Onko muita, jotka odottavat että lapset

minä olen jo jaksanut.



En koskaan ajetellut sitä, että lapset lähtisivät pois ja saisin omaa aikaa, elämää. Lapsia syntyi useita minun halutessani ja olin varautunut olemaan heissä "kiinni" pitkän aikaa, sillä vanhimman ollessa 17v syntyi sisarusparven viimeisin. Kolululaisia olen lähetellyt koulun aloitukseen -70, -80 ja 90-luvuilla. Nyt on pari iltistä aloittanut opiskelunsa, asuvat läheisissä paikkakunnissa, lapsia ei ole herätettävänä kouluun enää, ei laksyjen valvontaa, ei ...



Lastenlapsia on useinkin mummolassa, ihan kivaa taas käydä uudelleen läpi kasvamisen ihmeet omien tuoman kokemuksen turvin.



Kylläpä aika on kulunut kuitenkin aika nopeasti, näin jälkikäteen ajatellen. Nyt on sitä omaa aikaa paljonkin, ja miten käytän sen ennen eläkkeelle jäämistä, ennen kuin vaihdan mahdollisesti asumisen lämpimään maahan osan vuotta? - Olen lastenlasten kanssa, neulon heille, ajattelen heitä kun eivät ole mummolassa, nautin heidän olostaan kun ovat. Lapset tulevat esim. mökille perheineen, jos on jo perhe.



Ennen ajattelin että kun lapset ovat isoja eivätkä asu kotona enää, ei tarvitse käydä kaupassa, mieheni syö ronklaamatta mitä vain kaapista löytyy ja minäkin, joten on helppoa kahdella aikuisella...mutta sitten muistin! On varmaan niitä lastenlapsia ensimmäisistä lapsista, ja lapset tulevat kylään, joten heitä varten täytyy ostella ruokia ym. Ei ehtinyt olla vuosia niin, ettei jotain lapsia olisi, sillä viimeinen lapsi tuli tädiksi ollessaan vain 6-v, kotona asui silloin muutama sisaruskin.



Lämpimään maahan olisi tarkoitus mennä osaksi vuotta eläkkeelle päästyä. Lastenlapsia toisaalta en halua jättää pidemmäksi aikaa, joten muutama talvikuukausi kyllä menee hyvin, yhteyttä voidaan pitää tietokoneella jne. Nyt on Sinulla aika lasten kanssa ja sitten joskus opiskelevat tai muuten muuttavat omiinsa, aika tulee kyllä. Hyviä tulevia vuosia.