Lue keskustelun säännöt.
Kauankon kesti sopeutuminen uudelle paikkakunnalle?
17.06.2009 |
Muutimme pari vuotta sitten pienelle paikkakunnalle. Lapset viihtyvät sekä koulussa että päiväkodissa, meillä molemmilla on hyvät työpaikat. Nyt olisi hyvä tilaisuus alkaa tänne omaa taloa rakentamaan. Mutta...
Vielä kahden vuoden jälkeenkin tulee silloin tällöin kaipuu isommalle paikkakunnalle, "entiseen elämään". Eli tunnen etten ole vieläkään täysin tänne sopeutunut ja nyt pelottaakin, että sopeudunko koskaan! Kannattaako talon rakennusta edes suunnitella vai pitäisköhän alkaa etsiä töitä entiseltä kotipaikkakunalta.
Toisaalta sitten taas (etenkin lasten kannalta) säälittäisi jättää tätä pikkupaikkakuntaa...
Kommentit (13)
Olen myöskin eläessäni muuttanut useampaan otteeseen ja sopeutuminen muualle on ollut huomattavasti vaivattomampaa, myös ulkomaille. Silloin tosin olen aina tiennyt, että oleminen on väliaikaista.
Nyt on ensimmäistä kertaa tilanne, että tämä olisi "loppuelämäksi". Se sitoutuminenko tässä nyt ahdistaa...? Ja aiemmat muutot on myös olleet ilman lapsia, nyt niitä on jo 3. Ja luulisi, että omaa oloani rauhoittaa lasten viihtyminen, mutta silti tunnen itseni koko ajan rauhattomaksi.
Ja tosiaan sosiaalisia suhteitakin täällä on ihan mukavasti, mutta paikka on pieni... ehkä liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan elämämme aikani muutettu ja menty niin paljon, ettei välttämättä enää sopeudutakaan mihinkään yhteen paikkaan. Ahdistaa paikallaan pysyminen! Ollaankin ajateltu niin, että pysymme tässä paikassa sen verran, että lapset kasvavat vähän isommiksi ja sitten taas lähdetään Johonkin. Pienille lapsille haluamme tarjota ennen kaikkea pysyvyyttä.
Toisaalta voi olla niinkin, että kymmenen vuoden päästä emme enää haluakaan lähteä. Mistä sen tietää? Mutta emme sulje mitään vaihtoehtoja pois. :) Mutta tämän takia emme ota niin isoja velkojakaan, että saisimme pysyvän pallon jalkaan... Toisin sanoen emme ala rakentamaan omaa taloa. Ostimme nykyisen okt:mme sellaiseen hintaan, ettemme menetä kauheasti, jos ja kun sen taas myymme.
Tällä kulmalla vaan ei ole taloja myynnissä, tai ovat niin vanhoja että remontointiin menee loppuelämä.
Ainoa vaihtoehto mukavalle asmiselle on siis talon rakentaminen... Tosin voihan sen tulevaisuudessa myydä ja täällä varmaan menisi kaupaksi.
Asuin opiskeluaikana pienellä paikkakunnalla pari vuotta enkä ikinä sopeutunut sinne. Koko ajan oli ikävä kotikaupunkiin. Muutettiinkin sitten heti takaisin kotikaupunkiin kun mahdollista. Olemme muuttaneet myös kaupungin sisällä ja mulla kesti vuoden sopeutua uudelle asuinalueelle.
Olen 15 vuotias tyttö Mikkelistä. Muutettiin reilu vuosi sitten Espooseen ja voisin samantien muuttaa takaisin Mikkeliin. Ollaan perheen kanssa muutettu moneen kertaan kaupungista toiseen, jotta äiti saisi töitä tai jonkun miehen perässä. Ihan järkyttävää. En tajua miten äiti kehtaa muuttaa paikasta toiseen. Kaverit ja kaikki muuttuu. Olen täällä asunut reilun vuoden ja en ole saanut kaverei takaan ja en tykkää kaupungistakaan yhtään. Onneksi olen jo sen ikäinen kohta että voin muuttaa omaan asuntoon. Äitiä en kyllä jää kaipaamaan kun niin paskamaisesti teki meille. Normaalistihan vanhempi ajattelee lapsen parasta, kavereita ja koulua. Meidän äiti päätti muuttaa kesken lukuvuoden ja koulukin piti jättää kesken. Täällä pitäisi asua vielä jonkin aikaa ja sitten pääsisi takaisin Mikkeliin. Sitä odotellessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 10v on asuttu täällä, paljon on aiemmin tullut muuttettua, isoilla paikkakunnilla on meidät otettu vastaan hyvin naapurustossa ja ollaan viihdytty.
Nyt tällä pienellä, isoksi kaupunginksi itseään tituleeraavalla, paikkakunnalla, ei samaa tunnetta ole. Koko ajan on se ulkopuolisuuden tunne. Ihimset ovat tekemisissä vain omien tutttujensa ja sukulaistensa kanssa.
Työn perässä muutettiin ja joka päivä kiroan mielessäni tämän paikan.
Minun kokemukseni mukaan uudelle paikkakunnalle sopeutuu heti, jos siellä viihtyy. Jos taas ei viihdy, ei sopeudu koskaan vaikka asuisi monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se pikkukyläahdistus vain pahene ajan myötä. Onneksi tulikin puheeksi, olen viime aikoina jostain syystä leikitellyt ajatuksella pienempään kaupunkiin muuttamisesta, mutta tämän keskustelun myötä tuli vanhat huonot kokemukset mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se pikkukyläahdistus vain pahene ajan myötä. Onneksi tulikin puheeksi, olen viime aikoina jostain syystä leikitellyt ajatuksella pienempään kaupunkiin muuttamisesta, mutta tämän keskustelun myötä tuli vanhat huonot kokemukset mieleen.
No niin, se voi olla myös että tuleekin positiivisia kokemuksia. Uusi elämän Tiinalle uusi ikä, uusi paikkakunta. Uusi asenne. Voi olla ihan toisenlaisia kokemuksia seuraavalla kerralla. Ei tiedä ellei kokeile
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se pikkukyläahdistus vain pahene ajan myötä. Onneksi tulikin puheeksi, olen viime aikoina jostain syystä leikitellyt ajatuksella pienempään kaupunkiin muuttamisesta, mutta tämän keskustelun myötä tuli vanhat huonot kokemukset mieleen.
No niin, se voi olla myös että tuleekin positiivisia kokemuksia. Uusi elämän Tiinalle uusi ikä, uusi paikkakunta. Uusi asenne. Voi olla ihan toisenlaisia kokemuksia seuraavalla kerralla. Ei tiedä ellei kokeile
Joo, Tiinalle tai kenelle vaan. Sanelin viestin niin tuli ihan yksi nimi sinne.
Tarkoitin, että voi oma asenne ja sitten ne uudet ihmiset ja asiat ja paikat siellä eri paikkakunnalla viedäkin positiiviseen suuntaan.
Muutettiin pikkupaikkakunnalle kun olin 9v enkä koskaan sopeutunut, kaipasin aina takaisin kaupunkiin jonne muutinkin heti kun vaan pystyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei isosta kaupungista mihinkään tuppukylään, ei koskaan! Ei onnistu!
(ikää 32v) ja aina olen sopeutunut uuteen paikkaan ja saanut uusia ystäviä.