tänään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tOivottavasti läheisesi saa apua! nämä on tosi vaikeita asioita ja usein vielä on tosi viakea saada ihmistä hoitoon, jos hän itse ei hoitoa halua, vaikka sitä selkeästi tarvitsisi. Voimia sinulla, ap! t. 2
mielenterveyspotilaiden varsinkaan... ne kun ei itse ymmärrä omaa sairauttaan eikä myöskään näe tarvetta kenenkään avulle. Siinä joutuu sellaiseen soppaan että mielummin elän omaa elämää... tehkööt niinkuin parhaaksi näkee. Jokainen taaplaa tyylillään
mielenterveyspotilaiden varsinkaan... ne kun ei itse ymmärrä omaa sairauttaan eikä myöskään näe tarvetta kenenkään avulle. Siinä joutuu sellaiseen soppaan että mielummin elän omaa elämää... tehkööt niinkuin parhaaksi näkee. Jokainen taaplaa tyylillään
En ymmärrä, miksi asioihin ei puututa silloin, kun läheinen ihminen sitä tarvitsee. Mielisairaus on sairaus siinä, missä muutkin. Onhan se tietenkin tabu joillekin. Ja hyvin ikävää myös sukulaisille, etenkin jälkeläisille.. kun saattaa tulla leimautumisen pelko. Varsinkin, jos on itsellä huono itsetunto.
Mielestäni ihminen, joka välittää toisesta, hankkii sille apua. Vaikka se ei ehkä sillä hetkellä tunnukaan kivalta, mutta potilaalle siitä voi olla paljon hyötyä.
Meillä oli hiukan samankaltainen tilanne aikoinaan ja kun loppujen lopuksi ja parin kolmen vuoden väännön jälkeen tämä läheisemme sai apua, niin se oli ihana tunne. Nyt hän on lääkityksellä ja tuntee/tietää/tunnustaa sairautensa. Mutta pitkä vääntö oli, älkää antako periksi! Ja surullista, kun joku suhtautuu täällä lähimmäisiinsä tyyliin "en sotkeudu". Toivon myös sinulle voimia, jos joskus olet vaikka itse tai lapsesi se, joka apua tarvitsee. Siis voimia ap, ja hienoa, että olet jo ollut yhteydessä asiantuntijoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen paininut läheisten mielenterveysongelmien kanssa yli 20 vuotta... enää ei paukkuja ja välittämistä riitä.
mielenterveyspotilaiden varsinkaan... ne kun ei itse ymmärrä omaa sairauttaan eikä myöskään näe tarvetta kenenkään avulle. Siinä joutuu sellaiseen soppaan että mielummin elän omaa elämää... tehkööt niinkuin parhaaksi näkee. Jokainen taaplaa tyylillään
En ymmärrä, miksi asioihin ei puututa silloin, kun läheinen ihminen sitä tarvitsee. Mielisairaus on sairaus siinä, missä muutkin. Onhan se tietenkin tabu joillekin. Ja hyvin ikävää myös sukulaisille, etenkin jälkeläisille.. kun saattaa tulla leimautumisen pelko. Varsinkin, jos on itsellä huono itsetunto.
Mielestäni ihminen, joka välittää toisesta, hankkii sille apua. Vaikka se ei ehkä sillä hetkellä tunnukaan kivalta, mutta potilaalle siitä voi olla paljon hyötyä.
En vaan enää jaksa. Kaikki se vaiva ja murhe on ollut turhaa, mitään apua ei ole tullut. Mielenterveys ongelmat kun eivät tahdo parantua, loputon huoli ja murha.
En vaan jaksa omaa elämää käyttää toisten lopputtomien ongelmien kantamiseen
jossa ihminen ei orientoidu aikaan ja paikkaan. Eli hänelle itselleen on epäselvää, onko hän juuri nyt töissä vai kotona. Tai näkee ympärillään ihmisiä, joita ei ole. Tällaisissa tilanteissa voi soittaa ambulanssin paikalle, he ovat tarvittaessa yhteydessä lääkäriin, jos potilas ei suosiolla lähde mukaan.
Se, että ihminen tuhlaa vaikkapa kaikki rahansa tai tekee muuta "tyhmää", ei oikein vielä riitä m1 päätökseen, vaikka tilanne ymmärrettävästi aiheuttaa suurta huolta ja tuskaa omaisille.
Hankkisin apua kyllä silloin, jos ihminen selkeästi on psykoosissa. Tätä voi kyllä kokemattoman olla vaikea huomata.