Loistavaa työtä vanhempainillassa!

Ne vanhempainillat kun on yleensä ihan yhtä tuskaa opellekin kuin vanhemmille. Kaikilla vaan ei ole mahdollisuutta käyttää mitään neuvottelupöytiä...

Isoin ongelma tuossa tilassa on se, että opettajanhuoneeseen ei ulkopuolisia saisi päästää, eli meillä on ilmoitustaululla oppilaiden tietoja, sairauksista, jälki-istunnoista ja vaikka mistä luottamuksellisista asioista, joita ei saa vanhempien tietoon saattaa. Opettajanhuoneen siivoamiseen jokaisen tapaamisen välillä olisi niin iso homma, että ei ole käytännössä mahdollista tuo, vaikka sinänsä siis hyvä idea onkin.



Neuvotteluhuone jos on opettajanhuoneessa erikseen, minne mahtuu esim 10 henkeä, on ihan ok, jos vanhempia sattuu olemaan vähemmän paikalla.



Mutta toki muutenkin yritän opettajana aina puhua vanhemmille kuin aikuisille vastuullisille ihmisille, heidänhän se ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta joka tapauksessa on.

Yhteisistä asioistahan siellä puhutaan, yhteiseksi eduksi.

En kyllä tosin oikein ymmärrä, mikä pelkässä vanhempainillan paikanvalinnassa on olennaista. Aivan yhtä hyvin ne asiat voi käydä läpi luokassa eikä pulpetissa istuminen sinänsä ketään saisi taannuttaa...



Mutta toisaalta: osalla varsinkin naisopettajista ON vähän tuskastuttava tapa lässyttää vanhemmille. Päiväkodissa oli varsinkin niin, mutta myös koulussa. Ei se kenestäkään typerää ja vajaaälyistä tee, että hänellä on pieniä lapsia... Vai onko kenties niin, että opettajat tietävät kokemuksesta, että suora ja normaalikielinen puhe koetaan osassa perheitä tylyksi/liian ronskiksi?

pidetään ruokalassa. Siellä on hyvää tilaa, eikä tarvitse istua pulpeteissa.

Timo Parvela kirjoitti, että me koululaisten vanhemmat usein suhtaudumme opettajiin niin kuin olisimme itsekin jollain tasolla vielä koululaisen tasolla. Vaikka olemme oppineet näkemään omat vanhempamme ehkä jo ihmisinä, opettajiin suhtaudumme yhä kapinallisesti kuin lapset. Tuo pulpetissa istuminen ja opettajan kuunteleminen ehkä vain vahvistaa sitä alitajunnan aiheuttamaa reaktiota.



Siksi aika kiva idea opettajalta tavata vanhemmat sellaisessa asetelmassa, että heillä on myös kokoontumisasetelmassa neuvottelukumppanin rooli - ei passiivisen vastaanottajan, jonka vastarinta "pomottavaa opettajaa" kohtaan herää joskus varmaan ihan turhissakin kysymyksissä.



Voisi kai sen kokouksen viedä muuallekin kuin opettajanhuoneeseen - laittaisi vaikka kirjaston tai ruokalan pöydät neuvottelupöydiksi tms. Helpoin tapa ei aina ole se toimivin lopputuloksen kannalta.

tai muualla koulussa, niin ainahan voi luokassa siirtää kaikki pienet pulpetit todella tiiviisti luokan takaosaan ja järjestää niistä pikkutuoleista ringin luokan etuosaan, jossa vanhemmat sitten istuvat niin, että jokainen näkee toisensa eikä tilanne ole sellainen koululuokkamainen, kuin jos istuttaisiin pulpeteissa.

että hänen vanhempainilloissaan on ulkopuolinen puheenjohtaja (tosin myös opettaja), joka vetää kokouksen asialistan pohjalta. Hän itse istuu yhtenä muista keskustelemassa lasten asioista - tasaveroisena kumppanina vanhempien kanssa. Kuulosti aika radikaalilta, mutta toisaalta aika upealtakin.

ja istumapaikkaan, ja näen vähän, että ketä siinä vieressäkin istuu. Eli vanhempana haluan olla siellä luokassa. Katselen seinillekin, ja enemmän se antaa monesti kuin opettajan keskustelut.



Toisaalta kun on itsekin ope, ei sitä asetelmaa hätkähdä, vaan ihan luonnostaan kokee voivansa sanoa mitä kokee tarpeelliseksi riippumatta siitä missä istuu.



Itse olen aineenope, eikä oppilailla ole omia pulpetteja, joten vanhempainiltana menen pitämään kokousta sinne missä sattuu tilaa olemaan, minusta suljettu luokkatila on rauhallisempi ja luottamuksellisempi kuin avoin kaikuva ruokala. Ja opettajanhuoneeseen tosiaan ei voi mennä.

ja kaikki niistä omista koulumuistoista ei välttämättä ole hyviä. Pulpettiin istuminen voi jostakusta yritysjohtajasta tuntua eksoottiselta - tai sitten tosi ahdistavalta, vaikkei tietäisikään miksi niin. Jos vanhemmat eivät osallistu vanhempainiltoihin, voisikohan asetelmia muuttamalla saada tilannetta korjatuksi?



Minulle, joka istun työkseni paljon kokouksissa, voisi todellakin olla luontevampi vaihtoehto osallistua myös koulun tai päivähoidon piirissä kokoukseen, jonka ulkoisetkin puitteet tukevat yhteistä keskustelua ja vuorovaikutusta. Enkä pitäisi ollenkaan pahana kunnon asialistaa ja selkeää tavoitteiden asetteluakaan.

Ihmettelen, miksi vanhemmat täytyy raahata koululle kuuntelemaan opettajan yksinpuhelua opettajien huonoista palkoista, lukujärjestyksestä, liikuntavaatteista jne.



Kaikki nuo asiat olis voinut kirjoittaa kotikirjeeseen. (Toki ei niitäkään kaikki lue, mutta luuletteko näiden vanhempien raahautuvan vanhempainiltaan?) Paljon hedelmällisemmäksi olisin kokenut sen, että olis keskusteltu siitä minkälainen henki luokalla on ja jos ongelmia on- miten niihin puututaan. Ja mitä me vanhemmat voimme konkreettisesti tehdä auttaaksemme lapsiamme oppimaan. Haluaako opettaja, että vanhemmat tarkastaa ja korjaa lapsensa virheet läksykirjoissa jne.

Meidän koulussamme vanhempainilta on yleensä jollekin luokkatasolle yhteinen, esim. kaikille 6-luokkalaisille. Ensin on ruokalassa rehtorin tai ulkopuolisen alustajan yhteinen osuus, sen jälkeen jakaudutaan luokkiin keskustelemaan luokan omista asioista. Eli kun paikalla on 3-6rinnakkaisluokkaa, niin jos yksi menee sinne neuvotteluhuoneeseen ja toinen jää ruokalaan niin silti osa joutuu menemään sinne luokkiin. Puhumattakaan silloin kun on koko koulun vanhempainilta. Ja neuvotteluhuoneeseen mahtuu max 10 hlö, eli jos on aktiiviset vanhemmat niin porukka ei vain mahdu sinne.