Lue keskustelun säännöt.
6-vuotias tyttäreni puhuu minulle kirkkain silmin potaskaa!
19.06.2009 |
Jälleen yksi tilanne, tiedän 100 % varmuudella, että asia mitä tyttö kirkkain silmin väittää todeksi, on täyttä kukkua. Tyttö ei millään suostu myöntämään sitä, vaan itsepintaisesti väittää puhuvansa totta.
Todella ärsyttävää. Asia ei (tällä kertaa) ollut mikään iso, mutta se periaate.. Ja tämä on nyt tullut tytölle ihan tavaksi.
Olen yrittänyt rauhallista keskustelua, selittänyt että suurempi paha on valehdella/huijata, kuin reilusti myöntää joku "källi".
Mutta ei, kerta toisensa jälkeen tyttö yrittää viilata linssiin, monesti myöntää kun suoraan sanon tietäväni, ettei puhu totta, mutta nyt taas kiven kovaan väittää vastaan.
Kommentit (18)
meillä oli tosi tiukka kuri kotona ja kaipa ne satuilut johtui siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4v on alkanut harrastaa tuota! Olen monta kertaa puhunut siitä lapselle, ettei saa "narrata", jutut on yleensä melko pieniä ja sinällään harmittomia, mutta valehtee kuitenkin kirkkain silmin ja kertoilee muka mitä on tehnyt jne.
Meillä tosin osa noista jutuista johtuu varmasti siitä, että 4v:n isoveli kertoo usein juttuja eskarista, ym. muutenkin mitä on kaverin kanssa puhunut/tehnyt, ja pienempi haluaisi myös kertoa jotain omia tarinoitaan, saattaa esim. väittää kivenkovaa, että on kerhossa tehnyt sitä, tai tätä, vaikka tiedetään, ettei ole mahdollista. Sinällään kyllä ymmärrän, kaipuun kertoa "omia juttuja", mutta eihän se kyllä mukavaa ole, kun valehtelee. Vaihe varmasti tämäkin, muiden joukossa. Meillä ei isompi vaan koskaan satuillut noin, tosin omaa kyllä tämä nuorempi huomattavasti vilkkaamman mielikuvituksenkin.
erottaneet milloin puhuin totta tai valehtelin.
Jos teillä on tiukka kuri höllennä sitä.
Valehtelin ihan tarpeettomissa asioissa näin jälkeenpäin ajatellen.
Meillä tuli remmiä tämän tästä, koivuvihtaa jne. Joskus kintut oli nirhaumilla ja persukset kipeinä. Ruumiillinen kuritus oli arkipäivää ja en kyllä aina tiennyt mistä rangaistus tuli ja osa oli aiheettomia kollektiivisia kurituksia kaikille meille lapsille.
Itselleni kasvoi vain sisu ja raivo mitään todellista katumusta en tuntenut vaan valehtelin katumusta koska tunsin niin vahvasti että rangaistukset olivat liian kovia tehtyyn tekoon nähden.
Isoimmista valheista en jäänyt koskaan kiinni kun opin niin taitavaksi.
Isä on katunut aikuisena ankaraa kasvatustaan ja pyytänyt sitä anteeksi.
Yleensähän vanhemmat aloittaa näissä ikävuosissa "parhaani olen yrittänyt" -mantransa ja kieltävät tehneensä mitään muuta kuin aina ja ikuisesti ne oikeat ratkaisut.
Itse oon ajatellut,että on joku ikäkausi juttu.
Mutta ei kivaa silti. Ja oon myös sanonut pojalle,että äiti tietää kyllä,et valehtelet,mutta silti kirkkain silmin hokee et "Eiku se on totta" jne
Tai päinvastaisesti jos tiedän pojan tehneen jotain ja kysyn suoraa niin kieltää täysin...
Ja ei,meillä ei todellakaan ole mitenkään erityisen tiukkaa kuria,joskus jopa liiankin höllää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kotona myös tiukka kuri, ruumiillinen kuritus jokapäiväistä ja epäjohdonmukaista sekä epäoikeudenmukaista.
Valehtelin sekä rangaistuksia välttääkseni että huomiota saadakseni, jälkimmäisestä syystä lähinnä kodin ulkopuolella.
En ole vieläkään kokonaan lopettanut.
vanhemmat vaati ihan yli-inhimmillistä moraalia ja sotilaallista uhrautumista, joten minun piti aina toimia oikein ja parhaammalla mahdollisella tavalla samalla kun he itse lipsauttelivat mitä syitä ja saattoivat jopa myöntään että "mä vaan sanoin niin". Minulle ei esim ollut sallittua sanoa voimakastahtoiselle kaverille että jotain lelua ei saa ottaa, vaan se piti antaa leikkiin ja lelun rikkimenosta "ei saanut porata rojujen takia kun on nurkat väärällään". Niinpä sitten osin opin sanomaan valkoisia valheita ja toisaalta keksin oman mielikuvitusmaailmani, jossa minullakin olisi jotain arvoa ja päätösvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaan sen huomannut tässä meidän pihapiirissä.
Varsinkin jos tehnyt jotain tuhmaa, niin yrittävät päästä pälkähästä valehtelemalla.
On hauskaa kysyä kuka tämän teki, kun syyttelevät toinen toisiansa.
Lopulta ei saa mitään selvää kuka puhui totta ja kuka ei.
Tai siis ainakin miehen siskoon verrattuna, jonka lapset saavat mellastaa mielin määrin.
Välillä kyllä suutun ja huudan kovaa, mutta aika johdonmukainen kuitenkin mielestäni olen.
Pienet satuilut tyyliin "tänään kerhossa näin tontun, ihan totta" ei tietenkään haittaa, vaan sellaiset tilanteet joissa tytär yrittää vierittää omia kolttosiaan pikkusiskon niskoille taikka huijaa tavoitellessaan omaa etua, suututtavat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan omistaa vilkkaan mielikuvituksen ja uskoo itsekin tarinansa?!? Joka tapauksessa uskoisin tuon valehtelun kuuluvan tuohon ikään. Jotkut valehtelee enemmän, toiset vähemmän...
Verbaalisesti osaa nakella ilkeitä kommentteja, valehtelua, pienempien sisarusten kiusaamista, ilkeilyä. Meidän kiltti poika! Liekö esimakua murrosiästä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verbaalisesti osaa nakella ilkeitä kommentteja, valehtelua, pienempien sisarusten kiusaamista, ilkeilyä. Meidän kiltti poika! Liekö esimakua murrosiästä..
Monesti olen kauhulla jo miettinyt tulevaa murrosikää. Onneksi siihen on vielä piiitkä aika ;).
ap
vaan omistaa vilkkaan mielikuvituksen ja uskoo itsekin tarinansa?!? Joka tapauksessa uskoisin tuon valehtelun kuuluvan tuohon ikään. Jotkut valehtelee enemmän, toiset vähemmän...
vaan selkeä kakanpuhuminen joko tavoitellessaan itselleen jotain "etuuksia" tai "pelastaakseen nahkansa" on todella syvältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tyttö satuilee, niin sano:
- Taidat nyt juksata
- Ihan taitaa nyt korvat heilua
- Niin - sä varmaan haluaisit, että asiat olisivat noin (tästä voi jatkaa keskustelua)
Yleensä pelkkä komentelu ei auta satuilijalle.
Jälleen yksi tilanne, tiedän 100 % varmuudella, että asia mitä tyttö kirkkain silmin väittää todeksi, on täyttä kukkua. Tyttö ei millään suostu myöntämään sitä, vaan itsepintaisesti väittää puhuvansa totta.
Todella ärsyttävää. Asia ei (tällä kertaa) ollut mikään iso, mutta se periaate.. Ja tämä on nyt tullut tytölle ihan tavaksi.
Olen yrittänyt rauhallista keskustelua, selittänyt että suurempi paha on valehdella/huijata, kuin reilusti myöntää joku "källi".
Mutta ei, kerta toisensa jälkeen tyttö yrittää viilata linssiin, monesti myöntää kun suoraan sanon tietäväni, ettei puhu totta, mutta nyt taas kiven kovaan väittää vastaan.
.. eikö ole ihan normaalia, että oman etunsa nimissä lapsi valehtelee? Ja valehtelee, jos on tehnyt jotain kiellettyä, pahaa tms., ja tullaan kysymään, niin kieltää tehneensä eli valehtelee?
Eikö tämä ole ihan normaalia ihmislapsen käytöstä?
Kaikki tekee näin!
Jutun idea on siinä, ettei sitä pidä hyväksyä. Ja valehtelusta ja ns. vääristä teoista seuraa jotain ikävää, jonkinlainen rangaistus. Niin on yhteiskunnassa muutenkin, miksi ei sitten kotonakin?
Ja pitää kyetä näkemään että myös se oma ihana suloinen viaton kultamussukka oikeasti kykenee tuohon, tekee sitä!!
Minusta on epänormaalimpaa se, että väitetään jostain kouluikäisestä tai varhaisteini-ikäisestä, miten lapsi se on, miten viaton, ei se tahallaan, ei se tatkoittanut .. esim. jos näkee, kun tönii pienempää tms., niin puolustellaan: ei se tarkoittanut!!
EIKÖ!!??
Vanhemmille on niin helppoa tulla paikallle ja aloittaa tilanne siitä mitä tapahtuu, ja valehtelua on joka päivä ihan kympillä joka työpaikassa, ja tällä palstallakin. Sitäpaitsi ei lapseen ole rakennettu mitään sisäistä oikea ja väärä tietoa, se ei yksinkertaisesti edes osaa valita itselleen parasta vaihtoehtoa. Rankaisulla ei saavuteta muuta kun se että katkeruus lisääntyy, jos rankaisu oikeesti auttais, että kasvas hyviä ihmisiä, piiskattas kaikki lapset vähintään kerran päivässä
rankaisu ja lapsen hakkaaminen / fyysinen kurittaminen ovat kaksi eri esiaa.
meillä oli tosi tiukka kuri kotona ja kaipa ne satuilut johtui siitä.