MIten paljon autat/koet velvollisuudeksi auttaa ystäviä,joilla vaikeaa?

Jos on kodinhoitajat ja mummot niin uskon että niillä pitäisi pärjätä, mutta toki jos vanhemmat on oikeasti huonossa kunnossa (mielenterveysongelmia tms) niin toki otan lasta meille leikkimään jos pyytävät tai tarjoudun itse. En kyllä varmaankaan ihan helposti hoitaisi lasta/lapsia säännöllisesti viikoittain vaan lähinnä hätäapuna. Mulla on loputtomasti rahaa lainaava kaveri mutta mielummin olen vaikka ostanut häneltä jotain, lapselle pieneksi jääneitä vaatteita tms. Olen myös tilannut häneltä täytekakkuja ja muita ruoka-apuja.

Itse olen auttanut sisaruksiani.

Vähän mietityttää jelppiä erästä ystävää jolla on koko ajan rahat loppu; ottaa puheeksi rikkinäiset silmälasit, ruoan puutteen jne. aina kun näemme ja tietenkin on vähän pakko sitten "lainata" hänelle kymppi tai pari. Kerran ostin kilon pussin porkkanaa, kaksi kiloa perunaa, lihoja sekä leipää hänelle...olivat kaikki menneet viikossa ja taas oli muka nälänhädässä.

mitään moraalista saati taloudellista velvoitetta tukea perhettä, joilla kodinhoitajia ja mummoja auttamassa muutenkin. Jos esim. perheen äiti olisi hyvä ystäväni, niin pyytäisin tätä varmaan ulos niinkuin ennenkin.

Mä en ole mitenkään velvollisuudentuntoinen ihminen, joten en kokisi auttamista velvollisuudeksi.

Meillä on pienet lapset ja käydään töissä, joten en varmaan kovin helposti lupautuisi säännölliseksi lastenhoitoavuksi. Illat ja viikonloput sitten erikseen. Samoin hätätilanteet, jos vaikka joutuu sairaalaan tms.



Viime aikaisissa ystäväpiirin kriisitilanteissa olen auttanut laittamalla pakkaseen ruokaa kun perheen äiti joutui sairaalaan, samoin siivosimme porukalla siellä ennen kotiutumista. Samoin tarjosimme rahaa lainaksi, koska isä joutui tuossa tilanteessa pitkähkölle palkattamalle vapaalle, kun tietysti piti lapset hoitaa.



Normaalitilanteissa autamme muutoissa, tilapäisesti hoidamme lapsia jne. omien voimavarojemme mukaan.

Minulla on rakas ystäväperhe, joilla tosiaan vaikeaa, ovat molemmat tosi väsyneitä ja pienet lapset, joiden kanssa on rankkaa. Itselläni koululainen ja nyt olen raskaana. Heillä on myös todella tiukkaa rahalliseti, meillä ei - vielä. Eivät pyydä lainaan rahaa mutta ostelen joskus lapsille vaatetta ja pyydän koko perhettä välillä iltapalalle, tai kun menemme kylään, vien reilusti syömisiä jne. Eniten mietityttää, miten paljon olisi moraalisesti oikein tarjota hoitoapua. Mummot hoitavat vain n. kerran kuussa-parissa, mutta kodinhoitaja 1-2 kertaa viikossa.

vika on jossakin muualla kuin lastenhoitoavun määrässä. Voisin kylllä kuunnella ja ohjata palveluiden piirin ja lähteä mukaan henkiseksi tueksi ensikäynneille ja voin meilata päivittäin kuulumisia jne.