Kasvatatko lastasi tunneälykääksi?

miten itse kasvatat lapsesi tunneälykkäiksi?

Keskustelemme poikien kanssa paljon, erittelemme tunteita ja annamme niille nimet. Varsinkin pippurinen pikkuveli on haastanut tähän, ja tunteiden läpikäyminen on selvästi helpottanut hänenkin hämmennystään. Arempaa isoveljeä on pitänyt rohkaista, ja huomauttaa, ettei saa sietää kiusaamista tms. Että jokainen ihminen on liian arvokas kiusattavaksi.

on kirjoittanut muitakin kirjoja aiheesta- ja vaikka en kaikkiin ajatuksiinsa ihan varauksettomasti suhtaudu, hänellä on hienoja ajatuksia/tutkimuksia ihmisen tunne-elämästä ja tunne-älyn merkityksestä. Voin lämpimästi suositella kaikille jotka ovat hukassa itsensä kanssa tai joita oikeesti kiinnostaa kasvattaa lapsistaan niitä sosiaalisesti taitavia, myötätuntoisia, itsetuntoisia ihmisiä. Hänen kirjoja luettuaan tajuaa kuinka vähissä tunneäly on, vaikka ihmisillä olis suuret mahdollisuudet sitä kasvattaa- ja tajuaa myös miksi niin moni asia menee niin pieleen- ilman tunneälyä ei voi kasvattaa lapsiaan kovinkaan hyvin. Eikä elämä muutenkaan voi sujua ilman tunneälyä kovinkaan hyvin paitsi jos on tunnekylmä narsuisti- ja hehän tänä päivänä porskuttaakin. Ja kuten sanottu, tällä palstalla tunneälyn puute näkyy erinomaisesti. t. ap

Itse olen kuvitellut, että hyvään lastenkasvatukseen kuuluvat seuraavat asiat:

- ketään ei saa ihmisenä latistaa, ei myöskään lasta

- lapsen tunnetiloja saa ja kannattaa nimetä, ja sitä kautta auttaa lasta tunnistamaan omat tunnetilansa eli esim. "huomaan, että sinä olet nyt kiukkuinen, harmittaako se-ja-se sinua?" Toisaalta liikaa ei pidä tuputtaa tulkintojakaan, vaan antaa lapsen itse kertoa, miltä tuntuu. Ja tunteita myötäeletään, ei ivata tai naureskella!

- empatiakykyä kasvattaa, kun lapselle annetaan tilaisuuksia eläytyä muiden elämään. Hyvä kirjallisuus on tässä loistava apu. Lapselle pitää lukea paljon pienestä pitäen. Hyvät elokuvatkin sopivat tähän rooliin - mutta jollain Salkkareilla taas tehdään hurjasti hallaa lapsen tunnemaailmalle. Tosi herkästi voidaan lapselle luoda vinoutunut käsitys siitä, mikä on normaalia aikuisten välisissä suhteissa ja elämässä muutenkin!

- Hyvät käytöstavat ovat myös tunneälyä. Ne hallitsemalla osaa sosiaalisen elämän peruskoodiston, eikä tarvitse tuhlata paukkuja perustoimintojen miettimiseen.





Mutta millaisista keinoista ap puhuu nyt?

en ole ainakaan tietoisesti kasvattanut sitä hänelle, kuopus on niin pieni vielä, että katsotaan miten hänen kohdallaan asiat menevät. Mutta ollaan todella ylpeitä siitä, että esikoisemme ei kiusaa kavereitaan, osaa ottaa toiset huomioon jne. Tosin pelkään että on liiankin empaattinen ja huomioon ottava, siis ihan ajatellen nykypäivää, tämä maailma suosii paljon kovempia arvoja(:

Toisaalta emme me vanhemmatkaan kiusaa toisia tai muita, ja otetaan muut huomioon jne. Eli eiköhän se malli tule kotoa...ja se tunneäly.

siinä on mm mielenkiintoinen ajatus siitä, kuinka erityisen suojelevat äidit rohkaisevat arkoja ja ujoja lapsiaan vielä suurempaan arkuuteen- ja riippuvuuteen itsestään- sen sijaan että äiti rohkaisisi lasta, rajoittaisi häntä ja vaatisi asioita. Olen nimittäin ihmetellyt, miksi niin monesta viimeisen päälle hoivatusta lapsesta on tullut aivan onnettomia, huonosti käyttäytyviä, ylimielisiä, epäsosiaalisia tyyppejä. Vaikka äiti on nimenomaan antanut lapselle kaikkensa, eikä perheessä ole tehty mitään asiaa ikinä huomioimatta ensin lapsen tarpeet täydellisesti. No- vaikka lapsi olisi kuinka ujo tai kiltti, hänenkin on saatava harjoitella ristiriitoja, pettymyksiä, ottaa riskejä, sietää vanhempiensa epätäydellisyyttä- ja opetella käsittelemään tunteitaan. Mitään tästä ei tapahdu jos on ylihoivaava äiti. Minusta erittäin hyvä ajatus- ja kun vielä on tullut vastaan monta tällaista lasta.

Tuo tunneäly-kirja vaan on aihesta laajempi- ja siellä on paljon asiaa- lue ihmeessä jos kiinnostaa.

jos kirja oli mielestäsi niin hyvä, niin varmaan osaat myös tiivistää siitä jonkin ydinajatuksen ja esimerkin hyvästä tunneäly-kasvatuksesta.

En tiedä mitä kaikkea tuo "tunneäly" sisältää ja käsitänkö sanan ollenkaan oikein. Tunteiden käsittelyä ja nimeämistä kuitenkin harjoitellaan.



Esim. kun luemme ja katselemme kirjoja pyydän lapsia kertomaan miltä hahmoista tuntuu (siis näkemänsä tai kuulemansa perusteella). Puhumme miksi siltä tuntuu ja joskus että mitä toinen voisi tehdä asian hyväksi. Esim. Nasu näyttää pelokkaalta kun se on pelästynyt rapinaa pusikosta. Nalle Puh voisi sanoa että sehän on vaan Tikru, mennään yhdessä katsomaan.



Lapset nimeävät omia tunteitaan ja tietävät miten helpottaa oloa. Lapsi voi siis sanoa olevansa iloinen, jännittynyt, surullinen, ikävöivä jne. Tunteet mainitaan usein. Esim. Kylläpä sisko on iloinen ja tyytyväinen kun annoit hänelle hieman suklaamunastasi. Se oli ystävällistä. Sinulla taitaa itselläsikin olla hyvä mieli kun toimit noin mukavasti. Tai: Et sinä voi ottaa veikan suklaamunaa. Olet syönyt jo omasi ja veikalle tulee paha mieli jos sinä varastat hänen suklaansa. Ajattele kuinka inhottavalta tuntuisi jos veikka olisi syönyt sinun suklaasi ja kun alkaisit syödä sitä niin huomaisit että ei ole mitään jäljellä.



Aikuisten tuulista myös puhutaan. Aikuinenkin pyytää anteeksi jos on kiukutellut turhia ja kertoo sanallisesti myös hyvästä tuulestaan. Esim. Äiti on nyt niin iloinen että tekee mieli hyppiä tasajalkaa. On niin mukavaa kun mummo tulee kylään. Olen niin tyytyväinen kun olitte kauppareissun niin nätisti. Piditte hyvin kiinni ostoskärryistä ja kävelitte reippaasti. Halataan, niin tulee parempi mieli.



En tiedä mitä muuta pitäisi tehdä tai mitä ihmiset yleensä tekevät asian hyväksi. Ainakin lapsemme tuntuvat empaattisilta ja tunteensa hyvin tunnistavilta ihmisiltä.



Saa antaa neuvoja!

Takakannessa sanotaan "tunne-äly on metakyky joka säätelee muiden kykyjen toteutumista... Tunneäly merkitsee myös persoonallisyyden eheyttä; ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä"

Kirja on mielestäni hyvinkin laaja-alainen, mutta jos asian tiivistää koskemaan lapsen kasvatusta, olennaista on se, kuinka äiti/isä kykenee virittäytymään lapsen taajuudelle. Mitä paremmin aikuinen pystyy kokemaan "virtausta"- eli unohtamaan itsensä, keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä; työssä ja ihmissuhteissa- sitä paremmin hän pystyy virittäytymään lapsensa taajuudelle. Ja virittäytyminen on sitä että havaitsee lapsensa tunteet, suhtautuu niihin hyväksyvästi ja myötätuntoisesti. Tämä on perustana sille, että lapsi oppii tuntemaan itsensä, tunnistamaan ja hillitsemään/ilmaisemaan tunteitaan, innostuu, nauttii, motivituu ja osaa ottaa huomioon toisten tunteita. No- nämähän on itsestäänselviä juttuja perheissä joissa ollaan tunneälykkäitä, mutta suurimmassa osassa ihmisten toimintaa eivät mielestäni ole.



terv. ap

sillä olen aikuiskouluttaja ja olen opettanut tunneälyyn liittyviä tekijöitä ja itsensä johtamista - aikuisille siis.



Minun esikoiseni on 8 v ja olemme aina nimenneet tunteita ja miettineet, että jokaisella on vastuu omista tunteistaaan. Ja empatiakasvatus on ollut kaiken kulmakivi.



Joskus itsekin hämmästelen, miten poika kykenee erittelemään itseään ja muita ihmisiä. Mutta sitten toisena päivänä hän menee ja mottaa pikkuveljeään...huoh. Ehkä pitkällä tähtäimellä tämä tuottaa tulosta.

aina puhui tunneälykkyydestä ja oli lukenut asiasta kirjankin, ehkä juuri tuo täällä mainittu. Kirjan luettuaan hän havaitsi olevansa erityisen tunneälykäs ihminen. Tosin minun ja muidenkin työkavereiden mielestä hän oli aina se hankalin ja "tunneälyttömin" ihminen, joka me tiedettiin.

Eli avainsanat lienevät tunnistaminen ja hyväksyminen.

Takakannessa sanotaan "tunne-äly on metakyky joka säätelee muiden kykyjen toteutumista... Tunneäly merkitsee myös persoonallisyyden eheyttä; ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä"

Kirja on mielestäni hyvinkin laaja-alainen, mutta jos asian tiivistää koskemaan lapsen kasvatusta, olennaista on se, kuinka äiti/isä kykenee virittäytymään lapsen taajuudelle. Mitä paremmin aikuinen pystyy kokemaan "virtausta"- eli unohtamaan itsensä, keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä; työssä ja ihmissuhteissa- sitä paremmin hän pystyy virittäytymään lapsensa taajuudelle. Ja virittäytyminen on sitä että havaitsee lapsensa tunteet, suhtautuu niihin hyväksyvästi ja myötätuntoisesti. Tämä on perustana sille, että lapsi oppii tuntemaan itsensä, tunnistamaan ja hillitsemään/ilmaisemaan tunteitaan, innostuu, nauttii, motivituu ja osaa ottaa huomioon toisten tunteita. No- nämähän on itsestäänselviä juttuja perheissä joissa ollaan tunneälykkäitä, mutta suurimmassa osassa ihmisten toimintaa eivät mielestäni ole.

terv. ap

Hän on aina lukenut ja käynyt kursseja ja on kaikessa kaikkea mahdollista. Ihmissuhteet tosin eivät oikein toimi- mutta vika on tietytsi heissä- jotka eivät ole tunneälykkäitä... Eiköhän se mene niin että se tunneälykäs ihminen saa muutkin tuntemaan itsensä hyviksi ja hyväksytyiksi:)

avainsanoja on MYÖS omien tunteiden hallitseminen, itsensä motivoiminen, empatia. Nämä kaikki liittyy siihen, että ihminen kykenee aitoihin suhteisiin muiden kanssa, mikä vaikuttaa kykyyn kommunikoida.

Siis miksi tuneälystä puhutaan- sitä käytetään niin vähän? Vrt. elämme työpaikkakiusaamisen ykkösmaassa, päättäjät päättää kaikkea muuta kuin tunneälykästä, tällä palstalla äidit tölvivät toisiaan aivan törkeästi. Eivätkö ihmiset tiedä, tunnista, osaa, vai mistähän johtuu? Ja monet lapsetkin on vailla tunnetaitoja- syrjäytyminen uhkaa vaan pahentua jne. Mitähän asialle vois tehdä?

aina puhui tunneälykkyydestä ja oli lukenut asiasta kirjankin, ehkä juuri tuo täällä mainittu. Kirjan luettuaan hän havaitsi olevansa erityisen tunneälykäs ihminen. Tosin minun ja muidenkin työkavereiden mielestä hän oli aina se hankalin ja "tunneälyttömin" ihminen, joka me tiedettiin.

Siinä helposti tehdään kyseisestä älystä joku suoritus ja asia joka voidaan tehdä oikein. Silloin lopputulos on juuri kuvatunlainen, eli oikea tunneäly on kaukana. Tunteitten nimeäminen pienen lapsen kanssa on varmasti ihan ok, mutta täytyy muistaa että silloin nimetään OMIA tunteita. Toisten tunteet eivät ole yksi yhteen tulkittavissa omien kanssa ja se on tunneälykkyyden kompastuskivi. Mielestäni on parempi opettaa lapset auttavaisiksi, toisia kuunteleviksi ja sopivassa määrin suvaitsevaisiksi. Siinä se tunneälykin kehittyy sivutuotteena mutta ei saa liian suurta painoarvoa.

katsomaan peiliin tässäkin asiassa... no joo. Mun on vaan vaikeeta usoa että keskivertoihminen on niin typerä, että vääjäämättä toimisi niin.

Mun mielestä on tärkeää herätellä ajatuksia. Ja monelle äidille tekisi todella hyvää lopettaa se superäitisuorittaminen ja ryhtyä ihan oikeasti kuuntelemaan lastaan ja tutustumaan häneen- ja sitten vielä hyväksyä sellaisenaan. Ja saman kun tekee vielä naapurin lapsille ja aikuisille niin jo alkaa tunneäly kehittyä. Omasta kokemuksesta sanoisin että tunneälykkään ihmisen tunnistaa usein siitä että hänen lähellään on hyvä olla, koska hän luo ympärilleen suvaitsevaisuuden ja hyväksynnän ilmapiirin. ja eiköhän se tässäkin asiassa ole niin että mitä älykkäämpi itse luulee olevansa, sen vähemmän ymmärtää mitään muusta kuin omasta navastaan. Että ihminen joka mainostaa olevansa tunnelälykäs harvoin sitä on. Kiinnostunut asiasta kyllä kannattais olla.