Onko täällä ketään jolla olisi ulkomaalainen mies?

mustasukkaisuutta jos miehesi viihtyi paremmin oman maalaisen naisen seurassa kuin sinun?

Jos itse asuisit ulkomailla, etkö ilahtuisi, kun pääsisit puhumaan omaa äidinkieltäsi?

Juttelee iloisesti ja pyytää mukaan meidän perheen kanssa mökille... En minä tiedä miten tämän selittäisin. Mutta tunnen jääväni vain kolmanneksi pyöräksi kun molottavat sitä oman maan kieltänsä ja minä en ymmärrä juuri mitään.

Niillä näyttää olevan aina niin hauskaakin keskenään. Puheenaihetta riittää ja mieheni näyttää aina jotenkin heräävän eloon tuon naisen seurassa.

Pitääkö minun vain kohteliaasti katsella sitten sivusta?

Olenko aiheetta mustasukkainen?

Eivät kuitenkaan pidä millään tavoin yhteyttä minun selkäni takana. Nämä tapaamiset on aina "avoimia" sellaisia perhetutun tapaamisia.

Tutustuin ensin tähän naiseen oman työni kautta ja jotenkin vain olemme jatkaneet yhteyden pitoa vaikka minusta tuntuu aina, että tämä nainen ei tule koskaan tapaamaan minua vaan miestäni. Eli pitää yhteyttä minuun vain koska haluaa tavata miestäni.

Jos itse asuisit ulkomailla, etkö ilahtuisi, kun pääsisit puhumaan omaa äidinkieltäsi?

Mutta en silti menisi pyytämään jotain suomalaista miestä meidän kanssamme mökille. Siis ihan vain ilman keskustelematta asiasta rauhassa ensin mieheni kanssa :(

Minua vain niin nyt rasittaa tuo ajatus mökille lähdöstä kun tiedän mitä se sitten tulee olemaan. Mä vaan hoidan meidän lapsia siinä ihan piikana ja mun mies ja tää nainen höpöttelee sitten siinä keskenänsä koko ajan :( Äh.

Ei ole siis kyse naisista monikossa vaan siitä yhdestä. Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Entä voisitko opetella miehesi kieltä hieman, jotta tietäisit edes mistä puhuvat? Pyytäisit vaikka, että kysyy ensin sinulta voiko kutsua?



kakkonen ja kuutonen

muisti teki tepposet

suunnilleen, että mistä puhuvat. Ja sanonut varmaankin 100 kertaa, että ennen kuin kutsut ketään niin voitko jutella ensin minun kanssani asiasta. Mutta hän ilmeisesti vain aina unohtaa kun nämä tilanteet tulevat aina niin spontaanisti. Esim. tänään tämä nainen oli meillä syömässä ja yhtäkkiä mies sitten paukautti ruokapöydässä, että X:hän vois tulla mukaan eikö. En sitten voinut siinnä tilanteessa käydä sanomaan että ei voi tulla.



Olen puhunut mieheni kanssa ja hän aina vain nauraa, että olen tyhmä kun olen mustasukkainen :(



Mutta en oikein osaa tätä edes hänelle selittää. Minusta se on niin epäkohteliasta, että hän aivan täysin "unohtaa" minut tuon naisen seurassa.

EIKÄ HELVETTI TULE TOISTA ULKOLAISTA !

vaikka miehesi olisi täältäkin kotoisin. Onko ystävä sinkku? Huomioiko nainen sinut? Mistä maasta he ovat kotoisin? Osallistuuko nainen lasten viihdyttämiseen? Mitä jos kutsuisit vielä lisää ihmisiä, vaikka ymmärrän halusi olla mökillä vain perheen kesken? Keskustelevatko he täysin kahdestaan koko ruokailun ajan, vai kääntävätkö he sinulle keskustelujaan? Kuinka usein tapaatte tätä naista? Ja onko hetkiäkään kun he olisivat kahdestaan?



Olin kyllä välillä kateellinen mieheni sukulaisille ja ystäville silloin aikoinaan, ex-mieheni oli rentoutuneempi ja nauravaisempi puhuessaan äidinkieltään. Koin, etten voi tuntea ja ymmärtää häntä niin hyvin kuin voisin, jos meillä olisi ollut sama äidinkieli. Erotin tämän tunteen kuitenkin mustasukkaisuudesta.

On ollut eikä tule.



Miksi et ole muuten ap opetellut paremmin miehesi äidinkieltä?

kun puhua molotat suomea ja naureskelet suomalaisten kanssa. Kai sinulla suomalaisia miesyötovereita ja muita miespu9lisia tuttavia on. Vai oletko niitä naisia, jotka eivät osaa seurustella miesten kanssa ja joiden mielestä sukupuolten välillä ei voi olla muuta kuin seksiä.

kuitnkin vielä sen verran sisäänlämpiävää miehellesi, että hän ei oikein viihdy mökillä.

Mutta minulla on kolme ulkomaalaista miestä. Yksi on aborginaali Australiasta ja toinen on pygmi Afrikasta. Kolmas on eskimo pakastimesta.



Impi Jakohaara

Ja tunnistan ap:n kuvaileman tilanteen, sillä mieheni on myös tosi vapautunut ja ilahtunut seurustellessaan espanjankielisten ja varsinkin espanjalaisten kanssa. Erona on, että minä osaan espanjaa (se on meillä kotikieli) enkä jää ulkopuolelle tilanteessa.



Silti täytyy sanoa, että ymmärrän miestäsi. Espanjalaisten tapa kommunikoida on niin tyystin erilainen kuin suomalaisten, sellaista kevyttä, huumoripitoista jutustelua ei Suomessa harrasteta. On ihan normaalia, että miehelläsi on ikävä sitä. Espanjalaiset ovat myös spontaaneja, mökkikutsut ja muut juolahtavat mieleen ja ne sanotaan saman tien, ei se sikäläisen kulttuurin mukaan ole epäkohteliasta ketään kohtaan.



Suosittelen, että ymmärtäisit miestäsi, ettei häntä rupea ahdistamaan etäisyys omaan maahan, kieleen ja kulttuuriin. Voisitko opetella paremmin espanjaa?

hän viihtyy hyvin omanmaalaisten kanssa ja joku näistä tutuista on nainen. Kerran hän kutsui meille viikonlopun viettoon yhden omanmaalaisen naisen ja tunsin myös mustasukkaisuuden piston, mutta se oli vain se yksi kerta. He pitävätä edelleenkin yhteyttä, mutta mitään muuta ei heidään välillään ole, ovat kuitenkin aika erilaisia ihmisiä.



Mutta oikeasti ymmärrän häntä, itsekin ulkomailla vuosia asuneena (en mieheni kotimaassa), sanon että välillä kaipaa että saa puhua omaa kieltään ja vaikka osaisi maan kieltä kuinka hyvin tahansa, on ihan eri asia puhua omaa äidinkieltään.



Miehelläsi saattaa olla myös sopeutumusvaikeuksia, kaipaa ehkä omaa kulttuuriaan ymmärtävää ihmistä?!