Onko ekan lapsen synnyttäminen vaikeinta?

Lantio ei levennyt.



Avautuminen oli helppoa. Ponnistaminen kauheinta.



Ei voi perua...sori.

Olen synnyttänyt 2 lasta.

Synnytykset oli melko samanlaiset, eka oli kyllä lyhyempi kuin toka.

Lantio leveni pysyvästi ekassa raskaudessa. Eka synnytys pelotti kun en tiennyt kuin teoreettisesti miten se menee. Mutta kun olin synnytyssalissa, kaikki meni kuin itsestään, tein kuin kätilöt sanoi ja hyvin se meni. Oli tosi kaunis tapahtuma ja pian sain kokea sen sitten taas uudelleen :) Hyvin se menee, rohkeutta vaan! Ajattele että joka hetki jossain päin maailmaa synnytetään.

Ja ekan synnytys oli ehkä kaikkein helpoin!



Ekassa ja tokassa oli molemmissa lyhyt avautumisvaihe. Toista kuitenki ponnistin ulos epäuskon vallassa. Tuntui, että se vain ei tule sieltä. Ekassa synnytyksessä kaikki sujui ihan ok.



Kolmannessa synnytyksessä oli sairaan pitkä ja kivulias avautumisvaihe. Tuntui, että se ei lopu ikinä ja kivut aivan karmeat, epiduraalista ei paljon iloa. Kolmannen ponnistus oli nopea ja helppo.



Kaiken kaikkiaan synnytyskokemuksina ekasta synnytyksestä on vähiten huonoja mielikuvia. Siinä tavallaan kaikki meni nappiin.

Siis lähinnä ponnistusvaiheesta puhun, avautumisvaihe oli nopein, mut kipeä olin ihan ekan verran:-)

Ja joka synnytys on ollu edellistä helpompi.



Kyllähän se eka on yleensä vaikein, koska kestoltaan se yleensä on pisin.

Ekalla kerralla on hyvä, kun ei voi tietää millasta se yhtään on. Ja kyllähän se sujuu, kaikilta muiltakin sujuu.



En viitsi ap:lle takemmin ekan synnytyksestä kertoa, koska selvästi jännität synnytystä. Vaikean kaavan mukaan meni, mutta silti olen hommaan ryhtynyt uudestaan, joten luota siihen, että sinäkin selviät omasta synnytyksestäsi oli se millainen vaan.



Se on oikeasti totta, että ne kivut unohtuu, kun saa lapsen syliinsä.

Kyllähän se eka on yleensä vaikein, koska kestoltaan se yleensä on pisin.

Mutta ei aina. Mulla oli eka synnytys kestoltaan lyhin. Toka synnytys sitten ja kolmas pisin! Että aina ei mene oppikirjojen mukaan.

Lantio ei levinnyt ainakaan merkittävästi, hankalinta oli aivan infernaalinen kipu ENNEN ponnistusvaihetta, kun avautuminen tapahtui niin nopeasti.. siis ihan tähtiä näki. Hankalaa oli myös se, että repesin pahasti (2. aste) episiotomiasta huolimatta ja lääkäri ompeli tamponin narun tikkien sekaan, sanoi vain naureskellen "oho" ja repi tikit auki. Sitten vuodin verta puli tuntia, kunnes juuri vuoronsa aloittanut toinen lääkäri (se eka virolaisalkuperäinen lähti siis himaan...) tuli vittuuntuneena tekemään homman loppuun. Sain kuulla myös spekulointia siitä, repesikö peräaukkokin. Se olisikin ollut sitten nukutusleikkauksen paikka...onneksi en, mutta paskoa ei voinut kunnolla päiväkausiin. Kivun lisäksi hankalinta oli siis tosiaan inhottavat ja ylimieliset lääkärit, verenhukasta seurannut voimattomuus (pysyin kunnolla tolpilla vasta yli vuorokauden kuluttua, en jaksanut hakea osastolla edes ruokaa jne..ja silti oli vauva omassa hoidossa lähes koko ajan. Et silleen. Mutta pääasia, että vauvalla oli kaikki hyvin.

Ekassa kaikki meni hyvin järkyttävää kipua lukuunottamatta. Toinen lapsi oli isompi, synnytin 10 tuntia ja sitten leikaattiin

Ekalta avautuminen oli lasten leikkiä, ponnistaminen ja imukuppi kamalaa. Tokalta avautuminen oli tuskaa ja ponnistaminen ihan ok. Synnytysten kesto oli yhtä pitkä.

Minulla oli vaikein eka synnytys, mutta menihän tuo sekin, vaikeinta siinä oli vauvan tukala tilanne, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, eikä mitään traumoja jäänyt..onhan noita kaksi tullut senkin jälkeen pukattua maailmaan, ne olikin sitten ihan helppoja, kipeitä, mutta helppoja luomuvauvoja :)



Lantiosta en osaa sanoa, eihän tuo mitenkään pysyvästi ainakaan kovin paljoa ole levinnyt, samat housut menee mitkä meni ennen ekaakin..Se lantio kyllä tosiaan muuten levenee, ja menee tovi ennenkuin palautuu, mutta kyllä se palautuu, ainakin osittain :)



Mä voisin kyllä vielä synnyttää, mutta en oikein jaksaisi sitä odotusaikaa..

niin oli toinen helpompi. Johtunee ehkä siitä, että kivunlievitys oli paremmin hanskassa ja tokalla kerralla tiesi suunnilleen miten homma etenee.



Lantio "leveni" ekalla kerralla, tokan jälkeen ei. Siis lantion ympärysmitta ei muuttunut, mutta ennen ekaa raskautta käyttämäni housut eivät menneet enää jalkaan, vaikka kiloja oli yhtä paljon, kuin ennen synnytystä.



Tsemppiä! Kyllä se hyvin menee.

Mulla lantio palautui täysin ekan synnytyksen jälkeen. Nyt kun synnytyksiä takana kolme, lantio on leveämpi kuin ennen synnytyksiä. En osaa sanoa, jäikö tuo tokasta vai kolmannesta synnytyksestä vai vähän molemmista mutta ei ainakaan ekasta.

Mä voisin kyllä vielä synnyttää, mutta en oikein jaksaisi sitä odotusaikaa..

Tähän sanoisin, että mullakin synnytykset on kuitenkin olleet helpompia kuin odotukset. Jokaiseen raskauteen on liittynyt ongelmansa, jotka on kestäny pahimmillaan monta kuukautta. Synnytyksen kestoa sentään lasketaan tunneissa.

Mutta näinkin siis voi olla, että raskauden kokee vaikeammaksi/pahemmaksi kuin synnytykset. Ja mulla oli näin kolme kertaa.

On luonnollista, että jännität, mutta kyllä se hyvin menee! Usko pois.

2 nopeaa synnytystä ilman kipulääkkeitä. Ekassa en osannut ottaa vastaan niitä supistuksia. Lievän traumaattista se oli.



Tokaa ennen luin ohjeita niiden supistusten vastaanottamiseen ja hoin itselleni: kipu ei vahingoita, kipu ei vahingoita. Ja keskityin siihen yhteen kivuliaaseen supistukseen kerrallaan. Se auttoi.



Ponnistaessa sit vaan ponnistat täysillä, kun niin sanotaan.



Lantio palautuu! :)

Eka oli helpompi kun ei tiennyt, mitkä kaikki asiat voi mennä pieleen. Tosin yli 20:n tunnin jälkeen tehtiin sektio.

Tokassa oli helpompaa sikäli, että meni vain 10 tuntia, mutta alapää repesi joka suuntaan tosi pahasti. Eikä ole vieläkään palautunut, mutta kaiken pitäis kuulemma palautua kunhan vauva kasvaa. (Vauva on nyt rippikoululainen, 15v, ja alapää on edelleen kuin pommin jäljiltä, arvet risteilevät minne sattuu ym)

toka oli vähän lyhempi ja mä koin sen helpompana, koska tiesin itekin mitä tehdään ja mitä tapahtuu, ja mitä mikäkin juttu tarkoittaa, ekassa olin ihan pihalla kaikesta.



ekassa järkytyin supistuksista, siitä miten ne sattui, enkä tiennyt mitään kun ponnistusvaihe alkoi - kätilö vain tuli käymään ja sanoi, että sä kuulostat vähän siltä että voisi olla jo aika, ja niinhän se olikin. vauva oli iso ja siksi kai vähän hitaampaa ponnistaa ulos, mut suht koht helppo ja sujuva synnytys oli. lantio ei levinnyt pysyvästi, puoli vuotta synnytyksen jälkeen menin 34 kokosiin vaatteisiin, kun ennen raskaaksi tuloa vaatekoko oli 40.



tokassakin järkytyin supistuksista, miehellekin valitin salissa monta kertaa että herraisä sentään, emmä muistanu että tää tällästä on... mut kuitenkin siinä mielessä oli helpompi, että kun tiesi kivunlievityksestä jo jotakin niin ei tarvinnu lähteä arpomaan kuten ekassa, ja kun ponnistusvaihe alkoi lähestyä niin osasin itse soittaa kätilön tarkistamaan tilanteen. vauva oli pienempi kuin ekassa (iso oli kuitenkin, eka vain oli isompi), joten ponnistus oli varmaan senkin vuoksi helpompaa ja nopeasti ohi, itekin järkytyin että ai siinäkö se oli jo. henkisesti ainakin oli helpompi tuo toka.



ekan jälkeen oli myös kivuliasta istua tikkien takia, ja jälkivuotokin jotenkin yllätti ja järkytti mua (no, mä pyörtyilen jo pelkkien menkkojen takia). tokassa ei tullut yhtään tikkejä, ei leikattu eikä revennyt eikä mitään sinne päinkään, pari päivää synnytyksen jälkeen tuntui jo kuin siitä olisi ollut iäisyys. vuotokin oli vähäisempää ja loppui nopeammin. sitä en osaa sanoa, jääkö tämä lantion malli nyt tämmöiseksi leveämmäksi, synnytyksestä on 3kk eikä ainakaan toistaiseksi oo palautunut.

mä oon tehnyt 5 lasta ja kuudetta odotan.

lantio on aina palautunut normaaliksi.samoin paino.

synnytykset on ollu kaikki helppoja ja nopeita.

en tunne suppareita.kone näyttää et supistelee mut mitään ei tunnu.

samoin on ollu äitilläni ja äitin äitillä.

toki ekassa jännitin kun en tienny mitä se on ja mitä tuleva tuo tullessaan mut ekaa tein 7h.tokaa tein 3h.kolmatta tein 2,5h.neljättä 2h ja viidettä tein 1,38min.

ovat siis aina tullu nopeasti ulos.nauroinkin että kun lähden kuudetta synnyttää pitää mennä pari viikkoo aijemmin sairaalan pihalle asuntovaunussa odottaa millon lähtö tulloo.

ponnistusvaiheet on kestäneet kaikissa aika lailla 10min joten nopeasti ovat tulleet.myös eka tuli 10 min ulos.

kaikki on tulleet luomuna eli kivunlievitystä en ole missään synnytyksessä ottanut.ekalla tehtiin välilihan leikkaus.tätä ei ilmeisesti edes tehdä nykyisin ensisynnyttäjälle koska repeämät parantuu nopeammin mitä leikkaus haava.toki jos tulee isoja repeämiä niin se voi olla sitten paranemisen kohdalla eri asia mut näin meillä lappeessa.

ja tosissaan viisi lasta olen työntänyt maailmaan ja lantio on palautunut aina omiin uomiinsa ja liikakilotkin ovat lähteneet aina pois.tosin lihosin ekassa odotuksessa 22 kiloo ja muissa vaan tullu painoo 3 kiloo.

kandee kattoo mitä syö.sillä pääsee pitkälle.ekassa raskaudessa ei tullu niin aateltuu et mitä laittaa suuhunsa mut sen jälkeen kun tajus paljon on painoo tullut niin katsoin kyllä et makeet ja vaaleet leivät jäivät pois.ja rasvaa ei paljon tullut käytettyä.

ikää mulla 28v ja olen siis palautunut normaaliksi.mutta täytyy muistaa että me jokainen ollaan erillaisia.synnytykset voi olla nopeita tai vaikeita/helppoja.sitä ei voi kukaan ennustaa etukäteen.mulla taas on ollu tuuri mut miun kaverilla on 4 lasta ja eka oli lyhyin ja muut ovat pidentyneet.

mut taatusti kaikki unohtuu kun saat oman käärön syliisi:)onnea tulevaan synnytykseen.mulla se on vielä pitkän matkan päässä:)mutta silti odotan innolla tulevaa synnytystä:)