Miesystävä sanoo vuoden seurustelun jälkeen
, että perhe-elämä ahdistaa. Minulla ennestään viisivuotias lapsi. Ei asuta yhdessä, mutta mies kokee ettei voisi olla meidän kanssa "samaa" perhettä kun meillä ei ole yhteistä lasta. Huoh.. Sanoo kuitenkin rakastavansa mua, mutta ei haluaisi perhe-elämän vastuuta vielä. Mitä ihmettä mä teen?? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (22)
Jos joku ei sua kelpuuta koska olet äiti niin antaa mennä vaan!
Jos olisin yh niin lapset kuuluu pakollisena pakettina.
Jos sitä ei kestä niin se on kuule sen toisen ongelma.
Samaa vastuutahan se nauttii sinun lapsesta kuin omasta jos saman katon alla asutte.
Ihmeen vapaalentäjä!! Haluun sua, mutten sun lasta.
Tuhlasi vain aikaasi. Tyypillistä miehille.
Ja sinä?
Lapsi on viisi, se jo selvisi, mutta sillä taas ei oo vastaukseen niin paljon merkitystä.
tiukan paikan tullen. Ja niitä takuulla elämässä tulee.
vaan ei kehtaa sitä suoraan sanoa ja nyt pohjustelee
Siis ihan oikeesti. Tuo on munattoman miehen tapa sanoa, että haluaa hidastaa tahtia tai jopa erota. Etsi joku muu, jottei aikasi kulu hukkaan. Ehkä joku kolmekymppinen? Voisi olla jo kypsempi (ehkä).
ollu vastaavia ongelmia, mutta sitten kuitenkin ajan kanssa mies sopeutunut paremmin. En oikein tiedä mitä mun pitäis odottaa..
ap
Mutta niin on moni mies, ja varmaan ne ajan kanssa myös kypsyvät. Itse en oo lapsellisia ukkoja jaksanut niin kauan katsella, että olisivat kypsyneet aikuisiksi, joten omaa kokemusta ei ole, vain uskomus.
usperheen perustaneet? onko kaikki mennyt hyvin vai minkälaisia ongelmia tullut vastaan? ap
Ette asu yhdessä, mutta ilmeisesti tykkäät viettää aikaa tämän miehen kanssa. Täydellistä, sulla on lapsi, mutta ei miestä änkeämässä samaan taloon passattavaksi. Asutte vaan erillään ja tapailette edelleen.
25 vuotiashan on poika eikä mies, unohda koko juttu. Tämäntapaiset ongelmat tapaavat pahentua, eivät helpottaa ajan myötä.
ap
siinäpä se vastaus, ootte niin nuoria vielä. Viisikin vuotta vanhempi voi ajatella aivan erilailla, miksei nuorempikin. Tuo vaan on sellaine ikä kun yleensä aloitetaan ns. puhtaalta pöydältä ilman lapsia.
itse olin 25v, lapseni 2v ja mieheni 23v kun aloimme seurustella..nyt 4 vuotta yhdessä, lapsia 2 ja kolmas tulossa :) alusta asti halusi tutustua myös lapseeni ja on aina kohdellut häntä kuin omaansa. toki vaikuttaa varmasti kasvatus ja se että hänellä itsellään 2 pikkuveljeä joita on hoitanut jo kymmenen vanhana :) seurustelun alussa pyysin miestä miettimään onko varmasti valmis "ottamaan valmiin paketin", ja olihan tuo, onneksi!
Eikös vain olekin hyvä, että hän on kertonut tuntemuksistaan sinule. Liian monet elää uusioperheenä ja puoliso (usein myös nainen)ei hyväksy kumppaninsa edellisen suhteen lapsia. Nyt sinulla on pallo, ota tai jätä.
Ei tuu toimimaan