Mitä pidätte siitä, että parin ulkopuolinen sekaantuu avioehtoon?

halusi, että oltais tehty avioehto. niiden omaisuus on niiden omakotitalo ja niiden testamentissa lasten puolisot on rajattu pois, et on silleen hoitanu omat asiansa (eikä siis omaisuutta ole kuin asuintalo, ei muuta, ei mitään "erityistä"). mut olis halunnu et me tehdään. ei tehty. toisaalta, naisen naama varmaan venähtäis, jos sille sanois, et meidän kamat on mun ostamia ja jäis sit mulle, jos erottais ja avioehto olis... mut tehtiin niin kuin itse haluttiin, vaik anopilla oli valmiiksi katsottuna henkilö, joka avioehdon olis tehny...

Kaikille ei todellakaan ole selvää miten oman omaisuuden saattaa käydä esim. erotilanteessa. Itse olen jo tehnyt testamentin rajaamaan lapseni puolison pois perinnöstään, vaikka mitään sanottavaa muuta minulla ei ole kuin hänet. Tiedän, että tulen itse perimään ainakin yhden asunnon verran, enkä halua sen menevän vieraille jos nyt kaksivuotiaani tulevaisuudessa sattuu eroamaan kumppanistaan.

kiva anoppi sulla, vähän niinkuin mullakin, luulee että kaikki on poikansa, vaik siltä on luottarit mennyt ja kaikki on minun nimissäni(valitettavasti yrityskin).Muutenkaan akka ei ole opettanut yhtään lastaan hoitamaan raha-asioitaan.

Etkö usko lapsesi kykyyn valita puolisoaan, vai miksi murehdit tuollaisesta "omaisuudesta"?

jos omat tai appivanhemmat olisivat avioehtoa esiin ottaneet naimisiin mennessämme. Mutta ei siitä kyllä kukaan puhunut. Suvuilla on molemmilla jonkin verran normaalia omaisuutta, asuntoja, mökkejä ja taloja.



Mutta sitten kuulin, että appivanhemmat ovat vaatineet nuoremmalle lapselleen avioehdon liittoon. Tässä on sukujen välillä selvä elintasoero, niin että appivanhempien suku on selvästi varakkaampi kuin tuo toinen suku. Minua jotenkin ihmetyttää koko touhu. Kun uusi puoliso on selvästi kuitenkin ihan tervetullut muuten porukkaan.

Ei se että uusi puoliso on onnellisen liiton kestäessä tervetullut porukkaan tarkoita sitä että haluaisi oman sukunsa perinnön menevän ties kuinka riitaisassa erotilanteessa hänelle eikä omille verisukulaisille.

toivottavasti omien lasteni avioliitot kestävät, ei ole vielä ajankohtaista, mutta jos multa jotain perintöä joskus jää niin aion kyllä sulkea avio-oikeuden siihen pois testamentilla

Se että toivoo parasta ei tarkoita sitä ettei kannattaisi varautua siihen että käy huonosti.

Etkö usko lapsesi kykyyn valita puolisoaan, vai miksi murehdit tuollaisesta "omaisuudesta"?

on järkevää oma pitkä sukumaatila tai mikä vaan tommonen pistää paperille että se on sitten minun, oli ennen kumppania ja pysyy kokonaan minnulla.



Itsellä ei ole hienoa kartanoa mutta jos naisin miehen jolla tällänen on niin kyllä minä allekirjottaisin, ja hyväksyisin jos anoppi muistaa moisen seikan!



Ei sitä voi olkaa kohauttaa että paska säkä jos erotessa menee suvun hallinta myyntiin. Minusta se kuuluu miehelle/naiselle jos se on oman suvun. Jos eroaa niin ei siihen ulkopuolinen koske.

enkä usko että lapseni valitsee sen huonommin puolisoaan kuin muutkaan. Näin on meidän suvussa toimittu. Tällaisen testamentin ovat vanhempanikin ja jopa isovanhempanikin aikoinaan tehneet.Samoin sisarukseni ja ne serkkuni, joiden kanssa on näistä puhuttu. Kolmetoistavuotiaana tiesin, missä on vakuutuspaperit (tallelokerossa), jos vanhempani sattuisivat kuolemaan esim onnettomuudessa. Omaa kuolemaanikaan en suunnittele, mutta on sovittu ja paperit kirjoitettu, kuka toimisi lapseni edunvalvojana isänsä ohessa minun kuollessani tai vammautuessani niin etten voisi lapsestani pitää huolta. Testamentin mukaan lapseni ei saisi vielä omaisuuttaan käyttöön 18-vuotiaana, näin nuoruudessani kuinka sen ikäinen hassasi isänperintönsä, mikä käsitti ainakin kesämökin, omakotitalon, pari huoneistoa, ennen kuin täytti 21 vuotta. Avioeroja, auto-onnettomuuksia tietääkseni tapahtuu koko ajan. Luulisin sitä paitsi, että ehdin itsekin keräämään perintöä mussukalleni, jollen sitten joudu käyttämään sitä hoivapalveluihin vanhuusiässä.

vanhemmat vaativat avioehtoa, mutta toiselle asiasta ei edes puhuta.

Ei se että uusi puoliso on onnellisen liiton kestäessä tervetullut porukkaan tarkoita sitä että haluaisi oman sukunsa perinnön menevän ties kuinka riitaisassa erotilanteessa hänelle eikä omille verisukulaisille.

heidän jakonsa menisi aika tasan joka tapauksessa ja kumpikin voi pitää omansa ilman avioehtoakin.



Ongelma on silloin jos se oma muksu on selvästi varakkaampi kuin se toinen.

typerä muksu ei itse tajua sitä naimisiin mennessään. Kyllä näistä asioista saadaan sitten myöhemmin tapella ja kauheasti ihmiset katuu, kun eivät varmistaneet selustaansa. Ja mitä siitä loukkaantua, kun en ainakaan itse haluaisi toisen puolelta tulevia rahoja erossa. Parempi laittaa paperille kyllä nämäkin asiat, koska sitten erotilanteessa muuten mukava ja kohtuullinen puoliso voikin heittäytyä tosi veemäiseksi.

Vielä ei semmoista ole, kun hieman epäröin mikä sen merkitys on, jos tulisi ero. Lapset tein suoraan ammatin suoritettuani eli työelämään en ole päässyt, enkä näin ollen 'mitään' maksanut. Talolaina on ihan kiitettävä jne. Pelottaisi se jos ero tulisi, jos mulle tulisi puolet tuosta mielettömästä velasta, muttei sitten mitään olisi minun nimissä omaisuudesta kun en ole pystynyt omilla tuloilla (lapsilisä+hoitoraha) semmoisia hommaamaan. Minkälainen sen pitäs olla, jotta tulevaisuus olisi kohtuullinen tulot huomioiden. Mainittakoon et miehellä niin hyvät tulot ettei hätäpäivää sillä olis..

että eihän lapsiperhe mitään avioehdolla tee. Koska kaikki menee kuitenkin lasten parhaaksi ja käyttöön. Eli jos nyt eroaisimme, ja myisimme talomme, olisi molempien etu, että rahat menisi 50-50, koska kumpikin joutuisi ostamaan asunnon, johon mahtuisivat kaikki lapset.



Ja minä nyt en enää lisää lapsia hanki, ja jos mies sitten jonkun nuoren naisen löytäisi, joka vielä innostuisi, niin olen varma, että mies ei edellisiä lapsiaan syrjisi.

ei ole reilu, koska toinen on yhteisten lasten takia uhrannut omat tienausmahdollisuutensa. Eli se pitää sitten huomioida avioehdossa, jos sellainen tehdään. Koska ovat ne lapset sen miehenkin.

Vielä ei semmoista ole, kun hieman epäröin mikä sen merkitys on, jos tulisi ero. Lapset tein suoraan ammatin suoritettuani eli työelämään en ole päässyt, enkä näin ollen 'mitään' maksanut. Talolaina on ihan kiitettävä jne. Pelottaisi se jos ero tulisi, jos mulle tulisi puolet tuosta mielettömästä velasta, muttei sitten mitään olisi minun nimissä omaisuudesta kun en ole pystynyt omilla tuloilla (lapsilisä+hoitoraha) semmoisia hommaamaan. Minkälainen sen pitäs olla, jotta tulevaisuus olisi kohtuullinen tulot huomioiden. Mainittakoon et miehellä niin hyvät tulot ettei hätäpäivää sillä olis..

ja minusta se on ihan asiaankuuluvaakin, vaikka anopilla ja appiukollakin on testamentti, jolla minut suljetaan perinnön ulkopuolelle (ainakin oletan niin). Appivanhempani ovat kuitenkin jo eläessään esim lainoittaneet poikansa eli mieheni omakotitaloa tavalla, johon ei millään testamentilla voida puuttua.

Ajatellaan, että mies perii vaikka millin, josta puolet menee erossa eksälle. Sitten mies saa uuden kanssa lapsen ja tämä uusi lapsi ei saakaan kuin isältään sen osuuden, vaikka hänelle kuuluisi moraalisesti yhtä paljon kuin muillekin isänsä lapsille siitä perinnöstä, joka on isän vanhemmilta tullut.

Juuri uusperheiden takia pitää olla nämä avioehdot, että kaikki saavat oikein osuutensa.

että eihän lapsiperhe mitään avioehdolla tee. Koska kaikki menee kuitenkin lasten parhaaksi ja käyttöön. Eli jos nyt eroaisimme, ja myisimme talomme, olisi molempien etu, että rahat menisi 50-50, koska kumpikin joutuisi ostamaan asunnon, johon mahtuisivat kaikki lapset. Ja minä nyt en enää lisää lapsia hanki, ja jos mies sitten jonkun nuoren naisen löytäisi, joka vielä innostuisi, niin olen varma, että mies ei edellisiä lapsiaan syrjisi.