Lue keskustelun säännöt.
8-vuotiaan murhe:(
04.07.2009 |
Odotamme toista lastamme. Esikoinen 8-v. on sanonut monta kertaa, että hän kyllä rakastaa vauvaa vaikka se olisi vammainen. Mua niin säälittää lapseni joka ei selvästikkään voi saada tätä ajatusta pois päästään. Raukka odottaa pikku sisarusta ihan tohkeissan ja koko ajan murehtii sen terveydestä:( inhottava kun nään sen joka päivä kun hän pussailee ja silittää vatsaani. Vauva siis on ultrien mukaan terve, mutta tyttöni joka on erittäin kiinnostunut vauvoista tietää kyllä että vamma voi selvitä vasta synnytyksessäkin. Olemme avoimesti vastailleet kysymyksiin ja yrittäneet sanoa, että on epätodennäköistä että vauva on vammainen, mutta enhän voi asiaa taata. Inhottavaa :(
Kommentit (7)
Meidän 8-vuotias sai pikkusiskon 2 kuukautta sitten ja vasta vauvan synnyttyä selvivi, että hän on pitkään miettinyt vauvan sydäntä. 8-vuotias siis oli tietoinen että joillakin vauvoilla voi olla reikä sydämessä kun he syntyvät. Hän ei ollut mietinnöistään maininnut aiemmin.
Kuitenkin näin miten kivi vierähti isoveljen sydämeltä, kun hän oli lastenlääkärin tutkiessä ja kuunnellessa vauvan sydäntä. Lääkäri ilmoitti, että oikein hyvältä kuulostaa. Tuolloin isoveli helpottuneena alkoi kertoa tuosta aiemmasta pelostaan.
Eli luulisin että jotenkin kuuluu tuohon ikään jo nämä vakavamman puoleiset pohdinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että maalailee kaikenlaisia pelkokuvia mieleensä.
On vielä yksi mahdollisuus lisää...
Tarkoitan sitä, että joillain nykylapsista on poikkeuksellisina pidettäviä kykyjä tiedä vaikka 8-vuotiaanne olisi selvänäköinenkin asioiden suhteen.
Mutta joka tapauksessa kuten edellä sanottu, KAIKKI on mahdollista kuten myös terveenä syntyvä lapsi.
Ja se että lapsenne on hyvin sydämellinen ja ennakkoluuloton,tuleva hyvä isosisko.
kätilölle kuinka esikoinen (5-vuotias) oli ennustanut sen olevan tummatukkainen tyttö. Kätilö sanoi että lapset usein vaistoavat tällaisia. Ja tummatukkainen tyttö meille syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko ihan sairaita, kun raskaanaolevalle tulette länkyttämään että "lapset vaistoavat.." ym paskaa!
Olette vastenmielisiä ihmisiä, jos tuollaisesta jotain kicksejä saatte. Miten voitte katsoa peiliin?
mä näkisin asian mielummin niin päin, että hän on oppinu arvostamaan elämää ja erilaisuutta ja osaa iloita vauvasta, vaikka tietää, että on pieni riski, että uusi pieni olisikin vammainen. Ajatteles, jos hän itkiskin, että ei voi rakastaa sitä vauvaa, jos se on vammainen/vammautuu. Ja lapsi tarvii tietenkin myös aikaa ja tilaa prosessoida tunteitaan. Jutelkaa edelleen avoimesti, mutta äkkiä tuntus, että on aika turha takertua vatvomaan mahdollista vammaa..