Miten suhtautua kaveriin, joka ei osaa päättää eroaako hakkaajamiehestään vai ei?

PMMP:n "Joku raja"

ja anna käytännön apua esim. asunnon hankkimisessa. Hakekaa muualtakin apua. Etsi vaikka puhelinnumeroita valmiiksi, auttavia puhelimia on paljon.



http://www.naistenlinja.com/Opas_laheisille.pdf

mun ystäväni oli samassa jamassa, me ei muut nähty tai kuultu mitään. En myöskään nähnyt niitä mustia silmiä tai mitään.

Sisko meni käymään ja mies oli just vetässyt avokämmenellä vaikka tiesi että vieraita on tulossa. Lähti baariin ja toinen jäi itseään syyttelemään.

Sisko tuli, näki mitä oli tapahtunut, soitti poliisille, pyysivät käymään, soitti taksin ja menivät poliisilaitokselle. Ystäväni oli ihan shokissa ei mitään tälläistä voi tehdä, mussa vika jne kun upea naispoliisi selitti hänelle mitä toinen henkilö saa tehdä. Esim mies ei saa lyödä sen takia jos pöydässä ei ole haarukat ja veitset sillä kohtaa mikä miehellä on nyt mielessä.

Mies haettiin baarista suoraan putkaan, ystäväni sai heti asunnon kaupungilta ja siitä tuli lopullinen ero. Anoppi tuli pojanpoikaa katsomaan ja ihmetteli kun ystäväni oli pojan kanssa muuttanut pois kotoa. Meni ystäväni työpaikalle ja siellä sitten kertoi mitä oli tapahtunut. Anoppi sai kohtauksen, heitti poikansa pois anopin omasta asunnostaan, sanoi jos et muuta tänään pois kaupungista, hän ilmoittaa kaikille tutuille mitä oli tehnyt ja mies muutti Helsinkiin eikä ole nähnyt poikaansa sen jälkeen, omasta tahdostaan.

Meni lähes vuosi ennen kuin kuulin tapahtuneesta ja en usko että hän on vieläkään tästä toipunut. Pahoinpitelyä tapahtui "vain" alle vuosi.

nauttivat uhrinaolemisesta. Luulutavasti ystäväsi seuraavakin mies on hakkaajaaja jne.

Todennäköisempi vaihtoehto on huono, poljettu itsetunto ja pelko sekä liika kiltteys.

nauttivat uhrinaolemisesta. Luulutavasti ystäväsi seuraavakin mies on hakkaajaaja jne.

nauttivat uhrinaolemisesta. Luulutavasti ystäväsi seuraavakin mies on hakkaajaaja jne.

ja seuraavaksi 7 voisi sitten esitellä vaikka näkemyksiään siitä, miten useat (ellei kaikki) naiset haaveilevat raiskatuksi tulemisesta ja haluavat sitä, vähintäänkin alitajuisesti... :(

Ensin kaveri tilittää pari päivää naama mustana, kuinka suhde on nyt loppu, eikä koskaan enää. Siinä sitten lohdutan ja autan surun syövereissä mm. lapsia hoitamalla. Muutama päivä, ja mies (ei ole lasten isä) on taas kuvioissa ja kaikki NIIIIN hyvin. Mennään yhteiselle lomalle, sekstaillaan ja laitetaan yhdessä ruokaa, lapset on hoidossa. Kunnes taas: naama mustana, tukasta revitty tuppoja, kämppä palasina jne. Ja sitten taas valitetaan ja ollaan täysin autettavana - muut tuo ruokaa kaupasta, huolehtivat lapsista, siivoavat. Auttaminen tuntuu niin turhalta.

Niin se vaan tuppaa menemään: ihminen toimii ja hakeutuu sellaiseen seuraan, joka vahvistaa omaa maailmankuvaansa. Ihmiset valittaa, miksi mulla AINA käy niin huono tuuri, vaikka yleensä kyseisen ihmisen lähipiiri on jo kaukaa nähnyt, että taas ollaan menossa päin puuta ja kovaa.

Mun mielestäni tuollaista ihmistä on ihan turha tuossa tilanteessa lähteä kannattelemaan. Lapsia ehkä voisi ottaa luokse kyläilemään ja näkemään normaaliakin perhe-elämää, mutta kyseisen akan paapominen vain mahdollistaa moisen meiningin jatkumisen.

Mä varmaan irtisanoutuisin siitä hommasta siinä määrin, että en kuuntelisi niitä samoja jorinoita kerrasta toiseen, vaan antaisin tosiaan yhteystietoja auttaville tahoille, ja sanoisin että sitten kun tekee ihan oikeasti järkevän ratkaisun, olen täysin tukena.